Vähäaurinkoinen ja -matkainen kesäloma näkyy ainakin yhtenä positiivisena tuloksena viivan alla: kotona on muutama sisustusprojekti edistynyt ja valmistunut.
Tauluhyllyn sohvan päälle porasimme jo ennen kesää, mutta vasta lomalla ehdin perehtyä hyllyn sisältöön. Edellisistä tauluseinäkokemuksista tiedän, että vaikka muilla ihailen boheemeja kokoelmia, meidän sielunelämään sopii paremmin rauhallinen ilme. Niinpä päätin pysyä samanvahvuisissa mustissa kehyksissä, mustavalkokuvissa ja jokseenkin symmetrisessä asettelussa.
Meillä jo olemassaolevat taulut, joita ensimmäisenä mallailin hyllylle, tuntuivat 70-senttisinä liian korkeilta. Niinpä päätin korkeimpien taulujen kooksi 50×50 cm. Viereiset taulut ovat kooltaan 30×40 cm ja 20×30 cm.
Kaikkien kehysten lasi on muovia, mikä tuntui turvalliselta valinnalta, kun kehykset vain nojaavat seinään ilman kiinnitystä ja sijaitsevat pään päällä. Toki tauluhyllyssä on tauluille ura ja hyllyssä reuna, joten kehykset ovat napakasti paikoillaan, mutta pelkkä ajatuskin lasien tippumisesta niskaan teki muovin suosimisesta helpon päätöksen.
Halusin hyllylle pelkästään mustavalkoisia valokuvia. Meinasin jo tilata tusinakuvia julisteverkkokaupasta, kunnes tulin järkiini: miksi en käyttäisi omia kuviani henkilökohtaisemman lopputuloksen aikaansaamiseksi, kun niitä kerran on kone täynnä?
Viisi seitsemästä kuvasta on yhdestä lempikaupungistamme Pariisista: ravintoloista Hotel Costes, Merci, Ralph’s sekä kahvilasta ja leipomosta. En valinnut niinkään teknisesti onnistuneimpia kuvia, vaan tärkeimpiä tunnelmia. Kuvat ovat ikkunoita sellaisiin onnellisiin hetkiin, jotka muistuttavat siitä, mikä meille on elämässä tärkeää. Ja hyvin usein se on espresso, viinilasillinen tai ruoka-annos ulkomailla. Kaksi kuvaa on meistä tyttäremme kanssa – matkalta kahvilasta nekin.
Kehystäminen on nykyään todella arvokasta (puhutaan satasesta kahdesta per yksi vähänkään isompi taulu), mutta en kuitenkaan halunnut luopua leveiden paspisten visiosta isompiin tauluihin. Sain idean käyttää valmiskehyksiä, mutta teettää niihin paspikset mittojen mukaan. Lopputulos onnistui ja tuli paljon edullisemmaksi kuin koko taulun kehystäminen (noin viitisentoista euroa per paspis). Minulle tämä oli ihan uusi oivallus, jota voi soveltaa myös esimerkiksi jenkkikokoisiin kuviin, jotka eivät tuumamitoituksineen istu meidän standardikehyksiimme. Pienempiin tauluihin jätin perusleveät, kehysten mukana tulleet paspikset.
Myös keittiöön on ilmestynyt tauluseinä, siitä kirjoitan myöhemmin. Kesätyynyt sohvalla ovat Zarrosta (osaksi ostetut ja osaksi blogin kautta jo edellisen kodin aikaan saadut), Chatwall & Johssonin mustavalkoinen Ikat Kerala, harmaa Paisley sekä harmaa Ikat Kerala. Mukavaa sadesunnuntaita!
