Nikon-kuvauskoulu, josta kerroin viime postauksessa, inspiroi paitsi kuvaamisen myös sisustamisen suhteen. En saisi käydä lähelläkään vanhoja helsinkiläisiä kerrostaloja, kun menen aina pois tolaltani vanhoista lautalattioista, korkeista huoneista ja isoista ikkunoista. Palaan kotiin häntä luimussa ja toistan tuhannetta kertaa vielä joku päivä.

Stellan ja Mikon koti, jossa kuvauskoulu pidettiin ja jossa nämä kuvat on otettu, oli riipaisevan kaunis. Yksityiskohdat pitivät asunnon mielenkiintoisena, mutta ennen kaikkea avaraan kotiin oli jätetty tilaa hengittää.

Olen jo jonkun aikaa pohtinut, haluaisinko meille kotiin kultaisen antiikkisen peilin tai vanhanoloiset kultaiset kehykset. Tai siis tiedän, että haluaisin, mutta epäröin, kyllästynkö krumeluuriin. Tämä yksilö oli kaikkine kulumineen täydellinen. Eihän tällaiseen nyt voisi kyllästyä? Leikin stailaustehtävässä lisää asetelmilla ja ripustin naulaan Chanelin paperikassin.

En tiedä, olenko vain ollut väärässä paikassa väärään aikaan, mutta en ole vielä kertaakaan tänä kesänä käyttänyt shortseja tai hellemekkoa, vaikka nyt on onkin ollut kaunista. Sen sijaan Suomen kesässä on kulkenut visusti mukana Balmuirin light taupe -värinen Milan-huivi (saatu blogin kautta).

Kašmir-silkkisekoitteinen huivi koossa 140×140 laskeutuu kaulalle erityisen kauniisti (kuvan näkee täältä). Balmuirin huivissa on sama henki ja ylellisyys kuin Louis Vuittonin vastaavassa (ne valmistetaankin samassa tehtaassa), mutta omaan tyyliini sopii paremmin tämä hillityn tyylikäs versio ilman logomerta. Olen niin hullaantunut huivista, että uskallan melkein julistaa sen kaikkien aikojen omaksi Balmuir-suosikiksi siitäkin huolimatta, että kärkisijoille on kovasti tunkua.