Nyt taitaa siellä viimeinenkin teistä pitää tätä mattotuuliviiriä umpihulluna. Juuri kun pääsin julistamasta, että kuviollista mattoa ei olohuoneeseen ainakaan tule, seisoo siellä nyt mikäs muukaan kuin kuviollinen matto.
En olisi ikinä uskonut, että vuosien saatossa meillä suurimmaksi sisustushaasteeksi nousee pala tekstiiliä lattialla. On ollut tummaa ja vaaleaa, yksiväristä ja kuviollista. Erityisesti edellisen keskiharmaan sohvan kanssa ei tuntunut sopivan mikään, mutta totta puhuen se taisi johtua enemmän sohvasta, jota en lainkaan kokenut omakseni, kuin mattoehdokkaista itsestään.
Mieltäni tässä soutamisessa ja huopaamisessa rauhoittaa se, että kaikki aikaisemmat matot ovat löytäneet uuden kodin mukaan lukien edellinen villamatto, jonka myin lukijalle. Toiseksi huojentavaa on, että nykyään kivoja mattoja saa todella kohtuuhintaisesti. Tälle uudelle matolle ei vanhan myymisen ja alennuskoodin jälkeen jäänyt hintaa kuin joitain kymppejä. (Tämä ei tarkoita, että sisustusfilosofiaani kuuluisi vaihtaa mattoja kuin paitaa, kun halvalla saa – ei todellakaan – mutta sentään jo muutenkin pahaa henkistä mattokriisiä ei enää pahenna taloudellinen kriisi. Ihmisiä kai tässä vain ollaan, kun ei kaikissa hankinnoissa heti onnistu.)
Uusi mattomme on Elloksen Tanger koossa 160 x 230 cm. Odotukseni olivat korkealla, sillä verkkokaupassa matolla on kiitettävät asiakasarviot ja myös blogeissa mattoa on kehuttu hyvästä hinta-laatusuhteesta. Voin täysin yhtyä tähän kuoroon: tekokuidusta huolimatta matto ei tunnu tunkkaiselta tai näytä halvalta. Se istuu jämäkästi eikä rullaannu kulmista. Pidän myös siitä, että kuviointi on ennemminkin vaalea kuin raju, ja keskikorkea nukka on todennäköisesti suhteellisen anteeksiantava. Mattoa saa myös isompana koossa 200 x 290 cm sekä toisessa sävyssä. Meidän on sävyistä kylmempi valkoinen-harmaa, tarjolla on myös kellertävämpi kerma-tummanruskea.
Kun perinteiset Beni Ouarain -paimentolaismatot joitain vuosia sitten nousivat trendinä pinnalle, käytiin kopioinnista (aina yhtä aiheellista) keskustelua. Omasta mielestäni on sallitumpaa ottaa vaikutteita tietylle heimolle tyypillisistä matoista, jotka perinteen sisälläkin poikkeavat uniikkeina yksilöinä toisistaan, kuin kopioida tietyn suunnittelijan tietty tekele, sanotaan nyt vaikka design-tuoli tai -valaisin. Huonekalua en koskaan ostaisi kopiona, vaan olisin mieluummin ilman, mutta etnisten mattojen tapauksessa näen asian toisin. Tietysti aito on aina aito, mutta tässä kohtaa koira- ja lapsiperheessä en tuntenut omantunnontuskia toteuttaa tyyliä toisin.
No entäs ne maton kuviot sitten? Ihan turhaan pelkäsin levottomuutta, kun sohva on nykyään ilmeeltään niin rauhallinen. Monenkirjavat koristetyynyt eivät enää tähän yhtälöön omalla kohdalla kuulu, sen verran harmonianhakuinen olen, mutta muuten ei tarvitse pelätä päänsärkyä. Uskaltaisinkohan vihdoin julistaa mattorauhan olohuoneeseen. Huomenna klo 12 Turun torilla, tervetuloa!
