Aiheeseen liittyen kuvat ovat alan PR-tilaisuudesta, jonka järjesti Nespresso

Meillä tuli Instagram storyssa puheeksi, että kuulisitte mielellään lisää tämän työn taustoista, ja lupasin kertoa mahdollisimman avoimesti sen, minkä pystyn. Kiitos, kun jätitte niin hyviä kysymyksiä! Osa kysymyksistä tuli useaan kertaan hieman eri muodoissaan niin yhdistelin niitä. Toivottavasti tämä postaus avaa alaa ja työtäni enemmän, vaikka vastaankin vain omasta puolestani. Kaikki vaikuttajat eivät tietenkään ajattele tai toimi samalla lailla.

Kauanko olet ollut tässä työssä?

Aloitin blogin vuonna 2012, eli ensi vuonna tulee jo kymmenen vuotta täyteen. Niin kuin kaikki muutkin silloin, perustin blogin puhtaasti omaksi ilokseni. Silloin blogi ei ollut kenellekään edes vielä sivutyö. Vuonna 2015 liityin agentuuriini Asennemediaan ja vuonna 2017 minusta tuli täyspäiväinen yrittäjä. Yritys, jossa olin päivätöissä, meni äitiyslomani aikana konkurssiin. Koska minulla ei ollut työtä, johon palata, päätin kokeilla yrittäjyyttä. Olen tehnyt yrittäjänä myös joitain viestinnän töitä freelancerina, mutta pääasiassa elätän itseni kanavieni kautta eli blogilla ja Instagram-tilillä.

Mitä kaikkea tähän työhön kuuluu?

Pääasiassa tietenkin sisällöntuottamista, joista itse keskityn kirjoittamiseen ja valokuvaamiseen sekä rentoihin story-videoihin. Podcastia tehdessäni myös käsikirjoitin jaksoja, kontaktoin vieraita ja kävin studiolla nauhoittamassa.

Lisäksi työhön kuuluu laidasta laitaan kaikkea muuta: tarjousten laatimista, kampanjoiden ideoimista, sisältöjen suunnittelua, toteutuneiden kampanjoiden raportoimista, yhteistöiden hyväksyttämistä asiakkaalla, agentuurin kanssa yhteydenpitoa, palavereita etänä ja paikan päällä, kommentteihin ja yksityisviesteihin vastaamista, kuvausten suunnittelua, itse kuvaamista ja kuvien käsittelyä, tekstien kirjoittamista ja oikolukemista, kuvaustarpeiden ja -lainojen hakemista, blogialustaan liittyvien teknisten asioiden selvittämistä, alan seuraamista, verkostoitumista sekä laskutusta ja kirjanpidollisia töitä.

Mikä tässä työssä on parasta?

Itselleni ehdottomasti yrittäjyyden tuoma itsenäisyys, joustavuus ja vapaus. Olen tunnollinen ja teen kaiken sovitusti, mutta miten ja milloin, siitä mieluusti päätän itse.

Ennen yrittäjyyttä ehdin olla päivätyössä monta vuotta (muun muassa tiedottajana viestintätoimistossa sekä sisällöntuottajana ja copywriterina tavaratalon digimarkkinoinnissa) ja silloin viihdyin siinäkin työmuodossa. Tässä elämäntilanteessa pienten lasten kanssa olen kuitenkin todennut yrittäjyyden vapauden sopivan itselleni parhaiten.

Mielekkääksi tämän työn tekee kollegojen verkosto, jolta voi aina kysyä neuvoja ja vertaistukea sekä te lukijat, joista on kasvanut minulle tärkeä yhteisö. Itselleni parasta tässä työssä on myös mahdollisuus ilmaista itseä kirjoittamalla.

Mikä tässä työssä on haastavinta?

Huonoin puoli on epävarmuus ja se, että kaikesta on vastuussa yksin. Etenkin syksyisin, jos on tulossa useampi kampanja ja kaikkialla jyllää flunssat, pelkään ihan tosissani sitä, että sairastun, enkä saa töitä hoidettua. Kukaan kun ei tässä työssä tuuraa! Yritänkin aina mahdollisuuksien mukaan tehdä kampanjasisällöt hyvissä ajoin valmiiksi.

Ala on tosiaan myös epävarma ja enkä aina tiedä edes seuraavan kuukauden töitä. Olen ennenkin myöntänyt, että minulta epävarmuuden sietäminen onnistuu kahdesta syystä: olen kerryttänyt pankkitilille puskurin ja miehelläni on säännölliset tulot. Muuten turvallisuushakuisena en voisi elää epävarmuuden kanssa, mutta näin voin.

Siinä, missä kirjoittaminen tulee minulta lähes aina luonnostaan, joskus haastavaksi koen kuvaamisen. Kuvaaminen on minulle välillä stressaavaa ilman apukäsiä.

Miksi teet kaupallisia yhteistyötä?

Kaupalliset yhteistyöt ovat kanavieni elinehto. Pian kolmen lapsen kanssa minulla ei olisi mahdollisuutta ylläpitää aktiivisesti blogia ja Instagramia vapaa-ajalla, jollei se olisi samalla työ. Teen siis yhteistöitä elättääkseni itseni ja perhettäni.

Raha ei kuitenkaan ole ainoa puoli. Olen monta kertaa todennut, että uskokaa, kun sanon, että kanavani ovat paljon parempia yhteistöiden ansiosta! Olen paikoin vähän mañana mañana -ihminen, ja kampanjat antavat sisältöihini paljon rakennetta ja rytmiä.

Kampanjoiden ansiosta saan usein käsiteltyä teillekin mielekkäitä aiheita ja pidettyä sisällöissä aktiivisuutta yllä. Kaikki eivät tietenkään kaikista yhteistöistä välitä, mutta eivät kaikki tavallisetkaan sisällöt ole kaikkien makuun. Itselleni on ollut ilo huomata, että usein kaupalliset yhteistyöt resonoivat lukijoissa siinä missä ei-maksetutkin. Toisinaan seuraajat myös pyytävät yhteistöitä: ”Olisiko sinulla alekoodia yritykselle X?”

Mistä rahan konkreettisesti saa, saako sen yhteistöistä vai maksaako Instagram seuraajista?

Rahan konkreettisesti saa laskutettavista kaupallisista yhteistöistä eli siitä, että sovin yrityksen kanssa antavani heille näkyvyyttä joko blogissa, Instagramissa tai molemmissa.

Instagram ei maksa seuraajamäärästä, mutta totta kai seuraajamäärä vaikuttaa siihen, mitä vaikuttaja voi yritykseltä näkyvyydestä pyytää.

Seuraajien määrä on kuitenkin vain numero. Paljon tärkeämpää asiakkaan olisi ymmärtää numerojen taakse. Ovatko seuraajat aitoja ja millaisia he ovat profiililtaan, kuuluvatko seuraajat oikeasti yrityksen kohderyhmään. Ilmoitan omassa mediakortissani, kuinka iso prosentti seuraajistani on suomalaisia. Suomessa toimivat yritykset kun hyötyvät pääasiassa vain kotimaisista seuraajista.

Kanavan alkuaikoina tällaiseen ei osannut kiinnittää erityistä huomiota, mutta nykyään vaikutan itse siihen, että uudet seuraajat olisivat pelkästään relevantteja. Jos minua alkaa seurata esimerkiksi ulkomainen mies, estän hänet. En koe, että tämäntyyppinen henkilö tekee suomenkielisillä sisällöilläni aidosti mitään tai kuuluisi oikeasti kohderyhmääni, vaikka se saisi seuraajamääräni vaikuttamaan isommalta.

Otatko itse yhteyttä yrityksiin vai ottavatko yritykset yhteyttä sinuun?

Teen kaupallisia yhteistöitä sekä itsenäisesti että agentuurini Asennemedian kautta. Asennemedialta kuulen yritysten tarjouspyynnöistä ja näihin tarjouspyyntöihin voin halutessani ilmoittautua mukaan ehdolle. Ilmoittautuminen ei kuitenkaan vielä tarkoita mitään, vaan sen perusteella asiakasyritykselle tehdään tarjous, josta yritys sitten valitsee vaikuttajista kaikki, osan tai ei ketään. Lisäksi osa yrityksistä ottaa minuun yhteyttä ja osan yrityksistä kontaktoin itse. Kaikki nämä tavat ovat siis käytössä.

Miten myyt kampanjoita itse?

Itse esimerkiksi otin juuri yhteyttä vaatemerkkiin, jonka legginssejä käytän joka päivä. Olen tuonut kyseisiä, itse ostamiani legginssejä esille lukuisia kertoja omin päin, joten ajattelin, että miksi en sitten kertoisi niistä välillä yhteistyönäkin. Eilen tein isompaa ehdostusta kotimaiselle brändille, jonka tuotteet ovat meillä päivittäin käytössä, ja jonka kanssa työskentelisin valtavan mielelläni.

Kampanjoiden myyminen itse on minulla se osa-alue, jossa haluaisin kehittyä ja jonka eteen haluaisin tehdä enemmän töitä. Ilmoittauduinkin juuri myymiseen liittyvälle verkkokurssille, mistä olen innoissani. Toivon, että uudet oivallukset auttavat minua tekemään töitä kannattavasti ja mielekkäiden asiakkaiden kanssa.

Montako projektia pidät käynnissä samanaikaisesti?

Tämä on hyvä kysymys, joka itse asiassa liittyy aikaisempaan kohtaan, mikä on tässä työssä haastavinta. Haastavaa on nimittäin kausiluontoisuus ja yllättävyys. Esimerkkitilanne voisi olla sellainen, että minulla on itsenäisesti tai agentuurini kautta kymmenen tarjousta sisällä, enkä lainkaan tiedä, kotiutuuko näistä kaikki, puolet vai ei yhtään. No harvoin kotiutuu kaikki, mutta saatte tilanteesta kiinni.

Ensin kalenteri voi olla tyhjä ja yhtäkkiä jollekin viikolle olisikin tulossa kolme kampanjaa. Osalle ajankohdista on enemmän tunkua, kun taas jossain kohtia saattaa olla hyvin tyhjää. Kampanjoiden sumat ovat tämän alan huono puoli ja koen, että kampanjoita voi olla yhdellä vaikuttajalla liikaa.

Kaikista mielekkäintä olisi niin tekijänä kuin lukijoille, että kampanjoita olisi tasaisesti pitkin vuotta. Alan luonne ei kuitenkaan sellaista tunne, vaan kampanjat usein kasautuvat itsestä johtumattomista syistä. Olenkin todella kiitollinen teille, kun olette näinä aikoina ymmärtäväisiä.

Pyrin kuitenkin itse pitämään huolen siitä, että kaupallisten kampanjoiden välissä on ei-maksettua sisältöä ja sanon kyllä tarvittaessa ei, jos kalenteri on jo täynnä.

Mitkä asiat ratkaisevat sen, lähdetkö yhteistyöhön vai et?

Ensisijaisesti se, että voin aidosti seistä tuotteen tai palvelun takana. Että oikeasti käytän tuotetta tai palvelua, tai näkisin itseni käyttävän kyseistä tuotetta tai palvelua, jos kyse on uutuudesta. Lisäksi aiheen pitää liittyä kanavieni teemoihin.

Sen jälkeen, kun totean tuotteen, palvelun tai aiheen aidosti itselleni ja kanaviini sopivaksi, täytyy vielä sopia hinnasta. Minulla on listahinnat, mutta toki laskutus vaihtelee toisinaan asiakkaan, tilanteen ja paketin mukaan.

Tuen usein näkyvyydellä mieluisia yrittäjiä ja kotimaisia yrityksiä, eikä raha suinkaan yksin ratkaise kaikkea. Kuitenkaan siihen en halua lähteä, että myisin itseäni kenelle tahansa liian halvalla. Sellainen tekee hallaa koko alalle, ja sisältöjen tekeminen on ihan kunnon työtä, johon menee aikaa ja joka vaatii ammattitaitoa. Koska näkyvyys on arvokasta siinä missä mikä tahansa muukin mediatila, kampanjasta on saatava korvaus.

Alalla on sekä hyvin reiluja ja asiantuntevia asiakkaita sekä sellaisia, jotka pyytävät tekemään parin päivän työn esimerkiksi sukkaparia vastaan. Enkä liiottele, tämä on tosielämän esimerkki! Mutta vielä ei pankki ole suostunut lyhentämään asuntolainaa sukilla. (Tämä ehdotus tuli Ruotsista, Suomessa itse asiassa ollaan näissä edellä.)

Mistä yhteistöistä kieltäydyt ja miksi?

Yrityksiä en halua mainita, mutta yleisesti aloista voin hyvin puhua. Esimerkiksi vaatteiden kanssa olen hyvin valikoiva, ja olen ihan viime aikoina kieltäytynyt lukuisista ehdotuksista tehdä vaateketjun tai vaateverkkokaupan kanssa yhteistyötä. Samoin en koskaan ilmoittaudu lihatalojen yhteistöihin. Vaikka syön satunnaisesti lihaa, en koe omaksi tässä ajassa markkinoida sitä.

Yleisesti kieltäydyn kampanjoista, joiden takana en voi arvosyistä seistä tai jotka eivät liity aidosti omaan elämääni. Jos suosin kyseisessä kategoriassa kotimaista (kuten suosin esimerkiksi pesuaineissa ja vaipoissa), en ilmoittaudu ulkomaisten yritysten kampanjoihin. Perheeseen liittyvissä kampanjoissa olen tarkka siitä, että voin toteuttaa yhteistyön niin, että pystyn kuvaamaan lapset tunnistamattomasti ja jättämään heidän yksityiset asiansa ulkopuolelle.

Minulle ei ole ongelmaa jakaa yrityksen etukoodia seuraajille ja hyödynnän itse arvokkaammissa ostoksissa alennuksia. Isojen tarjouspäivien mainostamiseen en kuitenkaan ole lähtenyt mukaan. Kokisin, että sellainen sotisi vastaan sanomaani, joka kannustaa harkittuun ostamiseen.

Tietyissä kategorioissa, kuten kahvissa, pelkästään brändiuskollisuus sulkee muut ulkopuolelle. Vaikka muutkin kahvit ovat hyviä, olen niin aidosti jokapäiväisessä elämässäni Nespresso-käyttäjä, ettei muiden kahvien kanssa työskentely olisi aitoa.

Tienaako tässä työssä hyvin?

Se riippuu ihan vaikuttajasta. Osa tienaa todella hyvin ja osalle tarjotaan yhteistöitä ovista ja ikkunoista. Yleensä nämä vaikuttajat ovat niitä isoimpia ja tunnetuimpia. Vaikka itse olen ollut alalla pitkään, en kuulu niihin vaikuttajiin, jotka olisivat alalla erityisen tunnettuja tai kysyttyjä, vaan joudun näkemään vaivaa sen eteen, että pystyn elättämään tällä itseni. Toisaalta, jos suostuisin kaikkiin ehdotuksiin, tienaisin paljon paremmin. Välillä paininkin sen kanssa, voinko olla tällä alalla, kun olen niin valikoiva kampanjoiden kanssa. En kuitenkaan halua menettää uskottavuuttani tai myydä arvojani.

Tilanne tällä hetkellä on se, että tällä valikoivalla tavallani toimia pystyn juurikin elättämään itseni, mutta rikastumaan en pääse. Annan kuitenkin hyvin paljon arvoa työn muille puolille, kuten vapaudelle ja itsensä toteuttamiselle, joten olen kokonaisuuteen riittävän tyytyväinen.

Mitä PR-lähetysten vastaanottaminen velvoittaa?

Se ei velvoita mihinkään. PR-lähetys poikkeaa kaupallisesta yhteistyötä juuri siinä, että siinä näkyvyydestä ei ole sovittu mitään velvoitteita, vaan lähetyksestä kertominen perustuu vapaaehtoisuuteen. Tyypillisin tapa kiittää PR-lähetyksestä on Instagram story. Toki jos tuote tulee aidosti käyttöön, näkyy se yleensä sisällöissä myöhemminkin, mikäli kyseessä on esimerkiksi vaate.

Siinä ala on ilahduttavasti kehittynyt, että nykyään yritykset kysyvät etukäteen, saako PR-lähetystä lähettää. Itse pyrin ottamaan tuotteita vastaan hyvin harkitusti, niissäkin kun pitää huomioida verot ja toiseksi en järjestelijänä kaipaa mitään tarpeetonta kaappeihin.

Minkätyyppisistä PR-lähetyksistä olet kieltäytynyt?

Viime aikoina olen kieltäytynyt esimerkiksi veitsilähetyksestä (en tarvinnut veitsiä), juomalähetyksestä (en juonut kyseistä juomaa), jouluastioista (en halunnut sellaisia) ja ilmaisesta valmennuksesta (se olisi vienyt tarpeettomasti aikaani). Näissä tapauksissa kiitän ehdotuksesta kauniisti ja kerron lyhyesti, miksi tuote tai palvelu ei ole minulle tällä hetkellä ajankohtainen.

Toisinaan kieltäydyn lähetyksistä ihan siksikin, että PR-lähetyksen arvo on hyvin alhainen. Voin mieluusti ostaa muutaman euron tuotteen testiin itsekin sen sijaan, että storyni tukkiutuvat jatkuvista sekalaisista PR-näytteistä.

Tuonkin paljon ihan itse ostettuja tuotteita esille, eli tietenkään en saa tai oleta saavani kaikista esittelyistä rahaa, vaan teen sitä ihan omin päin arkeeni liittyen. Sen koen kuitenkin ristiriitaiseksi, että nostaisin ison yrityksen parin euron tuotetta vain siksi, että sellainen on minulle satuttu lähettämään. Näissä tapauksissa on minusta asiallista sopia kaupallisesta yhteistyöstä.

Jos minulle kuitenkin päätyy PR-näyte, jota en ole pyytänyt, annan sen läheiselle tai hyväntekeväisyyteen.

Millaisissa PR-tilaisuuksissa käyt?

Olen myös hyvin valikoiva PR-tilaisuuksien suhteen. Jos lähden keskustaan, se vie matkoineen äkkiä puoli päivää. Yleensä minulla onkin erityinen side brändiin, jos osallistun PR-tapahtumaan – lasi skumppaa ei enää riitä houkuttelijaksi. Nämä kuvat ovat Nespresson tilaisuudesta, jossa kävin juuri siksi, että suhde brändiini on niin vahva ja jokapäiväinen, kuten aikaisemmassa vastauksessa mainitsin.

Vaikka olen tarkka ajankäytöstäni, välillä tilaisuuksissa on todella kiva käydä verkostoitumassa ja näkemässä kollegoita. Se piristää kovasti etäpäivien välissä. Näihin päiviin yhdistän sitten usein muitakin keskusta-asioita.

Kun testaat tuotteen, kuinka paljon saat siitä lisämateriaalia testauksen tueksi?

Tietoa saa hyvin ja kattavasti. PR-lähetyksissä on yleensä aina mukana tiedote. Yhteistöissä taas saan briefin, jossa mainitaan tärkeimmät asiat. Lisäksi yritykset ovat aina halukkaita kertomaan lisää, jos jokin mietityttää tai jos vaikka seuraajalta tulee tarkentava kysymys.

Onko päivässäsi tietty rakenne tai aikataulu? Jos on, millainen?

Tämä liittyy alan minusta parhaaseen puoleen, vapauteen ja joustavuuteen. Ensisijaisesti työskentelen niin sanottuina toimistoaikoina ja päätyöaikaani on se, kun lapset ovat päiväkodissa eli arkisin noin klo 8.30-17. Toisaalta työpäivänä ovat hyvin samanlaisia, toisaalta hyvin erilaisia.

Useimmiten työskentelen kotona. Käytän paljon hyödykseni yrittäjän vapautta ja työskentelen hyvin intuitiivisesti olotilaani kuunnellen. Jos minulla on hyvä draivi päällä, saatan tahkoa yhdessä päivässä vaikka mitä ja jatkaa vielä koko illankin. Jos taas olen esimerkiksi nukkunut huonosti tai voin raskauden takia heikommin, saatan ottaa kevyemmin ja keskittyä vain helppoihin ja pakollisiin tehtäviin.

Paljonko teet keskimäärin tunteja viikossa?

Tähän on mahdoton vastata, koska se on hyvin vaikeaa linjata, mikä tällä alalla lasketaan työksi. Puhtaasti laskutettavaa työtä on itselläni lopulta melko vähän, mutta kaikkea muuta on sitäkin enemmän. Itse ajattelen työnä senkin, kun teen ei-kaupallista sisältöä (kuten tätä pitkää juttua) ja vastaan seuraajien kommentteihin ja yksityisviesteihin. En saa siitä rahaa, mutta jos en pitäisi huolta yhteisöstäni ja muista sisällöistäni, ei minulla olisi oikein pohjaa kampanjoillekaan.

Työtä on myös tarjousten tekeminen vaikka suunnitteluvaiheessa ei vielä tiedäkään, tuleeko kampanja omalla kohdalla toteutumaan. Sekin liittyy töihin, jos kuuntelen koiraa ulkoiluttaessa äänikirjaa, josta aion kirjoittaa. Kuten sanottu, oikea elämä ja työ todella limittyvät vahvasti toisiinsa!

Ehkä kuvaavinta on tämä: itsestäni tuntuu, että olen aina töissä ja en ole koskaan töissä. Sellaista se on, kun tekee sisältöjä omasta elämästä. Itse koen, että tämä työ ei ole rankkaa, vaan etuoikeutettua. Kuitenkaan työaikoja tämä työ ei tunne. Olen työskennellyt tuhansia kertoja iltaisin, lomilla ja viikonloppuisin.

Mitä tunteita ala herättää?

Koska työ koskee omaa elämää, on tekeminen hyvässä ja pahassa hyvin henkilökohtaista. Jos en saa kampanjaa, johon olisin mielestäni sopinut todella hyvin ja jonka olisin tehnyt täydestä sydämestäni, saatan olla asiasta hetken aika harmissani. Kääntäen, jos saan mieluisan kampanjan, ilahdun ihan hurjasti ja koko päivä saa myönteisen vireen.

Ala herättää minussa sekä ylpeyttä että ristiriitaisia tunteita. Minusta on upeaa, että tämän alan ovat luoneet ennen kaikkea nuoret naiset. Voin myös oman agentuurini puolesta puhua, että vaikuttajat todella seisovat aidosti arvojensa takana. Välillä on niin, että kukaan ei halua ilmoittautua yhteistyöhön mukaan, vaikka olisi mikä diili tarjolla.

Samanaikaisesti törmään alalla myös sellaisiin asioihin, joihin en haluaisi tulla yhdistetyksi. Yhteistöitä ei merkata läpinäkyvästi, lukuja vääristellään kommenttiringein, väärää tietoa levitetään ja yhteistöistä poimitaan vain helpot rahat ilman aitoa sidettä yritykseen, toisin sanoen brand match puuttuu. Jokainen päättää kuitenkin näistä asioista itse.

Myös niin sanottu kilpailijahygienia herättää minussa paikoin turhautumista. Olen itse joskus joutunut jättämään yhteistyön väliin siksi, että olen edellisen kerran työskennellyt hieman vastaavan kilpailijan kanssa vuosi sitten. Sen jälkeen saatan nähdä, kuinka jollakin on esillä kilpailijoiden mallistot kahtena peräkkäisenä päivänä. Näissä pelisäännöissä on minusta vielä paljon tekemistä.

Yhtä kaikki vaikuttajatkaan eivät ole yhtenäinen ryhmä, vaan aivan yhtä kirjava sakki kuin mikä tahansa muukin ammattiryhmä. Onneksi kuitenkin alaa edustaa todella paljon ammattimaisia tekijöitä, ja pääasiassa alasta ja sen jatkuvasta kehittymisestä saa olla ylpeä.

Insta vs. blogit, mikä on blogien tulevaisuus?

Tämä onkin tuhannen taalan kysymys, jota olen omallakin kohdallani miettinyt: kannattaako blogia enää pitää?

Varmaa on vain se, että ala muuttuu koko ajan. Nyt moni asiakas haluaa Tik Tok -kampanjoita. Voitte vain kuvitella, mikä rooli tällaisella keski-ikää lähestyvällä dinosaurusblogia pitävällä perheenäidillä siinä kilpailussa on. Ei niin mitään!

En kuitenkaan halua lähteä mukaan mihinkään, mikä ei aidosti tunnu hyvältä vain siksi, koska pitää. Nuorison keskuudessa oleellista on siis aivan eri kanavat kuin meidän keskuudessamme. Vaikka blogien kuolemaa on ennustettu, niillä on yhä roolinsa muutamasta syystä.

Ensinnäkin blogit ovat ylivertaisia hakukoneoptimoinnin näkökulmasta. Eikö vain usein tulekin päädyttyä juuri blogiin jotain googlatessa?

Toiseksi olen huomannut, että oma sukupolveni vielä arvostaa sitä, että kaikki sisällöt eivät muutu nopeatempoisiksi, vaan että kirjoituksiin voi rauhassa palata. Blogeilla ei tavoita nuorisoa, mutta ostovoimaisia aikuisia tavoittaa.

Kolmanneksi näin sisällöntuottajan näkökulmasta blogi on ainoa alusta, jonka omistan. Muutama arvostamani jenkkivaikuttaja, kuten Jacey Duprie, korosti jälleen Instagramin viimeksi kaatuessa sitä, että ”Own your platform!”. Instagram voi loppua, muuttua tai kaatua koska tahansa, mutta blogi ei.

Pitkän linjan matkabloggaaja Veera Bianca toi sellaiset terveiset ulkomaisesta seminaarista, että ulkomailla blogit ovat ehdottomasti matkailuvaikuttajien pääkanava. Tekeminen heillä vain muuttuu päiväkirjamaisista postauksista sellaisiksi, jotka palvelevat ennen kaikkea tietoa hakevia.

Blogit eivät trendaa, mutta eivät ne kuolleitakaan ole, vaan niillä on erilaisia valtteja. Yleisesti kuitenkin kampanjoiden ja sisältöjen painopiste on siirtynyt enemmän Instagramiin.

Mistä saat inspiraatiota juttuihin?

Kaikkialta! Viimeksi Hesarin juttu inspiroi kirjoittamaan omia ajatuksia kotihäpeästä. Teiltä seuraajilta tulee myös paljon ideoita ja toiveita, mikä on ihana juttu, ja yritän niitä parhaani mukaan toteuttaa. Sitten vain itse keksin itse kulmia eri teemoihin liittyen. Sisältöideoita kirjoitan muistiin Trelloon, ja niitä voi tosiaan syntyä milloin ja mistä aiheesta vain!

Mikä on unelmatyösi?

Tämä on tällä hetkellä unelmatyöni, että voin elättää itseni omien kanavieni kautta. Ilman teitä se ei olisi mahdollista, joten lämmin kiitos siitä, että seuraatte, tykkäätte, kommentoitte ja viestittelette! Kaikki yhteistyöt, joita teen, ovat minulle mieluisia töitä, vaikka niissä joskus olisikin jotain haastavia elementtejä ja vaikka osassa menen epämukavuusalueelle. Merkityksellintä on se, kun pääsee tekemään jonkin itselleen erityisen läheisen brändin kanssa töitä tai puhumaan itselle merkityksellisistä asioista.

Olen kirjoittanut tähän työhön liittyen myös lastenkirjan. Toivon, että jatkossakin tavallisten sisältöjen lisäksi työhöni kuuluisi erilaisia ja erityisiä projekteja. Aikoinaan olen esimerkiksi stailannut tapahtuman ja raportoinut Maison&Objet-messuilta. Tulevasta unelmatyöstä voisi sanoa esimerkkinä vaikka sen, mitä tekin olette pyytäneet, että saisin suunnitella oman siivoussuihkeen, joka olisi ekologinen, kotimainen ja pakkaukseltaan niin kaunis, että ilahduttaisi jokapäiväistä arkea.

Kiitos teille valtavan hyvistä kysymyksistä! Tuliko esille jotain uutta tai yllättävää? Mikäli on vieläkin kysymyksiä, voin vastata kommenttiboksissa.

Järjestäjä: Nespresso
Paikka: Erottaja2
Kuvat: Camilla Bloom
Menu ja stailaus: Mona Tähtinen
Kukat: Johanna Tuominen