Ajattelin, että tähän väliin olisi hauska täyttää aikuisten ystäväkirja, jonka ovat aikaisemmin toteuttaneet kollegoista ainakin Sunday Blondie Hanna, Fab Forty Something Marjukka ja Char and the city Carita.

Kuvitukseksi lainaan Sam Jamsenin kuvia Asennemedian 5-vuotissynttärijuhlilta, koska a) oma kamerani on huollossa b) koska kysytäänhän kohdissa kaikesta tästäkin, työstä, ystävistä, ruoasta c) ei näin kauniita kuvia voi jättää käyttämättä (Johannapauliinadesign sai toimiston näyttämään siltä ihan kuin olisimme olleet häissä). Sitten kysymyksiin!

Siviilisäätyni:

Naimisissa

Asumismuotoni:

70 m² rivitalokolmio Helsingissä.

Ammatti:

Yrittäjä. Koulutukseltani olen mainonnan ja yritysviestinnän tradenomi, aikaisemmilta ammateiltani tiedottaja viestintätoimistossa sekä sisällöntuottaja ja copywriter tavaratalon digimarkkinoinnissa.

Työpaikka:

Työllistän itseni, mutta kuulun Asennemediaan, niin Asennemedia. Töitä teen hoitovapaalla eniten kotona, mutta muuten mieluusti myös kahviloissa ja se on ihana tietää, että Asennemedian toimistolle Punavuoreen voi aina mennä.

Kiinalainen horoskooppini:

Tätä en tiennytkään, vaan jouduin tarkistamaan – olen sika. Suurta mielenlujuutta minulla ei ole (lopetinhan paastonkin kolmen tunnin jälkeen), enkä koe ripustautuvani toisiin ihmisiin, mutta päättäväinen, uskollinen, ajattelevainen ja suurisydäminen nautiskelija osuvat kai aika oikeaan.

Harrastukset:

Laatusarjat, lenkkeily, tietokirjojen ja lehtien lukeminen, bloggaaminen (jonka lasken työn lisäksi edelleen myös harrastukseksi), ruoasta nauttiminen, satunnainen matkustaminen ja muissa vapaa-ajan kohteissa käyminen, Pintrest-haaveilu, ihan vain leppoisa perheaika sekä kotona rauhoittuminen esimerkiksi joogalla, venyttelyllä, kynttilöillä ja musiikilla.

Periaatteeni:

Valitse taistelusi -ajattelu. Yritän hyväksyä sen, että elämässä ei voi saada kaikkea: You can have anything not everything. Siksi minusta on todella tärkeää tuntea itsensä, priorisoida huolella ja oppia arvostamaan itselle kaikista merkityksellisimpiä asioita.

Maailmankatsomukseni:

Avara. Yritän olla empaattinen ja myötätuntoinen sekä ymmärtää erilaisia taustoja, valintoja ja elämänpolkuja.

Pohdin:

Hyvää elämää ja elämän kysymyksiä, joka päivä. Se on minussa todella sisään rakennettuna. Olin jo lukiossa kiinnostunut filosofiasta (fun fact: sain siitä stipendinkin), ja siksi kai tänäkin päivänä rakastan ajattelua laajentavia tietokirjoja ja itsensä kehittämistä. Motiivini ei ole löytää yhtä totuutta (eikä parhaat self help -kirjat sellaista lupaa tarjotakaan, päinvastoin oikeastaan), vaan vähintään yhtä kiinnostunut kuin vastauksista, olen kysymyksistä.

Vihaan:

Vihaaminen on aika hirveä ja voimakas sana, mutta epäoikeudenmukaisuutta, sitä vihaan.

Halveksun:

Menestymistä hinnalla millä hyvänsä. Mielestäni mikään tavoite tai projekti ei voi olla niin tärkeä, että se oikeuttaisi valehtelemaan, puukottamaan toisia ihmisiä selkään tai toimimaan muuten epäreilusti tai epäaidosti.

Pyrin:

Kohtelemaan kaikkia ihmisiä ystävällisesti ja reilusti huolimatta siitä, keitä he ovat. Toiseksi pyrin tänä päivänä ajattelemaan haasteita oppitunteina enemmän kuin maailmanloppuina. Kuten Joonas Konstigin Vuosi herrasmiehenä -kirjassa todetaan: Vaikeudet eivät ole esteitä tiellä, vaikeudet ovat tie. On ällistyttävää huomata jälkikäteen, miten elämän suurimmat opit, viisastumiset, voimaantumiset ja kehitykset ovat aina tulleet vaikemmista hetkistä ja niiden voittamisista. Pyrin myös kiitollisuuteen ja kirjoitan nykyään kiitollisuuspäiväkirjaa.

Rakastan:

Perhettäni, läheisiä ja ystäviäni, lämpimiä ihmisiä ja hyväsydämisyyttä, aamukahvia ja Hesaria, innostumisen tunnetta, ravintolaillallisia mieheni kanssa, hyviä keskusteluja inspiroivien ihmisen kanssa, kaikkea välimerellistä ja kaikkea rauhoittavaa: harmonista kotia, rentouttavia spa-hetkiä, hiljaisia merenrantoja ja jazzia. Niin ja 90-luvun puolivälin hip hopia.

Haaveilen eniten:

Siitä, että eläisimme aina tiiviinä, terveenä ja onnellisena perheenä. Tällä hetkellä haaveilen myös uuden kodin löytämisestä.

Tarvitsen:

Olen ambivertti tai sosiaalinen introvertti. Rakastan olla ihmisten parissa, mutta vastapainoksi tarvitsen latautumista, rauhoittumista ja menoista vapaata aikaa. Lisäksi tarvitsen hallinnantunnetta. Elämänhallinta on hankala termi, koska olen todella nöyrä sen edessä, että elämää voisi hallita, mutta hallinnantunnetta tarvitsen. Se, että olen suurin piirtein tehtävieni tasalla, antaa minulle valtavasti sisäistä rauhaa.

Pelkään:

Kaikista eniten perheeni menettämistä. Mutta myös käärmeitä. Ja kahvin loppumista maailmasta.

Kaipaan:

Kaipaan elämääni ennen kaikkea tasapainoa. Tasapainoa työn ja perheen välillä, taloudellista tasapainoa järkevyyden ja elämästä nauttimisen välillä. Kaipaan tasapainoa siihen, että voin samanaikaisesti haaveilla tulevasta mutta myös olla tyytyväinen nykyisyydestä. Kaipaan tasapainoa haasteisiin, että saan olla toinen jalka mukavuus- ja toinen jalka epämukavuusalueella. Että elämä olisi samaan aikaan sekä turvallisen levollista että koskaan ei tiedä, mitä voi tapahtua -kutkuttavaa.

Murehdin:

Olen aikaisemmin ollut murehtijatyyppi, ja tänä päivänä voisin murehtia kovastikin yrittäjyyden epävarmuutta: lyhyellä tähtäimellä en tiedä tilannettani edes kahden kuukauden päähän, pitkällä tähtäimellä en voi lainkaan ennustaa, mihin koko ala on menossa ylipäätään. Onneksi olen kuitenkin oppinut luottamaan siihen, että elämä kantaa ja murehtimistani on vähentänyt myös taloudellinen puskuri.

Kerään:

Nuorempana keräsin Arabian 24h-astioita ja tänä päivänä ehkä sitten pikkuhiljaa Georg Jensen -kokoelmaa ja toimivaa aikuisen naisen klassista vaatekaappia. Kirjahyllyyni kerään sellaisia tietokirjoja, jotka merkitsevät minulle erityisen paljon, ja joiden pelkästä läsnäolosta kirjahyllyssä saan voimaa.

Lempi…

Värini:

Valkoinen, harmaa, beige ja musta – niin pukeutumisessa kuin sisustamisessa.

Vuodenaika:

Taidan sanoa kevät, siinä on vain jotain maagista, kun pitkä talvi on ohi ja luonto alkaa herätä henkiin. Mikään ei voita ensimmäisiä terassikahveja oman pihan kukkivan kirsikkapuun kukintaa ihastellen. Kesäkin on ihanaa, mutta taidan viihtyä paremmin arki- kuin lomarytmissä – oivallus, jonka olen vasta ihan viime vuosina saanut.

Eläin:

Koira. Meidän oma kulmien alta sohvalta tuijottava rakas laiskimus Sisustuskoira.

Kirja:

Viimeksi vaikutuksen tekivät Saku Tuomisen Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruoasta sekä Haemin Sunimin Asioita jotka huomaa vasta kun hidastaa ja Rakkaus on sitä että hyväksyy. Myös Michelle Obaman Minun tarinani -kirjasta tuli minulle tärkeä. Olen kirjoittamassa pian postausta viime vuoden mieleenpainuvimmista kirjoista.

Elokuva:

Katson vain vähän elokuvia tällä hetkellä, kun viihdeaikamme menee laatusarjoihin. Lempielokuvani joutaisivat siis varmaan päivitettäviksi, mutta sanotaan, että Stanley Kubrickin ja Quentin Tarantinon elokuvista olen aina pitänyt Pulp Fictionista Kellopeli Appelsiiniin.

Musiikkilaji:

90-luvun puolivälin rap ja hip hop, kotona jazz, Frank Sinatra -tyyppiset vanhat, sunnuntaifiilistelyyn bossa nova ja ranskalaiset chansonit, iltarauhoittumiseen lounge.

Numero:

Ei ole onnennumeroa tai muutakaan.

Asia minussa:

Varmaankin huumori, ystävällisyys, empaattisuus ja ratkaisukeskeisyys.

Ruoka:

Graavilohi ja tartarpihvi, siis raa’at ruoat. Lempikeittiöni ovat välimerellinen, japanilainen ja lähi-itä.

Juoma:

Kuplavesi, espressopohjainen kahvi ja kuohuva, sampanja mutta yhtä lailla cava, prosecco tai muu.

Lomakohde:

Välimeri. Sieluni ja sydämeni ovat Välimerellä, ja aina, kun matkustan eteläiseen Eurooppaan, en koe matkustavani lomakohteeseen, vaan kotiin.

Tuoksu:

Aamukahvi, merenrannat, hotelliaulat ja vasta siivotun kodin raikkaus.

Kasvi:

Valkoiset liljat ja orkideat, puista välimerelliset oliivipuu ja sypressit.

Säätila:

Ne kevään maagiset auringonsäteet, joiden lämmössä yhtäkkiä huomaakin tarkenevansa terassilla. Kotona ollessa myös kodikas sade, vesi- ja lumisade.

Tapa viettää vapaailta:

Joko treffeillä hyvässä ravintolassa tai kotona hyvän ruoan ja laatusarjan parissa.

Pidätkö tytöistä vai pojista?:

Romanttisessa mielessä pojista, siis miehistä, mutta kahden tytön äitinä ja muutenkin vahvojen ystävien ympäröimänä tietenkin myös tytöistä.

Onko sinulla salaisuuksia?:

Totta kai. Eikö kaikilla ole.

Onko sinulla valkolakkia?:

On. Valmistuin ylioppilaaksi vuonna 2003 jouluna, kun olin välissä viettänyt puolisen vuotta au-pairina Mallorcalla.

Millainen oli ensimmäinen tatuointisi tai lävistys?:

Tatuointeja ei ole, lävistyksenäkin vain reiät korvissa.

Mitä tilaat baarissa?:

Todennäköisesti kuohuvaa.

Onko sinua siunattu parhaalla ystävällä?:

On usealla läheisellä ystävällä. Lisäksi ajattelen miestäni paitsi puolisona myös parhaana ystävänä.

Mitä muuttaisit itsessäsi?:

Haluaisin olla spontaanimpi ja revittelevämpi. Olen esimerkiksi ihan onneton tekemään Instagram Storeja hetken mielijohteesta ja puhumaan kameralle. En pidä itseäni ujona, vaan minun on tosi helppo jutustella ihan kenen tahansa kanssa, mutta en ole ollenkaan sellainen, että alkaisin vain yhtäkkiä esiintymään laajemmalle yleisölle.

Kerro jotain siitä, kun…

Olit 10 vuotta nykyistä nuorempi:

Vuonna 2010 olin 26-vuotias ja asuimme mieheni kanssa ensimmäisessä yhteisessä kodissamme, vuokra-asunnossa Töölössä. Haaveilimme koirasta, ja vuoden sisään Onni muutti meille. Matkustelimme, en varmaksi muista missä juuri tänä kyseisenä vuonna, mutta ehkä Kreikan Paros-saarella.

Viimeksi koit romanttisen hetken:

Kun mieheni nousi yöllä jomman kumman tytöistä takia ja antoi minun nukkua. Ritarillinen teko joka kerta.

Kun viimeksi luit jotakin syvällistä:

Jo mainitun, Twitter-munkiksikin kutsutun Haemin Sunimin kirjat. Parhaillaan luen, tai siis kuuntelen, Euny Hongin kirjaa Nunchi, jossa on jotain syvällistä siinäkin. Korealainen nunchi oli minulle ihan uusi, mutta sitäkin kiinnostavampi termi: se tarkoittaa sitä, että kykenee hoksaamaan muiden ihmisten ajatukset ja tunteet sekä käyttämään intuitiota ja tilannetajua. Aihe on todella antoisa kaltaiselleni ihmiselle, jolle paljon tärkeämpää on olla hienovarainen tilanteen tulkitsija kuin se huomion keskipisteenä spontaanisti esiintyvä.

Viimeksi sait jonkun nauramaan oikein kunnolla?:

Ainakin tyttäreni päivittäin kutittamalla ja pelleilemällä.

Linkitä biisi, joka on koskettanut sinua viimeksi:

Tämä on kyllä koskettanut jo jonkin aikaa, mutta ensimmäisenä mieleen silti tuli Michael Kiwanukaan Cold little heart (joka on myös Big Little Lies -sarjan tunnusmusiikki).