Kaupallinen yhteistyö, Arla ja Asennemedia

Pöpperöistä sunnuntaihuomenta aamupalapöydästä! Olemme aamiaisen osalta todella kaavoihin kangistunut perhe. Tarjolla on aina kahvin ja mehun lisäksi leipää ja jugurttia kahdesta syystä: ensinnäkin ne maistuvat meille päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen, ja toiseksi ne tulevat nopeasti pöytään.

Haluaisin olla äiti, joka rauhassa valmistelee perheelleen pitkän ja vaihtelevan viikonloppubrunssin, mutta se ei yksinkertaisesti ole tällä ihmistyypillä mahdollista. Olen nimittäin se, joka tarvitsee todella nopeasti herättyään kahvia ja ruokaa (miehelle: anteeksi siitä, mitä olen sanonut kaikkina niinä kertoina, kun olemme etsineet matkalla aamiaista).

Onneksi tosin aina voi syödä kaksi aamiaista, ja niin usein viikonloppuisin teemmekin, onhan aamiainen muutenkin päivän paras ruoka. Myöhemmin päivällä jaksaa jo sitten lounaan korvikkeeksi paistella croissantteja ja munakkaita.

Syömme usein luonnonjugurttia marjoilla tai hedelmillä, mutta myös yksittäispakatut makujugurtit ovat meille eväänä ja välipaloina erittäin tuttuja. Arkisin, kun lapsi syö aamiaisen päiväkodissa, teen hänelle usein jugurtista iltapalasmoothien tai tarjoan päivällisen ”jälkiruoaksi” jugurttia höysteillä tai sellaisenaan.

Omakin iltapäivän välipalani on useimmiten jugurtista surautettu smoothie. Kesällä ajattelin alkaa tehdä jugurtista, marjoista ja hedelmistä simppeliä ”jäätelöä” mehujäämuoteilla pakkaseen. Kun tähän laskee vielä ruoanlaiton, kuluu meillä jugurttia ja paljon. Jugurtti on meille sekä nautinto itsessään että luonteva tapa nauttia kyljessä suositus marjoja ja hedelmiä.

Kun minulta juuri yhdessä pienessä videohaastattelussa kysyttiin, vältänkö arjessani muovia, vastasin sen enempää ajattelematta, että en oikeastaan omien kankaisten hedelmäpussien käyttämistä lukuunottamatta. (Lisäksi olen vaihtanut kelmun kestokääreeseen, vanupuikot pahvivartisiin ja kertakäyttöiset muovipillit lasisiin, minkä unohdin mainita.)

Joka tapauksessa noin muuten en käy ruokakaupassa omien astioiden kanssa tai jätä ajateltua raaka-ainetta ostamatta siksi, että se on pakattu muoviin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö ruokaa pakkausnäkökulmastakin miettisi tai turhasta muovinkäytöstä ahdistuisi.

Ihan yksinkertainen asia ei ole: joskus muovi on ruoan säilymisen kannalta välttämätön, ja hävikki on aina ympäristönäkukulmasta pakkauksen materiaalia pahempi. Mutta aina silloin, jos muovin voi korvata paremmalla materiaalilla, niin totta ihmeessä niin kannattaa tehdä.

Siksi minusta on äärettömän hienoa, millaista kehitystä Arla on tällä saralla tehnyt: vuoden 2019 aikana Suomessa on 40 miljoonaa parempaa pakkausta. Uudistuksen myötä Arla Luonto+ -jugurttipurkeista on tullut ensimmäistä kertaa kartonkisia ja kartonkikeräykseen kuitukansineen kierrätettäviä. Näin ollen Sipoossa suomalaisesta maidosta valmistetun jugurtin hiilijalanjälki on purkin osalta nyt 43 % aikaisempaa pienempi.

Myös kaikki kilon harjakattoiset Arla Luonto+ -jugurtit Arla on vuoden alusta muuttanut 100-prosenttisen uusiutuviksi. Kartonkipakkauksen sisällä aikaisemmin ollut ohut pinnoite on vaihdettu puupohjaiseen, uusiutuvista raaka-aineista valmistettuun biomuoviin. Sama koskee Arlan kaikkia tämän vuoden alusta lähtien myytyjä nestekartonkipakkauksia. Nykyään molemmat uudet pakkaukset, harjakattoiset sekä purkit kansineen, kierrätetään siis huuhdeltuina kartonkikeräykseen.

Vaikka tässä maailmanajassa on ennen kaikkea vaadittava päättäjiltä isoja linjauksia ja merkittäviä muutoksia, olen yksilötasolla arjen pienten tekojen puolestapuhuja. Ajattelen, että ainakin kaiken sen, minkä voin helposti tehdä, saan luvan tehdä. Listasin tavat, joilla olen pyrkinyt muuttamaan meidän perheen ruokailua vastuullisemmaksi.

Sopivat annoskoot. Syön itse varmasti enemmän kuin tarpeen olisi, mutta osaan sentään aikuisena arvioida ruokahaluni, eikä minulta siksi koskaan jää ruokaa kotona lautaselle. Nirsohko kolmevuotias onkin sitten toinen juttu. Yritän aina tehdä lapselle maltillisenkokoisen annoksen ja mieluummin tarjota lisää. Kävelevä bioroskis Onni on toki tähteissä avuksi, mutta silti annoskoot auttavat hillitsemään hävikkiä.

Lapselta tarvittaessa yhden aterian pois tiputtaminen. Edellistä teemaa jatkaen olen yrittänyt karsia hävikkiä myös sillä, että en väkisin tarjoaisi pieniruokaiselle sirolle tytölle kahta ruokaa kahteen tuntiin, ensin päivällistä viideltä päiväkodin jälkeen ja taas seitsemältä iltapalaa. Juuri tästä ruokarytmistä, kiitos teidän, on todella hyvää keskustelua Kuinka ruokkia bebe -postauksen kommenttiboksissa. Aterioiden määrään ei tietenkään ole yhtä oikeaa ja monet kasvuikäiset ja parempiruokahaluiset lapset (kuten minä itse aikoinaan) tarvitsevat molemmat. Joka tapauksessa meille oli oivallus yhdistää kaksi arkiruokaa yhdeksi kello kuuden illalliseksi, jonka saa halutessaan päättää juuri jugurtti-, smoothie- tai hedelmätyyppiseen ”jälkiruokaan”. Näin myös ehdimme paremmin syödä yhdessä perheenä ilman kiireen tuntua ja paremman ruokahalun takia roskiin ei enää mene joka ilta puolta puuroa.

Ruoantähteistä kokkaaminen. Edelleenkin samaa hävikkiteemaa jatkaen yritän aina hyödyntää jokaikisen nahistuneen porkkanan ja juustonjämän. Itse asiassa jos voin jossain sanoa olevani hyvä, niin ei-mistään kokkaamisesta. Välillä tuntuu, että saan pastan aikaiseksi pelkästä sinapista ja sähkövalosta. Tähteitä hyödynnän paitsi omina kotitoimistolounaina myös iltaisin perheen kanssa. Vaikka jotain ruokaa ei jäisi yksinään tarpeeksi, voi tähteiden kanssa tarjoilla jotain muuta. Minun tärkeä oivallukseni on, ettei ruoalla tarvitse aina olla nimeä. Lautanen sitä sun tätä voi sekin olla todella maistuva ja ruokaisa annos.

Kasvisten suosiminen. Me olemme kasvismyönteisiä ja -painotteisia sekasyöjiä. Arjessa kuluu mainittujen maitotuotteiden lisäksi kalaa, kanaa ja toisinaan punaista lihaa, mutta yhä enenevässä määrin kikhernettä, linssiä, kidneypapua, tofua ja kaura- ja härkäpapuvalmistetta. Tällä yhdistelmällä olemme löytäneet meidän perheelle sopivan ja monipuolisen tasapainon, jossa tietenkin myös sesonkeja hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan (kevään ensimmäisiä parsoja odotellessa!).

Pakkasen ja hätävarojen hyödyntäminen. Yritän aina pitää jotain varalla pakkasessa ja kuivakaapissa ainakin autolla tehtyjen turhien kauppareissujen karsimiseksi. Esimerkiksi paketti pastaa ja purkki pestoa voi jo riittää ratkaisemaan illallishaasteen. Viimeksi lomalle lähtiessämme leikkasin loput jääkaapissa pyörineet hedelmät palasiksi pakkaseen, ja niistä tulikin matkan jälkeen monta smoothieta sen sijaan, että olisin heittänyt hedelmät pois.

Kaikkien pakkausten kierrättäminen. Me lajittelemme roskat yhteensä kahdeksaan osaan: sekajätteeseen, muoviin, biojätteeseen, kartonkiin, lasiin, pienmetalliin, paperiin ja panttipulloihin. En kiellä, etteikö järjestelmä olisi vaatinut kompaktissa kodissa vähän sumplimista, mutta kun paikat on kerran järjestänyt, ja tapaan tottunut, niin lajittelu tapahtuu kuin itsestään. Kiertotalouden näkökulmasta kierrättäminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta kaikki materiaali saadaan uudelleen hyöty- ja jatkokäyttöön.

Teemaan liittyen olin Tiedekulmassa kuuntelemassa Helsingin Yliopiston pakkausteknologian yliopistonlehtoria, Hanna Koivulaa. Hanna sanoi, että 25 % tuotetusta ruoasta menee hukkaan, mikä kuulostaa minusta aivan kauhealta. Siksi nyt, mutta vielä enemmän tulevaisuudessa, kaikki tuotettu ruoka on saatava syötäväksi ihmisille. Samoin Hannan mukaan laki kehittyy niin, että tulevaisuudessa lähes kaikkien pakkausten tulee olla kierrätettäviä.

Pakkausteknologian yliopistonlehtori totesi myös, miten tärkeää on tehdä vastuullisuus kuluttajille helpoksi, ja tästä olen realistina tismalleen samaa mieltä. Vaikka vastuullisuudella minulle onkin merkitystä, en suoraan sanottuna näe itseäni menemässä ruokakauppaan venkoileva lapsi mukana omien astioiden kanssa, eikä tavallisessa kaupassa niin voisi asioidakaan. Sen sijaan kahdesta jugurttipurkista voin samalla vaivalla valita paremman.

Lisäksi esimerkiksi kierrätyspisteitä voisi minusta olla nykyistä enemmän – ja myös keskustassa! Ulkomailla näkee muun muassa metroasemilla lajittelupisteitä, ja siksi olisi hienoa pystyä Suomessakin tiputtamaan se välipalapatukan kääre tai take away -smoothie edes isoimpien kaupunkien käytetyimmillä kulkureiteillä sekajätteen sijaan suoraan oikeaan jäteastiaan.

Positiivinen huomio oli sekin, että pakkausteknologiassa Suomi on materiaali-innovaatioiden kärkisijoilla. Kehityksen avainasemassa on tutkimus ja yritysten välinen yhteistyö, ja tämänkin projektin Arla toteutti yhdessä UPM:n ja Elopakin kanssa.

Ennen uuden arkiviikon alkamista nautitaan vielä sunnuntaista, koska paitsi puheenaihe on ruoka minulle ennen kaikkea suurin mahdollinen elämänilo ja nautinto. Josko sitä laittaisi ensimmäisen aamupalan jälkeen croissantit uuniin. Nimittäin minulla on, reseptikokeilun toimiessa, tulossa mahdollisesti myöhemmin maailman herkullisin brunssi-idea.