Kaupallinen yhteistyö, Nordnet
Olen pitkään halunnut kirjoittaa blogiin rahasta omalla tavallani, arkisesta näkökulmasta. Talouden asiantuntijuuden jätän rahaan perehtyneille kollegoilleni, joita on tänä päivänä ikäisissäni naisissa ihailtavan paljon. Terkkuja esimerkiksi Mimmit sijoittaa, Julia Thurén ja Jasmin Hamid!
Haluan kuitenkin puhua rahasta myös taviksena, sillä liittyyhän raha meidän kaikkien jokapäiväiseen arkeen ja elämäntapaan, ja kaikkiin bloginikin teemoihin: asumiseen, vapaa-aikaan, kuluttamiseen liittyviin valintoihin ja myös turhan karsimiseen.
Erityisen ajankohtaiselta rahaa tuntuu käsitellä näin vuoden alussa, kun moni meistä mietti tulevan vuoden teemoja ja tavoitteita.
Kirjoitan tätä postausta erityisen mielelläni yhteistyössä Nordnetin kanssa, sillä olemme mieheni kanssa olleet Nordnetin tyytyväisiä asiakkaita vuosia.
En mene jutussa pörssikursseihin vaan kerron sen, minkä parhaiten osaan: miten yksinkertaisuutta rakastavana olen helpolla tavalla automatisoinut kuukausisijoittamisen?
Samalla vastaan muihinkin kysymyksiin rahaan liittyen.
Mikä on suhteeni rahaan?
Suhteeni rahaan on ennen kaikkea kunnioittava. Olen siten etuoikeutettu, että en ole ollut missään vaiheessa elämääni taloudellisesti tiukilla. Olen pystynyt täyttämään perustarpeet, käymään euroja tarkasti laskematta ruokakaupassa ja maksamaan laskut.
Samanaikaisesti en ole koskaan pitänyt rahaa itsestäänselvyytenä tai kokenut, että tilillä polttelisi erityisemmin ylimääräistä. Olen aina ollut hintatietoinen sekä rahaa kunnioittava ja rationaalinen. Esimerkiksi matkustanut olen ainoastaan sillä ehdolla, että ensin on oltava säästöjä tilillä.
Yli varojeni en ole koskaan elänyt, mutta tyhmiä ja tarpeettomia ostoksia olen toki nuorempana tehnyt. Kukapa ei? Mutta se biletoppi, joka tänä päivänä tuntuu turhalta, oli silloin tärkeä osa itseä ja nuoruuden menoja. Olen tyytyväinen siitä, että olen myös elänyt, enkä vain säästänyt.
Onko minulla säästöjä?
Paitsi rahaa kunnioittava olen myös turvallisuushakuinen rahan suhteen, etenkin nyt jälkikasvua saaneena ja asuntolainaa ottaneena aikuisena.
Minulle reilu, jopa vuoden menot kattava puskuri säästötilillä on tärkeä mielenrauhan ja olosuhteiden takia.
Olosuhteiden siksi, että yrittäjänä minulla ei ole säännöllisiä tuloja, enkä välttämättä tiedä edes seuraavan kuun laskutusta. Kattavammin omasta yrittäjyydestäni ja tämän alan lainalaisuuksista olen kirjoittanut postauksessa Kysymyksiä ja vastauksia vaikuttajan työstäni.
Miten sijoitan?
Sen lisäksi, että minulle on tärkeää pitää säästötilillä puskuria, jota voin tarvittaessa käyttää koska tahansa, mielenrauhaani vaikuttaa se, että aloitin vuosia sitten sijoittamaan pitkällä tähtäimellä.
Olen automatisoinut sijoittamiseni ETF-rahastoihin Nordnetin kuukausisäästämisellä.
Tämä on itselleni yksiä tärkeimpiä arjen yksinkertaistamiseen liittyviä valintoja. Nordnetin kuukausisäästäminen vaatii vain aloittamisen ja sen jälkeen summa menee rahastoihin kuukausittain.
Aloittaminen on helppoa ja tapahtuu Nordnetin sivuilla muutamassa hetkessä. Sen jälkeen ei tarvitse tehdä mitään, ellei erikseen halua käydä seuraamassa salkkua. Itse sijoitan niin pitkällä tähtäimellä osta ja unohda -tyyppisesti, etten aktiivisesti seuraa sijoituksiani.
Välillä olen haaveillut asuntosijoittamisesta, sillä asuminen on intohimoni ja meillä on kahdesta oman asunnon myymisestä taloudellisesti onnistuneita ja muutenkin hyviä kokemuksia. Toistaiseksi olen kuitenkin jäädyttänyt ajatuksen, sillä en halua nyt lisää velkaa tai vaivaa.
Näin ruuhkavuosissa arvostan sitä yksinkertaisuutta, että minun ei tarvitse huolehtia yhdestäkään rikkoutuneesta astianpesukoneesta, kun voin hoitaa sijoittamisen automaattisesti tekemättä mitään (paitsi toki töitä pitää tehdä, jotta rahaa sijoittamiseen tulee).
Kuinka paljon sijoitan kuussa?
Olen vaihdellut sijoitettavaa kuukausisummaa 50 eurosta 400 euroon riippuen elämäntilanteesta eli esimerkiksi siitä, olenko vanhempainvapaalla vai töissä, millainen laskutus on, osuuko asumiseen remppa-, muutto- ja sisustuskuluja ja niin edelleen.
Kuukausisäästämisen summaa voi Nordnetissä koska tahansa vaihtaa. Aloittaa kannattaa ehdottomasti jo minimisummalla, joka ETF-kuukausisäästämisessä on 50 euroa kuussa. Muissa rahastoissa pääsee alkuun jo 15 eurolla.
Olemme mieheni kanssa jutelleet monesti siitä, että sijoittamisessa aloittaminen on kaikki kaikessa. Eikä pelkästään siksi, että pienempikin summa alkaa ajan myötä kasvaa korkoa korolle -ilmiön takia, vaan myös siksi, että aloittamisen jälkeen oma mielentila muuttuu.
Kun sijoittamisen on kerran aloittanut, alkaa rahaan suhtautua erilailla. Pienikin summa motivoi jatkamaan ja vähentämään muuta turhaa kulutusta. Kuukausisäästämisessä ei myöskään tarvitse odottaa oikea ostohetkeä samanlailla kuin osakkeiden kanssa, vaan aina on hyvä aika aloittaa, kun sijoitushorisontti on pitkällä.
Millainen kuluttaja olen?
Nyt päästäänkin lempiaiheeseeni rahaan liittyen: mihin panostaa, missä pihistää?
Itse olen ehdottomasti hybridikuluttaja: paikoin hyvin laatutietoinen ja nautinnonhaluinen, ja samanaikaisesti hyvin hintatietoinen, säästämishaluinen ja rationaalinen.
Esimerkki: maksan mielelläni fine dining -elämyksestä silloin harvoin, kun meillä on mahdollisuus päästä mieheni kanssa kahdestaan treffeille. Samanaikaisesti minulle on yhtä tyypillistä päättää taikoa sekalaisista raaka-aineista hävikkipasta välttääkseni turhaa ruoan tilaamista tai käyntiä ruokakaupassa.
Oma keskiluokkainen elämäni onkin ennen kaikkea tasapainoilua pihistämisen ja panostamisen välillä. Panostan mielelläni niihin asioihin, joista todella koen saavani rahalle vastinetta, mutta en mielelläni laita euroja mihinkään turhaan, joka ei tuo elämääni lisäarvoa.
Välillä olen kohtuuton itseäni kohtaan, jos teen virheostoksen, joka ei tätä lisäarvoa elämääni tuo. Vähän aika sitten silitin pilalle puseron ja olen nyt soimannut itseäni ajattelematomuudesta vaikka kuinka pitkään, vaikka varsin hyvin tiedän, että elämään kuuluu tietty virhemarginaali.
Voin siis melko huoletta käyttää rahaa nauttimiseen, toki tavalla, jolla en elä yli varojeni, mutta jos rahaa menee niin sanotusti hukkaan, minua saattaa harmittaa se kohtuuttoman paljon.
Mihin meillä menee rahaa kuussa?
Asuntolainaan korkoineen ja vastikkeineen, sähköön, ruokaan, vakuutuksiin, mainittuun sijoittamiseen, kahden lapsen kunnalliseen päiväkotiin, autoon, kodin hälytysjärjestelmään, hyväntekeväisyyteen (World Vision, pari muuta järjestöä), toisen lapsen harrastukseen, suoratoistopalveluihin (Netflix, HBO Max, BookBeat, Spotify), lehtitilauksiin (Helsingin Sanomat, Glorian koti, Trendi) sekä tarpeen mukaan omiin ja lasten hankintoihin.
Itselläni tulee kuluja yrittäjyydestä, esimerkiksi sivuston ylläpitämisestä, laskutuspalvelusta ja kuvankäsittelyohjelmasta. Lisäksi minulla menee merkittävä summa yritystoiminnasta YEL-vakuutukseen.
Muutaman kuukauden välein rahaa menee palveluista kampaajaan, myös koiran. Irvistän joka kerta, kun maksamme koiran – omaa kampaamokäyntiäni kalliimman! – trimmilaskun, mutta emmepä ole saaneet aikaiseksi opetella 10 vuodessa itse trimmaamista. Ja toisaalta palvelu helpottaa ihanasti elämää.
Välillä Onnista tulee myös eläinlääkärikuluja, kuten viime kesänä nelinumeroinen summa. Seniorikoira onkin kuin auto: koskaan ei tiedä, millaisia laskuja on luvassa.
Joitain kertoja vuodessa saatamme käyttää siivouspalvelua sekä pyytää lastenvahdin. Muutaman kerran vuodessa käytämme rahaa kulttuuriin ja viihteeseen. Viime vuonna ostimme muutamat teatteri-, baletti- ja leffaliput.
Seuraava isompi panostus on se, että meidän molempien pitäisi mieheni kanssa aloittaa hampaiden oikomishoito.
Mihin meillä ei mene rahaa?
Nyt kun kotimme sisustus on (jotain pieniä yksittäisiä täydennyksiä lukuun ottamatta) valmis, tämä vuosi on rauhallinen sisustus- ja remonttikulujen suhteen.
Olemme tehneet tietoisen valinnan olla hankkimatta omaa mökkiä. Se jo on meille täysi työ asua pian viisihenkisenä perheenä Helsingissä, joten omasta mökistä kuluja ei voi enää tulla. Vuokramökkeilemme kerran pari vuodessa.
Ulkomaille olemme lentäneet viimeksi kolme vuotta sitten, joten matkustamiseen meillä on mennyt viime vuosina varsin kohtuullisesti rahaa.
Esikoisella on yksi lähiharrastus ja miehellä edullinen salijäsenyys, mutta muuten meillä ei ole ohjattuja tai muuten kalliita harrastuksia. Itse lenkkeilen ilmaiseksi.
Kampaajalla vain tasoitan latvat, en värjää. En käy ripsi-, kynsi- tai muissa huolloissa.
Niin paljon kuin kauneutta arvostankin, ostan nykyään harvoin leikkokukkia: arkeen en juuri koskaan, vain pyhiin silloin tällöin. Nautin niin paljon kahdentoista euron kuukausia kestävistä orkideoista, että olen kokenut omalla kohdalla kymppien kimpuista luopumisen hyväksi tavaksi säästää, varsinkin, kun olen niin monta kertaa pettynyt siihen, miten nopeasti leikkokukat kuolevat.
Olemme panostaneet paikoin kotiin ja vaatekaappiin, mutta paljon jätämme myös ostamatta – toki rahan takia mutta myös järjestyksen. Olemme molemmat mieheni kanssa tyylistämme tarkkoja, turhaa tavaraa vältteleviä ostoslistakuluttajia, joten heräteostoksiin meillä ei mene rahaa.
Miten jaamme rahat mieheni kanssa?
Löysimme yhteisen elämän alussa meille sopivan tavan hoitaa taloutta, emmekä onneksi joudu riitelemään rahasta, sillä suhtaudumme rahaan hyvin samalla tavalla.
Meillä on omat käyttö- ja säästötilit, mutta sen lisäksi perustimme jo alussa yhteisen käyttötilin. Tälle yhteiselle käyttötilille molemmat siirtävät kuukausittain tietyn rahasumman ja tältä tililtä maksetaan yhteiset menot, kuten asuntolaina, bensa autoa tankatessa ja ruoka.
Tämä on meistä yksinkertaisen selkeää, ennustettavaa ja tasapuolista. Esimerkiksi ruokakaupan kassalla ei tarvitse koskaan miettiä, kumpi maksoikaan viimeksi, vaan kaikki menee suoraan tasapuolisesti yhteiseltä tililtä, jonne molemmilla on kortti.
Isossa kuvassa ajattelemme, että meillä on avioliitossa ja lasten myötä yhteiset rahat, mutta kuten sanottu, on meillä myös omia säästöjä ja sijoituksia.
Omien käyttötilien ja säästötilien sekä yhteisen käyttötilin lisäksi meillä on yhteinen lomatili, jonne siirrämme joka kuukausi summan esimerkiksi vuokramökkeilyä ja (nykyään kyllä harvinaista) matkustamista varten.
Säästämmekö ja sijoitammeko lapsille?
Säästämme myös lapsille kuukausittain Nordnetin rahastoihin. Jälkikasvun kanssa taikojaan tekee ennen kaikkea aika ja korkoa korolle -ilmiö. Lisäksi lasten läheisiltä lahjaksi saamat rahat säästetään tai sijoitetaan.
Toivon, että tulevat pesämunat auttavat lapsia pääsemään elämässä alkuun ja saamaan esimerkiksi taloudellisesti epävarmoihin opiskeluvuosiin mielenrauhaa. Silti luonnollisesti oma toimeentulo heidän täytyy aikuisena hankkia.
Kauhukuvani on rahaa itsestäänselvänä pitävä ylimielinen jälkikasvu, ja esimerkiksi hyväntekeväisyyteen osallistumme tarkoituksella yhdessä lasten kanssa.
Melkein enemmän minun täytyy olla tarkkana siitä, että en ota rahaa lasten kanssa liikaa ja kielteisesti esille: ”saadaan kuule olla kiitollisia, että voitiin ostaa nämä talvikengät, ei kaikki voi ostaa uusia talvikenkiä” -tyyppisesti. Sen ei tietysti pitäisi kaatua lasten harteille, että itseäni painaa epätasa-arvoisuus.
Yhtä kaikki rahasta lasten kanssa ikätasoisesti puhuminen on minusta tärkeä osa kasvatusta. Välillä se on myös huvittavaa. Viimeksi 5-vuotias luuli, että meillä on todella paljon rahaa, kun voitimme lahjaksi saadusta arvasta 60 euroa. Kiva pieni yllätys se olikin, mutta ei aivan viisihenkistä perhettä vauraaksi tekevä jackpot.
Muuten en halua kontrolloida lasteni myöhempiä valintoja, mutta siihen yritän kannustaa, että lapset jatkaisivat sijoittamista läpi nuoruutensakin, edes minimisummalla kuukaudessa.
Mikä on paras säästövinkkini?
Paras säästövinkkini on sijoittamisen aloittaminen heti. Siis nyt ihan heti tänään. Se on uuden vuoden paras päätös, josta itseään kiittää varmasti myöhemmin.
Toinen vinkkini on, että sijoittamisen automatisoi menemään joka kuukausi. Elin itse aikoinaan niin, että säästin, jos palkasta jäi jotain yli – arvaatte, kuinka tässä kävi. Nykyään ensin säästän ja sijoitan automaattisesti joka kuukausi, ja vasta sen jälkeen kulutan. Automatisoidusti sijoittaminen ei unohdu tai jää tekemättä muilta ostoksilta, ja näin sijoittaminen myös hajautuu sopivasti.
Kolmas vinkkini on tämä, ja tämä on itsellänikin vasta suunnittelussa, mutta pidän tästä ajatuksena. Aina, kun on kahden vaiheilla rahan kuluttamisen suhteen ja rahan päättääkin olla kuluttamatta, saman summan siirtäisi säästöön.
Esimerkiksi jos joku ilta miettii, ottaako taksin vai jaksaisiko mennä bussilla, ja päätyy bussiin, taksista säästyneet kympit siirtäisi saman tien säästöön. Uskon, että tällä mallilla vuodessa voi kertyä mukava lisä, ja lisäksi ainakin kaupoilla tulisi paremmin vältettyä turhia ostoksia, kun palkinnon näkisi heti motivoivasti säästötilillä. Säästöt taas voi käyttää sijoittamiseen.
Neljäs vinkkini on järjestäjän näkökulma. Aina kyse ei ole siitä, mihin panostaa ja missä pihistää, vaan myös siitä, mitä jättää kokonaan ostamatta. Halpakin alelöytö on turha rahanmeno, jos ei tuotetta alunperin edes tarvinnut. Säästövinkkini on siis ostoslista, mikä vähentää impulsiivista ostamista.
Ajattelenko rahan tuovan onnellisuutta?
Yksinään raha ei tietenkään tee onnelliseksi, mutta kääntäen rahahuolet voivat tehdä onnettomaksi tuoden kuormitusta ja huolta elämään sekä kireyttä ihmissuhteisiin.
Välillisesti minusta rahalla on vaikutusta onnellisuuteen ja hyvään elämään. Itselläni näitä ovat esimerkiksi se, että voi asua mieluisasti, nauttia hyvää ruokaa, helpottaa tarvittaessa elämää ulkoistamalla kotitöitä tai tehdä joskus jotain mukavaa vapaa-ajalla.
Puhumattakaan jo mainitusta mielenrauhasta sekä siitä, että rahaa tarvitaan mahdollistamaan oman elämäni suurin onni, perhe, ja kolmen lapsen kasvattaminen. (Tilastokeskuksen ja THL:n laskelmien mukaan yksi lapsi maksaa vanhemmilleen noin 130 000 euroa. Huh!)
Minun on helppo ymmärtää tutkimuksia, joiden mukaan onnellisuus kasvaa rahan myötä mutta vain tiettyyn tulorajaan asti. Sitten, kun perustarpeet on tyydytetty, raha ei enää samassa suhteessa lisääkään onnea. Minusta tämä on huojentava tieto.
(Jos sitä on vaikea uskoa, ettei yksin raha tee onnelliseksi, kannattaa katsoa fantastinen Succession surullisesta ja kierosta miljardööriperheestä.)
Paljonko rahaa on tarpeeksi rahaa?
Minusta yksiä kiinnostavimpia aiheita rahakeskustelussa on se, millaiseen elämänlaatuun ja elintasoon totumme, mitä alamme pitää normaalina.
Esimerkiksi palkan noustessa kiusaus vaihtaa autoa voi olla tyypillisesti suuri. Eikä tulojen kasvaessa vaihdu pelkästään auto, vaan myös kyykkyviini vaihtuu arvokkaampaan ja kosmetiikka markettipurkista selektiiviseen.
Näin ollen vaikka tulot kasvaisivat, elämään ei välttämättä tulekaan yhtään aikaisempaa enempää joustoa tai saumaa säästää tai sijoittaa. Paradoksaalisesti rahat voivat jopa olla tiukemmalla tulojen kasvaessa.
Tätä ”ansaa” yritän parhaani mukaan välttää.
Totta kai panostan tiettyihin asioihin enemmän kuin nuorempana. Meillä on arvokkaampi koti kuin vuosia sitten, ja esimerkiksi laadukkaasta vaatteesta maksan luonnollisesti enemmän kuin nuoruusvuosina.
Toisaalta minulla on yhä käytössä sama parin euron dödö kuin opiskelijana. Miksi vaihtaisin sen vain siksi, että voisin, jos kerran olen tyytyväinen tuotteeseen?
Hedonistinen oravanpyörä onkin se, minkä olemassaolon haluan rahaan liittyen tiedostaa, ja minkä suhteen haluan itseäni haastaa.
Hedonistisella oravanpyörällä tarkoitetaan sitä, että meillä ihmisillä on taipumus tavoitella aina vain ”parempia” asioita. Toisin sanoen emme opi olemaan mihinkään tyytyväisiä haaveillessamme aina jostain muka paremmasta.
Kiinnostava kysymys pihistä-panosta-teemaan onkin, mihin edullisiin tuotteisiin tai palveluihin on jo niin tyytyväinen, ettei niitä tarvitse tulojen kasvamisen myötä upgradeta? Minkä vaihtaminen taas aidosti parantaa elämänlaatua?
Miten kiteyttäisin lopuksi tärkeimmät ajatukseni rahaan liittyen?
Rahaan liittyen ajattelen, että kaikki on suhteellista. (Siis tässä keskituloisuuden kontekstissa. Luonnollisesti pienituloiselle tai vähävaraiselle jokainen euro on absoluuttisesti merkityksellinen, tämä minun ei tulisi mieleenkään vähätellä.)
Esimerkki: Jos menen mieheni kanssa hieman parempaan hotelliin staycationille, avaamme lompakkoa enemmän kuin naapurihotellista maksaisimme. Kuitenkin suhteessa kyseessä on edullinen tai vähintään ”edullinen” loma, kun otamme huomioon sen, että kyseessä on vain yksi yö emmekä lennä viisihenkisenä perheenä minnekään tai omista omaa kakkoskotia. Tätä tarkoitan sillä, että kaikki on suhteellista: kallis hotelli voikin olosuhteisiin nähden olla halpa loma.
Suhteellista minulle on myös vaikka suoratoistopalvelut. Kyllä, se on kuukausittainen kulu, mutta lopulta meille edullinen sellainen, koska käymme hyvin vähän, jos ollenkaan esimerkiksi keikoilla. Toiseksi tällä ratkaisulla meidän ei tarvitse varata kodista neliöitä fyysisille tallenteille. Jokainen asuinneliö Helsingissä on pitkä penni.
Carriebradshawtyyppiset ajatukset, I like my money right where I can see it, hanging in my closet, eivät tunnu enää millään tapaa ajankohtaisilta. Onneksi naiset puhuvat rahasta tänä päivänä eri näkökulmasta, enemmän taloudelliseen itsenäisyyteen liittyen.
Silläkin riskillä, että kuulostan hurskastelevalta, koen, että keskiluokkaisena minulla ei ole pelkästään mahdollisuutta vaan myös velvollisuus antaa rahaa hyväntekeväisyyteen. Se myös tuo itselleni rahaan merkityksellisemmän ulottuvuuden.
Itselleni rahassa oleellista on se, että fiksuja taloudellisia päätöksiä voi tehdä, vaikka ei olisi eurontarkkoja kuluja taulukoiva ja pörssikurssien seuraamista harrastava, kuten en itse ole. Taloutta voi hoitaa itselle sopivalla, tarvittaessa yksinkertaisella ja automatisoidulla tavalla.
Kaiken kaikkiaan oma suhtautumiseni rahaan on suhteellista ajattelua, kokonaisuuden katsomista, itsetuntemusta, valintoja sekä tasapainoilua järkevän talouden ja elämästä nauttimisen välillä.
Pyrin suhtautumaan nöyrästi siihen, että saavutettu elintaso ei välttämättä ole pysyvä, vaan elämässä voi käydä mitä vain (niin kuin on kahden vuoden aikana nähty). Siksi säästän ja sijoitan.
Toisaalta haluan myös elää, sillä kukaan ei saa rahoja mukaansa hautaan, ja elämykset kulkevat ikuisesti mukana arvokkaina muistoina. Lisäksi osa esteettisistä valinnoista on minulle niin tärkeitä, että maksan niistä mielelläni ylimääräistä, vaikka ratkaisu jonkun muun silmissä olisi turhamainen.
Tulevaisuuteen pyrin katsomaan optimistisesti ja se on myös yksi syy, miksi sijoitan: paitsi pahan myös hyvän päivän varalle. Toivon, että joka kuukausi kasvava sijoitussalkku mahdollistaa meille myöhemminkin hyvää ja merkityksellistä elämää.
Sijoittamiseen osake- ja pääomamarkkinoilla liittyy aina riskejä. Sijoitusten arvo ja tuotto voi nousta tai laskea, ja sijoittaja voi menettää sijoittamansa pääoman kokonaan. Historiallinen tuotto ja kehitys ei ole tae tulevasta tuotosta.
