Kaupallinen brand ambassador -yhteistyö, Balmuir

Tajusin vasta näin lämmöstä pariinkymmeneen pakkasasteeseen palatessani, että viimeisestä saunomiskerrasta on vierähtänyt aivan liian pitkä aika. Ei siksi, ettenkö olisi ehtinyt tai halunnut löylyjen lämpöön, vaan siksi, että saunamme oli turhan pitkään siinä käytössä, kun kai isolla osalla suomalaisista on – varastona.

Vaikka en joulun ja tammikuun välillä päivittänyt blogia, laakereillani en sentään koko aikaa lepäillyt. Rästiin oli nimittäin syksyn jäljiltä jäänyt kaikkea yrittäjyyteen liittyvää ja yhtä sun toista muuta, eikä vähäisimpänä taas pieni tavarasavotta, kuten olohuoneenkin uusi kaappi kertoo.

Kylpyhuoneen siivosin purnukoista. Käytin purnukanjämiä loppuun ja karsin sekalaisen seurakunnan ties mitä hotellikosmetiikkaa. Nyt tila näyttää taas siltä, miltä sen tammikuussa kuuluukin: siistiltä ja hallitulta. Tasoilla ei enää ajelehdi näytettä toisensa perään, vaan kylpyhuoneessa on harmonista peseytyä ja saunoa.

Minulla se menee niin, että mitä siistimpi kylpyhuone on, sitä enemmän saunon ja jaksan hoitaa itseäni naamioin ja kuorinnoin. Jos siis kylpyhuone repsahtaa, niin repsahdan minäkin.

Home spa voi kuulostaa naiivilta kodissa, jonka suhteellisen ahtaassa ja arkisessa kylpyhuoneessa myös kuivatetaan pyykit, vaihdetaan vaipat ja luetaan Muumi-kirjaa potalla. En kuitenkaan sanoisi, että se siitä glamourista, vaan oikeasti niinä päivinä, kun kylpyhuone on siisti ja järjestyksessä, pääsen tilassa tunnelmavaloin ja kynttilöin todella rauhaisaan tunnelmaan. Saunoessa otan usein mukaan kylmän juoman, taas iltapesulle höyryävän iltateen, ja hoitoja jatkan olohuoneen puolella sarjaa iltasaduksi katsoen. (Tästä puheen ollen, teen ehtiessäni taas mielenkiintoisista sarjoista postauksen.)

Balmuir Portofino -kylpytakissa olen viihtynyt jo vuosia. Se muutti käsitykseni kylpytakeista, joita ennen pidin epäistuvina telttoina, joiden ylipitkät hihat kaatavat kaiken tieltään dominon lailla. Oma kokoni kylpytakista on S, juuri sopivan istuva mutta mahankin kanssa mahtuva ja rento. Miehelläni on sama Portofino harmaana, mutta myös mustaa, tummansinistä ja vaaleanpunaista kylpytakista saa. Tyttäreni yli-ihana 4–6-vuotiaille tarkoitettu lastenversio on vielä hieman liian iso, mutta hyvää kannattaa odottaa. Osaan vuosien kokemuksella sanoa, että hotellimainen ja pesusta toiseen skarppina pysynyt Portofino on yksiä ihanimpia hankintoja ja lahjoja, sillä kylpytakin saa myös omalla nimellä nimikoituna.

Nimikoidut Balmuir-pyyhkeet ovat todella muhkeaa, maailman hinnoimmasta puuvillalaadusta, supimasta, valmistettua Lugano-sarjaa. Hiuksissa minulla on Corsica, jota ohuena pyyhkeenä on kätevä kuljettaa viikonloppureissuilla ja urheilukassissa. Kaikki Balmuir-kosmetiikka on sertifikoitua, pohjoisen kasvien ja marjojen tehoaineita hyödyntävää luonnonkosmetiikkaa. Ihanan tuoksuisista tuotteista löytyy myös käteviä matkakokoja. Kodin tuoksut huonetuoksujen ja tuoksukynttilöiden muodossa ovat nekin pitkäaikaisia suosikkejani.

Vaikka kylpyhuone oli purnukoista hujan hajan, ei niitä sentään lauteilla asti ollut. Saunomisen esti säilytyskassit, joissa taas tuli ja meni elämänmuutoksen myötä tavaraa. Teimme jo nyt sen, että toimme varastossa säilössä olleet vauvanvaatteet sisään ja veimme tyttären pieneksi käyneitä vaatteita tilalle varastoon. Samalla pyörittelin omaa vaatekaappia, joka olikin sekava vyyhti: yhdistelmä Suomessa tarvittavaa talvivaatetta, Madeiran-matkalla tarvittavaa kesävaatetta ja kasvavaan mahaa varten tarvittavaa odotusvaatetta.

Vauvan keväiseen syntymään on vielä pitkä aika, mutta jos jotain olen elämässäni oppinut niin sen, että asiat kannattaa aina tehdä silloin, kun niihin on aikaa ja inspiraatiota. Siitä kiittää itseään myöhemmin joka kerta.

Nyt kun vauvanvaatteet ovat varaston sijaan käsillä kaapissa, pystyn helpommin ja ajoissa inventoimaan, missä koossa frilloja ja rusetteja vielä tarvitaan. Viimeksi käytössämme oli jonkin verran lainavaatetta ja siksi kaikki koot tarvitsevat täydennystä, vaikka esikoiselta hyvä vaatteiden pohjavarasto jäikin.

Kylpyhuoneen ja olohuoneen lisäksi siivosin, jälleen kerran, Monica-kaappia. Jos jokin asia on varma niin se, että vähintään kyseinen sekatavarakaappi tasaisin väliajoin räjähtää. Toisaalta juuri sitä varten se on olemassa: ottaakseen sellaisen kaaoksen piiloonsa, jota ei heti arjessa ehdi läpi käydä.

Pakko minun oli myös muiden mukana katsoa vuodenalussa alkanutta Marie Kondo -Netflix-sarjaa. Sarja ei mielestäni tuo metodiin mitään uutta ja on itse asiassa aika kliseinen, pintapuolinen ja ennalta-arvattava, samanlainen kuin suurin osa television amerikkalaisista muuttumisleikeistä. Jokaisessa jaksossa Marie menee eri perheen luon ja perheellä tietenkin on aivan liikaa tavaraa lastenhuoneesta autotalliin. Seuraavaksi Marie neuvoo tavaroiden käsittelyjärjestyksen ja pystyviikkaukset, perheenjäsenet huokailevat valaistuneina, sitten kipuillaan luopumisen kanssa, viikataan ja lopussa ihastellaan.

Silti inspiroivaa muiden tavarakaaoksen siivoamiseen kurkistaminen kieltämättä näin vuodenalussa on, varsinkin, kun tapaukset poikkevat aika paljon omasta elämästäni. Moni ei ole karsinut mitään vuosiin – tai vuosikymmeniin! – joten ilmankos järjestelygurun visiitti on elämänmullistava.

Yhtä kaikki ainakin minulla elämänhallinta liittyy vahvasti elämästä nauttimiseen: mitä siistimpi koti on, sitä paremmin on virtaa tehdä töitä ja sen jälkeen rentoutua hoidoin ja saunoen. Välillä koko paletti levähtää, sitten taas jossain vaiheessa saan itseäni niskasta kiinni. Yksi viime vuoden teemoistani oli hyvinvointi, eikä sitä sovi unohtaa tänäkään vuonna. Tämän vuoden teema, empatia, sopii aiheeseen oikeastaan yhtä hyvin. Omassa elämässäni molemmat puolet, räjähtäneet pyykkivuoret ja harmoniset spa-hetket, ovat päivästä riippuen yhtä totta, ja se jos mikä on tärkeää hyväksyä.

Inspiroivaa loppuviikkoa!