Helmikuun neljännentoista liljoista muistin, etten koskaan tainnut toivotella täällä hyvää ystävänpäivää. Toivotan siis nyt: kaunis kiitos kaikille täällä kanssani viihtyville!
Sain teiltä muun muassa korvaamatonta apua maton tahranpoistoon. Ensimmäiseksi kaadoin siis itse vuorokauden vanhalle matolle kahvit, mutta ruskeiden tahrojen tarina ei suinkaan pääty tähän: muutama päivä myöhemmin petti beben vaippa. Tässä vaiheessa tarina alkoi jo saada niin koomisia piirteitä, etten tainnut edes hermostua. Lukuisten sappisaippua-, käsitiskiaine- ja etikkakäsittelyiden jälkeen tahrat ovat kuin ovatkin nyt käytännössä poissa, kun maton eläväinen pinta vielä anteeksiantaa loput. Mikä helpotus!
Olohuoneen nurkkaan saapui uusi jalkavalaisin, Design by Frandsenin Nice, jonka modernin klassinen ilme ja yksinkertainen mutta jämäkkä ulkomuoto viehättävät meitä varmasti pitkään ajattomana hankintana. Muistan puineeni lukijan jos toisenkin kanssa valaisimen saatavuutta ja vinkiksi kiinnostuneille, että Nice-valaisinsarjaa saa tilattua Vepsäläiseltä. Itse käännyin taas Suomenojan Vepsäläisellä vaikuttavan luottosuunnittelijan Sannan puoleen.
Ehkä huomatte myös sohvan takana jotain uutta. Projekti keittiön uusi ruokapöytä marmorikuvioisella kvartsikannella edistyy. Sohvan päälle taas olin jo ideoinut taulukollaasin, mutta se meni jäihin, kun Allposters.comista tilaamani julisteet olivat tällä kertaa pahemman luokan pettymys. Tilasin mustavalkoisia valokuvia, sain homeenvihreitä tulosteita, jotka suosiolla palautin. Koko seinillä sisustaminen on muutenkin nyt yhtä kysymysmerkkiä: mitä sohvan, entä sängyn päälle? Sopiiko peili sittenkään sivupöydän päälle, kun eteisen uudet peiliovet (joihin palaan myöhemin) heijastuvat taustalta entistä enemmän?
Täytyy kypsytellä hiljalleen. Ensi kerralla on vuorossa ensimmäinen kurkistus lastenhuoneeseen!
