Vähän yllätyksellisesti olen kokenut uudessa kodissa melkein eniten sisustuksellisia haasteita eteisen kanssa. Muuton jälkeen vaihdoimme neljä alumiiniprofiilista liukuovea kahteen paksukehyksiseen valkoiseen, mikä osoittautui erittäin hyväksi päätökseksi ja teki eteisestä paljon siistimmän ja rauhallisemman näköisen. Sen jälkeen onkin sitten ollut hieman hakemista.
Kaipasin eteiseen laskutilaa pientavaralle, kuten lompakolle ja avaimille (blogin kautta saadusta ihanasta Park Lane -nahka-avaimenperästä kiitos Balmuirille). Ehdimme jo päättää, että eteisen seinä maalattaisiin hiekanharmaalla värillä (Farrow & Ball -sävyllä Ammonite), ja että maalatulle seinälle tulisi musta kaapisto.
Miltä nyt näyttää? Ei kovin hiekanharmaalta eikä mustaltakaan.
Vaikka ajatus lämpimästä ja kodikkaasta sisääntulosta houkutteli, aloin kuitenkin epäröimään maalaamisen kanssa, ja musta pieni seinäkaappikin näytti epämääräiseltä tahralta tilassa. Ei kun uusi yritys ja Ikeaan. Maassa seisova Billy-kaappi tuntuu paljon paremmalta. Tarkoitukseni on vielä teettää marmorilevy kaapin päälle. Samalla saimme hurjasti säilytystilaa lehdille, jotka vielä muutama kuukausi sitten kuvittelin konmaripäissäni mahduttavani yhteen pieneen olohuoneen koriin, mutta oikeasti lehtiä en edes halua karsia vaan päinvastoin miltein hamstrata.
Toin eteiseen jälleen Gauharilta jo vuosia sitten ostetun muistitaulun. Pidän muistitaulusta valtavasti ja haluaisin pitää sitä esillä, mutta isojen peilipintojen takia yksityiskohtia vilisevä näky tuntuu aika levottomalta olohuoneen puolelle. Mustavalkoisia valokuvatauluja meillä on niitäkin kuin pienessä galleriassa ilman, että lisää vastaavia heijastuu eteisestä muualle kotiin.
Valkoista Pappelina Svea -muovimattoa ja Ikea Hektar -kattovalaisinta minulla ei ole tarkoitus vaihtaa, ne saavatkin seesteisyyden nimissä maastoutua pintoihin, mutta seinälle haluaisin keksiä jotain.
Onko teillä ideoita: miten sisustaa eteisen seinä niin, että se on kodikas, mutta ei isojen peilipintojen kautta levoton? Tai sitten opettelen elämään levottomuuden kanssa. Eipä näkyä arjessa tule ylianalysoitua, sentään tärkeimmät kamat ovat nyt paremmin käsillä.
