Black lives matter

Aktiivisesti antirasistinen kasvatus

Homevialaura, antirasistinen kasvatus ja vanhemmuus, Black lives matter

Kevyempien aiheiden joukkoon tulee nyt yksi painavampi, koska se tuntuu niin tärkeältä ja ajankohtaiselta: aktiivisesti antirasistinen vanhemmuus.

Kukaan ei varmasti ole voinut välttyä viimeaikaiselta uutisoinnilta George Floydista ja Minneapolisista. Niin kuin niin moni muukin ympäri maailman, olen suruissani, raivoissani, itkuinen ja turhautunut.

Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole käydä läpi uutista, siihen on muut kanavat, vaan pysähtyä hetkeksi ihan tavallisena vanhempana miettimään, millaista uutta sukupolvea olen itse kasvattamassa, jotta tekisin tänään, huomenna ja aina jatkossa paremmin oman osuuteni siitä, että rakenteellinen rasismi jää historiaan.

Asia on helpompi ilmaista englanniksi poliittisen aktivistin Angela Davisin sitaatilla: “It is not enough to be quietly non-racist. Now is the time to be vocally anti-racist.

Homevialaura, antirasistinen kasvatus ja vanhemmuus, Black lives matter

Toisin sanoen se ei enää riitä, että ei itse puhu rasistisesti, vaan nyt on noustava puolustamaan niitä, joille rasistisesti puhutaan. Mietin klassista bussiesimerkkiä, josta kirjoitin Sanojen valtava voima -postauksessa. Jos esimerkiksi bussissa kuulee rasistista puhetta, se ei riitä, ettei puheeseen yhdy, vaan meillä on velvollisuus nousta puolustamaan sitä, jolle niin puhutaan.

Martin Luther Kingin sanoin: “Pahinta ei ole pahojen ihmisten pahuus, vaan hyvien ihmisten hiljaisuus.”

Rasisminvastaisuus on minulle itsestäänselvää, mutta eron passiivisen ja aktiivisen toiminnan välillä alan kunnolla sisäistää vasta nyt. Se ei riitä, että ajattelen suvaitsevaisesti, tai luulen ajattelevani suvaitsevaisesti, sillä silti tahtomattani ja tiedostamatta minäkin ylläpidän kyseisiä rakenteita. Eivätkä rakenteet muutu itsestään ja ajatuksen voimalla. Mitä voin siis aktiivisesti ja konkreettisesti tehdä kasvatuksessa ja yhteiskunnassa muuttaakseni omalta osaltani maailmaa.

Ensimmäinen on varmastikin oman etuoikeutetun aseman ymmärtäminen valkoisena perheenä. Etuoikeutettu asema valkoisena ei tarkoita sitä, etteikö valkoisenkin elämä voisi olla vaikeaa, vaan sitä, että ihon sävy ei ole se, joka elämästä tekee vaikeaa.

Siksikään, vaikka lapsiani haluankin kannustaa tavoittelemaan haaveitaan ja tekemään töitä tavoitteidensa eteen, en halua opettaa heille jokainen on oman onnensa seppä -ajatusta. Meistä ajatellaan jo syntymästä eriarvoisesti, ja vähintä on tunnistaa se, miten paljon etuoikeutetummasta asemasta itse ponnistaa.

Homevialaura, antirasistinen kasvatus ja vanhemmuus, Black lives matter

Valkoisena en voi koskaan tietää, miltä rasismi tuntuu, mutta kuunnella, oppia, lukea ja selvittää voin ja haluan. Se on, jälleen, etuoikeus, jos tehtävä on vain oppia rasismista heihin nähden, jotka joutuvat sitä omakohtaisesti kokemaan.

Yksi tapa ymmärtää enemmän on kuluttaa mustien sisältöjä ja kulttuuria. Hip hopia 25 vuotta kuunnelleena olen kuullut tuhansia lyriikoita mustien elämästä, samoin katsonut paljon mustien kulttuuriin liittyviä sarjoja ja dokumentteja. (The Oprah Magazinen sivuilla on tästä 19 Black TV Shows Worth Adding to Your Must-Watch List -artikkelissa hyvä lista, esimerkiksi When they see us, Pose, Insecure, Atlanta ja Dear White People. Itse lisäisin listalle yhden kaikkien aikojen lempisarjoistani, The Wire.)

Mutta luenko tarpeeksi mustien kirjoittamia kirjoja? Seuraanko tarpeeksi mustia ihmisiä sosiaalisessa mediassa? Luenko lehtiä ja kuuntelenko podcasteja, joissa heidänkin äänensä tulee kuulluksi? Voinko edistää diversiteettiä yhteisöissäni? Mietinkö asiaa äänestäessäni? Tuenko mustia yrittäjiä? Lahjoitanko rasisminvastaiselle työlle?

Eikä mikään näistä ole sankaruutta, vaan kaikki nämä ovat vähintä, mitä inhimillisyyden eteen voi tehdä.

Se on kuitenkin yksi juttu, miten valistan itseäni – toinen on se, miten kasvatan lapsiani. Miten tuoda tietoisesti ja aktiivisesti monimuotoisuus pysyvästi perheenä arkeen? Miten kasvattaa lapset niin, etteivät he vain ole puhumatta pahaa, vaan että he myös osoittavat tukensa koulunpihoilla, että he ottavat vähemmistöjä mukaan WhatsApp-rinkeihinsä?

Homevialaura, antirasistinen kasvatus ja vanhemmuus, Black lives matter

Päiväkodin monimuotoisuutta en voi itse säädellä, mutta voin yhä tietoisemmin viedä lapsia paikkoihin, joissa monikulttuurisuus on läsnä. Sellaisiin näyttelyihin, leikkipuistoihin, ravintoloihin, museoihin ja tapahtumiin.

Voin tarkistaa lastenhuoneen kirjahyllyn. Kyllä, siellä on eri kulttuureja käsitteleviä kirjoja, mutta ei tarpeeksi. Moira Butterfieldin ja Harriet Lynasin Meidän maailmamme – Lasten elämää eri maissa -kirjaa olen suositellut aikaisemmin. Jenni Pääskysaaren ja Matti Pikkujämsän Hetki ennen kuin maailma muuttui -kirjassa opitaan Rosa Parksista ja niin edelleen. Englanniksi tuntuu olevan paljon vaihtoehtoja, kuten myöhemmin kesäkuussa ilmestyvä AntiRacist Baby, jonka on kirjoittanut How to be an antiracist -bestsellerin kirjoittaja Ibram X. Kendi. Leikki leikkinä -sivusto kirjoitti jutun Lastenkirjat, joissa yhdenvertaisuus on arvo ja monikulttuurisuus arkipäivää. Onko teillä vielä muita suomenkielisiä kirjasuosituksia?

Homevialaura, antirasistinen kasvatus ja vanhemmuus, Black lives matter

Pienten lasten kanssa keskustelen tietenkin siitä, miten ihmiset ovat erilaisia ja miten hienoa se on. Vanhempien lasten kanssa keskustella voi jo sitten paljon syvällisemmin. Oma ajatukseni on, että vaikka lasta ei pidä kuormittaa murheilla, ikätasoisesti puhuminen aiheesta kuin aiheesta on tärkeää. Rasismista ei voi olla hiljaa vain sen takia, että siitä puhuminen on epämukavaa, vaan koen tärkeäksi sanallistaa sitä, mikä tilanne maailmassa on, ja miten itse voi vaikuttaa omalla käytöksellä ja omilla teoilla.

Pieni konkreettinen teko pienten lasten vanhempana kirjallisuuden lisäksi on miettiä leluja: näkyykö niissä monimuotoisuus? Meillä ei näy ainakaan. Sen enempää nukkeja meillä ei olekaan kuin yksi vauvanukke ja yksi Frozen Elsa, mutta seuraava saisi olla jotain muuta. Tämäkin on asia, johon huomaan kunnolla herääväni vasta nyt.

Ajatus siitä, että kävelen valkoisena Cittariin ja ostan tummaihoisen Barbien ja luulen sen olevan siinä, on aika, en edes löydä sanoja, naiivi, kauhea ja naurettava. Mutta ehkä se on yksi aktiivinen teko antirasismin ja sen puolesta, että meidän perhe-elämässämme näkyisivät säännöllisesti ja muutkin väestöt kuin valkoiset.

Homevialaura, antirasistinen kasvatus ja vanhemmuus, Black lives matter

Näytin jo netistä neljävuotiaalle yhtä tummaihoista keijua. Ja tietenkin hän näki vain ihanan kaunottaren glittermekossaan. Lapset eivät synnykään ennakkoluuloisiksi, mutta eivätpä he myöskään samasta syystä ymmärrä sitä, että yhteiskunta ei kohtele kaikkia tasapuolisesti, jos ei heille sitä kerro, ja jos ei heitä osallista tietoiseen muutokseen.

Kasvatukseen liittyen Instagramissa voin suositella ainakin tiliä @theconsciouskid. Lahjoituksen tein Black lives matter -liikkeen kautta. Kuunnellen aiheesta voi oppia esimerkiksi Afterwork-podcastjaksossa Syyllistytkö tietämättäsi rasismiin? Yhdysvaltojen rakenteellista rasismia ymmärtääkseen voi lukea esimerkiksi Ylen jutun Rakenteellinen rasismi kampittaa Yhdysvaltain mustia kohdusta alkaen, mutta avasiko George Floyd viimein tien pysyvälle muutokselle? Yleisesti Instagramista löytyy tällä hetkellä todella hyvin aihetta avaavaa tietoa suomalaisilta tileiltä. Kollegani Ida365:n erinomaisessa blogikirjoituksessa, Haluan oppia, ymmärtää ja toimia paremmin, on todella hyvä listaus siitä, mistä eri lähteistä voi oppia lisää ja miten konkreettisesti voi toimia.

Aihe on vaikea, itse myönnän sen täysin, enkä varmastikaan tee kaikkea oikein tai riittävästi. Mutta se ei ole syy jättää tekemättä, vaan nyt haluan herätä myös täällä, 7000 kilometrin päässä tapahtumapaikalta.

Herään ihmisenä George Floydin muistolle, herään äitinä hänen ilman isää jääneen 6-vuotiaan tyttären, Gianna Floydin kunniaksi. Herään seisomaan koko tumman väestön rinnalle yhtä lailla Yhdysvalloissa kuin Suomessa ja osoittamaan tukeni.

Olisin tosi kiitollinen teidän muiden ajatuksista vanhempina ja ammattikasvattajina, joita tiedän myös teissä lukijoissa olevan, tähän aiheeseen, joka on nyt tärkeämpi kuin koskaan: yhdenvertaisuuteen, monikulttuurisuuteen ja aktiivisesti antirasistiseen kasvatukseen, vanhemmuuteen ja perhe-elämään. Kiitos!

Instagram

This error message is only visible to WordPress admins

Error: No posts found.

Make sure this account has posts available on instagram.com.

Copyright © 2020 · Theme by 17th Avenue