Istun sisustukseltaan kovin inspiroivassa Clarion Helsinki Airport -hotellissa (miksi, se onkin toinen tarina) ja jätän haikeita hyvästejä vuodelle 2016. Tiedän ne vuodet, jotka on valmis jättämään ilomielin taakseen. Niitä vuosia tulee meille kaikille. Sitten on vuosia, jotka kohtelevat tavallista paremmin. Jotka ovat hyvin erityisiä ja jättävät elämänmittaiset jäljet. Minulle 2016 oli sellainen.

Sanomattakin selvää, että mullistavinta viime vuodessa oli beben syntymä helmikuussa. Menköön siirappisuuden puolelle, mutta hänen ansiostaan tunnen päivittäin suurempaa kiitollisuutta, syvempää onnellisuutta ja uudenlaista merkityksellisyyttä. Paradoksi on, että kaikesta vauva-arkeen liittyvästä sekasorrosta huolimatta äitinä koen olevani tasapainoisempi ihminen.

Vauvavuodesta puhutaan usein pelkästään vaikeana, ja kauhutarinoita jakavat kysymättäkin niin tutut kuin tuntemattomat mediaa myöden. Ehkä pelottelusta johtuen yllätyin, miten kaikki onkin sujunut hyvin. Kahvia kuluu kyllä, silmänalusia ei peitä mikään puikko ja onhan vanhemman ja vauvan ympärivuorokautinen symbioosi hurja, mutta nämä elämänmuutokset lasken asiaan kuuluviksi. Se, että tässä pitäisi olla avioeron partaalla, tuntuu onneksi todella kaukaiselta. Koska en ole pitänyt enkä pidä mitään itsestäänselvyytenä, suurin toiveeni vuodelle 2017 onkin perheen hyvinvointi ja jaksaminen jatkossakin.

Ensimmäistä kertaa minulla taitaakin olla itselleni uudenvuodenlupaus: haluan pitää itsestäni parempaa huolta. Liikkua enemmän, nähdä ystäviä useammin ja käyttää palveluja tarpeen mukaan elämän helpottamiseksi. Se, että teen hoitovapaalla töitä, ei voi aina olla perheen yhteisestä vapaa-ajasta pois.

Töistä puheen ollen, vuoteen 2016 mahtui myös pommina taivaalta tippunut yllätys: työnantajani teki konkurssin ja menetin kesken äitiysloman muiden mukana päivätyöni. Vuosi 2017 tuo siis mukanaan liudan isoja kysymyksiä: milloin aloittaa työnhaku, mistä ja milloin saamme päiväkotipaikan, puhumattakaan siitä, miten onnistun yhdistämään päivätyön ja blogisivutyön lapsiperhearkeen. Luotan siihen, että asiat järjestyvät aina, mutta valehtelisin jos väittäisin, ettei monimutkaisen yhtälön ratkaiseminen painaisi mieltäni ja määrittäisi eniten tulevaa vuottani.

Matkojen puolesta vuosi 2016 jäi ymmärrettävistä syistä vaisuksi, mutta olen valtavan iloinen, että pääsimme sentään viideksi päiväksi Puolan Gdanskiin asti. Näin ollen peikko, matkustaminen vauvan kanssa ensimmäistä kertaa, on selätetty ja tänä vuonna tiedossa on toivottavasti vähän enemmän matkustelua, tosin Euroopassa varmasti edelleen. Tällä hetkellä haaveilemme keväisestä Madridista ja osuupa alkuvuoteen kiva päiväreissukin.

Erittäin merkittävänä vuodesta 2016 mieleen jää myös uusi kotimme. Muutin ensimmäistä kertaa pois kerrostalosta ja ainakin tällä hetkellä rivitaloelämä, kuitenkin sopivan urbaani ja helsinkiläinen sellainen, tuntuu sataprosenttisen oikealta asumismuodolta. Sanomattakin selvää, että uuden kodin sisustaminen on projekti, joka piristää mieltäni ja antaa tietysti uutta sisältöä blogiinkin. Kodinvaihto oli meille kuitenkin jotain enemmän, iso yhteinen ponnistus, joka valoi uskoa omaan tekemiseen. Myimme kodin itse ja myös uuden asunnon kaupat teimme ilman välittäjää. Syyskuusta joulukuuhun kestänyt ostamisen, myymisen, remontoimisen ja muuttamisen kausi on ollut sen verran työllistävä ja väsyttävä, että kehtaan jopa suomalaisena sanoa olevani ylpeä minusta ja miehestäni. Tänä vuonna siirryn oikein mieluusti sellaisen pienen sisustukivan pariin.

Vuoden 2016 paras ja merkityksellisin sisustushankintani on Hermès Avalon -tyyny, joka ei minulle ole vain tyyny, vaan symboli itsenäisyydestä ja onnistumisesta, välityspalkkio ensimmäisen omistusasunnon onnistuneesta vaihtamisesta toiseen. Hauskin pieni iso asia taisi olla, kun Elle Decor -sivusto nosti olohuonekuvani 19 Coffee Table Styling Ideas To Steal -juttuun.

Sisustusvuodelta 2017 toivon ajattomia, harkittuja ja erityisen paljon iloa tuottavia hankintoja. Eniten taidan odottaa keittiöön tulevaa marmoriruokapöytää, joka kylläkin leijailee vielä jossain ideoinnin ja suunnitelmien ihmemaassa. Tai ehkä sittenkin ensi vuoden pääprojekti on terassin rakennus ja pihan saaminen grillailuvalmiiksi, kun kerran googlailen verkkokaupoista maissipiikkejä tämän tästä.

Kaunein kiitos, että olette kulkeneet matkassani tämänkin vuoden! Olen kirjannut muistiin kaikki postaustoiveenne, olisiko niiden selättämisestä toiseksi uudenvuodenlupaukseksi? Kaikkea hyvää jokaisen teidän uuteen vuoteen!