Viimekertaisessa sisustuspostauksessa kirjoitin lastenhuoneen uudesta, kultaisin kehyksin toteutetusta tauluseinäistä. Kuten tiedätte, siinä käy usein niin, että kun jostain innostuu, innostuu sitä sitten oikein kunnolla – valaistuu. Näin on tainnut nyt minulle käydä kullan kanssa.
Olen tähän asti välttänyt kodissamme kultaa, glamourin pelossa kai. Puhun paljon mieltymyksestäni klassisen ylellisiin ja perinteisiin koteihin, mutta samanaikaisesti vierastan kaikenlaista bling blingiä, glamouria ja nokka pystyssä -hienostelua. Kullalla sisustamisessa ero voi olla hiuksenhieno, enkä ole ollut varma, osaisinko pysyä rajan oikealla puolen. Toki meillä aikaisemminkin on ollut pientavarassa kultaa, Skultunan ruukussa ja Svensk Tenn Vänskapsknuten -kynttelikössä, mutta ei yhtään sen isompina pintoina.
Kuitenkin kun ripustin kultaiset kehykset lastenhuoneeseen, koin, että jokin loksahti kohdilleen. Koin, että kotimme sai lisää juuri sitä lämpöä ja kodikkuutta, joka meiltä vielä on puuttunut, ja jota niin kovasti kaipaan kovan mustavalkoisen kauden jälkeen. (Tiedättekö, kun kaikilla taidemaalareilla on aina kausia? Picasson kubistinen kausi, Homevialauran graafinen sekä kultainen kausi, ja mitä näitä nyt on.)
Taisin oivaltaa vasta kantapään kautta, että kullalla sisustamisessa on kyse paljon muustakin kuin väristä itsestään: siitä, mitä muuta tilassa on, ja miten tuote on muotoiltu. Krumeluuri ei meille sopisi vieläkään, mutta selkeälinjaisena ja modernin parina kulta onkin maltillinen mauste. Ei käynyt mitä pelkäsin, tullut fiilistä Hotelli Onnen Tähden sviitistä.
Pitkän alustuksen jälkeen totean, että meillä on siis vihdoin kehyspeili, kultainen sellainen. Olen pitkään toivonut meille peiliä ja sellaista olette te lukijatkin monesti ehdottaneet (kiitos!), mutta paikkaa ei vain ole löytynyt. Eteisen peiliovet hallitsevat puolta kotia, enkä ole halunnut niitä vasten enää lisää heijastuspintoja. Nyt se paikka kuitenkin löytyi, tai mikä parasta tai pahinta, oikeastaan paikkoja löytyi kaksi.
Alunperin tilasin peilin, joka on kotimainen mutta ikeahintainen löytö Finnmirror Amanda, makuuhuoneen sivuun. Kävi kuitenkin niin, että kokeilin peiliä myös olohuoneen kulmaan ja tykkäsin näystä sielläkin. Olin jo aikaisemmin siirtänyt Gervasoni Ghost -tuolin lukunurkkaushenkeen kulmaan, ja peili toi kokonaisuuteen tunnelmaa entisestään.
Nojatuolilla on blogin kautta saatu vaaleanharmaa Balmuir Lucca -torkkupeitto, jossa on minusta täydellisen neutraali, ei mihinkään taittava harmaan sävy, ja materiaalina silkkisen pehmeä baby alpakka. Arvon saman torkkupeiton vapaavalintaisessa värissä teidän lukijoiden kesken Instagramin puolella. Havahduin nimittäin siihen, että Homevialaura täytti tänä syksynä viisi vuotta, ja kun kakkua en osaa leipoa, haluan muistaa teitä vähän ylellisemmällä kiitoksella. Pääset osallistumaan Balmiur Lucca -torkkupeiton arvontaan tässä Instagram-kuvassa.
Samalta suosikilta saatu on myös Balmuir Stirling -tarjotin, jossa yhdistyy kauniisti musta nahka ja kromi. Ehkä yksi syy tähän kultakauteen on myös siinä, että minusta hopea ja kulta eivät sulje toisiaan pois, vaan päinvastoin ne ovat melkein kahta kauniimmat yhdessä. Jos pidän metallien sekoittamisesta ranteessani, niin miksi en pitäisi siitä kodissani.
Peilin lopullista sijoituspaikkaa en vieläkään osaa valita: kumpi teistä olisi parempi? Muuten voisin tilata toisen peilin, mutta sama peili tuplana taitaisi näyttää hassulta näin pienessä kodissa, jossa olohuone ja makuuhuone ovat pariovien kautta yhtä. Jos peili jää olohuoneeseen, haluaisin keksiä jotain muuta makuuhuoneen sivuun tuomaan, tämän te jo arvaattekin, lämpöä ja kodikkuutta. En vain tiedä, mitä se muu olisi.
Tunnelmallista sunnuntaita pitsan ja Netflixin uusien Narcos-jaksojen ääreltä!
