Pitkästä aikaa kotona on tapahtunut edistymistä, joten tänään on luvassa kunnolla vanhaa kunnon sisustusta. Aloitetaan avokeittiön ja ruokailutilan uudesta valaisimesta, Flos 2097/30 -kattokruunusta. Kaikista tämän kodin sisustuspäätöksistä tämä on ollut haastavin: tarvitsin yli neljä kuukautta aikaa kypsyttelyyn ennen kuin pystyin lukitsemaan päätöksen.
Koska kokovalkoinen keittiömme on erittäin pelkistetty, tärkein valintaperuste valaisimelle oli näyttävyys. Esimerkiksi pallomainen pieni riippuvalaisin ei olisi ottanut tilaa haltuun tahtomallani tavalla, vaan kaipasin valaisimelta vau-efektiä. Perinteinen kristallikruunu ei kuitenkaan tuntunut meille oikealta, kun talommekaan ei ole 80-luvua vanhempi. Niinpä lähdin googlaamaan modernia kattokruunua.
Esikuvanani toimi koko ajan Flos 2097/30, mutta ajattelin löytäväni samaan henkeen jotain edullisempaa ja harvinaisempaa. Käänsin valehtelematta koko internetin ympäri, mutta minkään muotokieli ei sykähdyttänyt yhtä paljon. Niinpä lopulta päädyimme panostamaan siihen oikeaan, Gino Sarfattin jo vuonna 1958 suunnittelemaan klassikkoon. Ostimme Flos 2097/30 -kattokruunun Zarrosta, josta saimme valaisimen nopeasti reilussa viikossa jälleen todella ystävällisen palvelun saattelemana. Mustavalkoisen Chhatwal & Jonsson Ikat Kerala -tyynyn olen saanut aikoinaan Zarrosta, jonka voin helposti sanoa olevan Helsingin designliikkeistä suosikkini.
Messinenkin Flos Alexalla ja Charilla on mielettömän ylellinen, kun taas meille koin sopivammaksi kromin värin. Tarkoitus on vielä asennuttaa valaisimeen himmennin, jolla 30 polttimon suhteellisen kirkasta valoa saa säänneltyä.
Keittiöön on ilmestynyt myös laskosverho, jonka teetätin ikkunan mittojen mukaan vaaleasta hiekanvärisestä pellavasekoitekankaasta Eurokankaassa. Kodikkuutta lisäisi entisestään matto ruokapöydän alle, mutta tila taitaa olla liian ahdas ja elämäntilanne sopimaton. Vai oletteko te törmänneet kuivunutta puuroa hylkivään materiaaliin?
Kaiken rymsteerauksen keskellä aloin yhtäkkiä ikävöidä valtavasti Paola Navonen Gervasonille suunnittelemaa Ghost-tuolia. Lastenhuoneen nurkassa suosikkini jäi vähän varjoon, joten kannoin hupputuolin olohuoneeseen osaksi oleskeluryhmää. Yllätyksesi täydennys ei tunnu tilassa ahtaalta, vaan tuoli istuukin maton reunalle hyvin. Toiselle laidalle, ikkunan alle, olen tilannut vaaleanbeigen howard-rahin.
Siis tilaan, johon ei mielestäni alussa mahtunut edes sohvapöytä, olen nyt lisäämässä pöydän lisäksi nojatuolin ja rahin!
Huomaan, miten sisustamisessani korostuu nyt kodikkuuden tarve. Inspiroidun tällä hetkellä Kelly Hoppen -tyylistä ja Jenkkien itärannikon townhouse-kodeista. Sellaisista, joissa claireunderwoodit ja pearsonhardmanlaiset lukevat kirjaa viinilasi kädessä takkatulen edessä. Toki jo muuttaessa määrittelin tärkeimmäksi tavoitteeksi karsia edellisen kodin kovaa graafisuutta ja lisätä klassisen tyylin pehmeyttä, mutta silti olen itsekin hieman yllättynyt, miten runsaaksi vanha pelkistäjäminä on kotia täydentämässä. Toki valkoiset pinnat pitävät huolen riittävästä raikkaudesta. Sohvan päälle on myös porattu tauluhylly, mutta se ei näihin kuviin ehtinyt. Ensi kertaan, ystävät!
