Olen huomannut, että todella moni pitää tarrat Iittala-tuotteissaan. Näen punaisia neliösentin kokoisia tarroja kaikkialla. Kylässä, lehdissä, blogeissa. Laseissa, maljakoissa, tuikkukipoissa.

Itse rinnastan tarran vaatteessa ostoshetkellä roikkuvaan tuotelappuun. Koska en kulje laput niskassa, en myöskään juo aamukahvia tarra huulessa.

Olenko ihan uuno, kun en tajua, miksi tarra jätetään? Tuskin kai statussyistä. Iittalat kun ovat meille arkisia ja tuttuja. Jokainen tunnistaa Essencet ja Kivet kilometrin päästä ilman logoakin. Ja mitä sitten jos ei tunnista.

Vai liittyykö tämä jälleenmyyntiin? Ajatellaanko tarraa takuuna aitoudesta, joka vauhdittaa kaupankäyntiä kirppiksellä? Tuskin, koska tarrojen lätkiminen feikkituotteisiin olisi maailman helpoin väärennyskeino.

Jokainen saa ilman muuta tehdä niin kuin parhaaksi näkee, eli kannustan ihania hämmentäviä tarraihmisiä jatkamaan valitsemallaan tiellä, mutta kaipaan vain vastauksia tähän mysteeriin.

Kuvassa Villeroy & Bochin New Wave -lautaset, Lexingtonin lautasliinarenkaat, Casa Stockmannin kangasservetit, Iittala Artik -aterimet ja ne Essencet, ilman tarroja.