Onnellista uutta kaikille! Toivotaan, että vuosi 2022 olisi armollinen ja hyvä. Täällä ovat vihdoin Julia-kohvehdit loppuneet ja lapset palanneet päiväkotiin.

En muista, koska joulukuplasta poistuminen olisi ollut näin vaikeaa, onneksi positiivisessa mielessä.

Olen ennen ajatellut, että joulussa on parasta nimenomaan joulunalusaika ja joulun odottaminen, mutta nyt tuntuu, että parasta oli nimenomaan itse pyhät. Aika oman perheen kesken ilman somea ja hyvin vähäisin uutisinkin nauttien kiireettömästä kotona olemisesta, jouluruoasta, joulumusiikista, joutilaisuudesta ja kerrankin lumisesta talvesta imaisi minut ihan toiseen todellisuuteen.

Odotin, että olisin viimeistään uudenvuodenaattona saanut puuskan siivota joulun pois, koska yleensä tykkään aloittaa uuden vuoden puhtaalta pöydältä. Kuitenkin yhä silloinkin kuusi tuntui liian kodikkaalta purettavaksi.

Joulusta sen voisin sanoa, että uusi perinne, palapelin tekeminen, osoittautui meille miehen kanssa todella mieluisaksi (ja kyllä lapsetkin olivat osallistuvinaan). En kuitenkaan palapelinoviisina ajatellut etukäteen, että palapeleissäkin on tietysti eroja muutenkin kuin palamäärissä.

Toisessa palapelissä pienet palat olivat niin samanlaisia, ettei paloja yhdistäessä voinut olla tasaisen värin kohdalla täysin varma, kuuluvatko ne yhteen vai eivät. Tämä oli meistä turhauttavaa. Palapelin on tarkoitus olla nykyihmiselle keskittymiskykyä lisäävä, eli en odota, että se valmistuu itsestään. Kuitenkin huonosti suunniteltu palapeli vie touhusta nopeasti mielekkyyden. Kääntäen: kun hyvän palapelin pitkään etsinnässä ollut palanen loksahtaa saumattomasti kohdalleen, voi sitä tyydytyksen määrää!

Galisonin palapeli kokeilemistamme oli ihana! Galisonilla on kivoja kuvia ja palat sellaisia, että niiden yhteensopivuudesta jää mitään epäselvyyttä. Päätimmekin, että seuraavan palapelin kanssa ei odoteta ensi jouluun, vaan että toinen voidaan hankkia vaikka heti tai ehkä viimeistään pääsiäispyhiksi.

Galison-palapelejä myy esimerkiksi Adlibris, mutta osa tuntuu olevan valitettavasti koko ajan lopussa. Meistä jo 500 palaa oli aika kiva määrä: sopivan haastava mutta palkitseva ja tilaakin palapeli vei matolta vain noin puolisen metriä suuntaansa. 1000 palaa voisi Galisonilta kokeilla myös, etenkin sitten, kun jo lapsetkin enemmän osallistuvat.

Vaikka en ole ollut linjoilla, kirjoitustöitä olen hieman tehnyt valmiiksi ja myös kotitöitä järjestyksen saralla. Sitten, kun viimein eilen sain aloitettua kuusen ja muiden joulukoristeiden purkamisen, järjestelin vähän enemmänkin. Siivosin myös lasten leikkihuoneesta erinäköistä sekalaista rompetta pois. Vaikka lapset saivat hyvin maltillisesti tavarajoululahjoja, on väistämättä pieni karsiminen vuoden päätteeksi tarpeen.

Samoin olemme metsästäneet esikoiselle käytettynä suksia, sauvoja ja monoja niin kuin ilmeisesti koko muukin kaupunki. Vihdoin onneksi tärppäsi ja loppu setistä pitäisi hakea tänään.

Itseänikin kiehtoo hiihto, mutta katson rauhassa ensi vuonna tai jonain tulevana, etsisikö välineet itsellekin tai kokeilisiko ensin vuokraamalla. Olen viimeksi hiihtänyt varmaankin lapsena. Nyt en voisi poikkeuksellisen kokoisena suksia ostaakaan, mutta eniten omiin välineisiin panostaminen mietityttää etelän talvien takia. Muuten näen hiihdon mahdollisuutena, kun sitä voi toteuttaa helposti oman aikataulun mukaan.

Tein myös hieman inventaariota vauvan tarpeista ja googlailin sopivaa pinnasänkyä. Kapeita pinnasänkyjä on markkinoilla ihmeellisen vähän. Tuutilullasta löytyisi hyvä, tavallista vähemmän tilaa vievä 50 cm leveä ja 100 cm pitkä pinnasänkymalli, mutta odottelemme vielä tietoa siitä, että tilaussänky varmasti ehtisi perille ennen vauvan laskettua aikaa nyt, kun niin monessa asiassa on pandemian takia ollut saatavuushaasteita.

Televisiosta katsoin kuin katsoinkin Successionin lisäksi HBO Maxilta Stylish with Jenna Lyons. Ohjelma on tasoltaan varsin keskinkertaista realitya, mutta itselleni oli nautinnollista ja inspiroivaa seurata vuodenvaihteen ympärillä Jennan tiimin erilaisia luovia projekteja. Viimeistä jaksoa lukuun ottamatta ohjelma oli kuvattu ennen pandemiaa, mikä toi sarjaan ihan omanlaistaan kepeyttä, mikä tuntuu tämän ajan maailmasta täysin unohtuneen.

Lisäksi sarja herätti välitöntä halua pukeutua pelkkiin valkoisiin ja vaaleansinisiin raikkaisiin kauluspaitoihin. Mikä, myönnän, istuu melko huonosti kotona työskentelevän, ei-vaatteisiinsa mahtuvan, talvisessa Suomessa asuvan odottajan elämään.

Yhtä kaikki vaikka Jennan tyyli on omaani nähden kokeileva ja värikäs, rakastan hänen tiettyjä lookejaan ja tyylisääntöjään. Jennaa kiinnostaa myös sisustaminen ja realityssa nähdäänkin pukeutumisen ja kauneuden lisäksi myös asuntoprojekteja.

Kantava teema J.Crew’n entisen luovan johtajan tyylissä on ”reinventing the classics”, mitä rakastan. Eli miten esimerkiksi klassiset kauluspaidat ja bleiserit voi pukea modernilla kiinnostavalla tavalla. Sellainen on omakin ihannetyylini, klassikoihin pohjautuva, mutta ei liian konservatiivinen vaan raikas.

Lisäksi jaan Jennan näkemyksen mittasuhteista ja kontrasteista. Jos on reilu yläosa, parhaiten toimii niukka alaosa, ja toisinpäin. Kontrasteina asuun saa särmää sillä, että pukee vaikka virallisempaan asuun tennarit.

Kylläpä tuli ikävä pukeutumista, pandemian takia mutta toki myös siksi, että mahdun näin raskaana vain pieneen (joskin täysin riittävään) osaan vaatteitani. Pukeutumisikävällä en tarkoita vaatekaapin uusimista, vaan ennen kaikkea omien nykyisten vaatteiden esille ottamista ja uudelleen yhdistelemistä shop your closet -tyyppisesti.

Aikatauluttomuutta, herkkuja, uutispaaastoa sekä pirteää amerikkalaista tyylieskapismia – ilmankos lomakuplasta on ollut vaikea palata. Rakastan kuitenkin arkeakin, joten eiköhän tässä nopeasti sopeudu taas uuteen rytmiin. Hiljaisuudesta olen jo tänään nauttinut täysillä, kun talo on ollut tyhjänä pienistä touhottajista.