Eihän tässä mennyt kuin kaksi vuotta – vihdoin saan esittelyyn tyttäreni tyylin. Päätin koota postauksen vaihtelun vuoksi kysymysmuotoon. Jos jokin jää askarruttamaan, lisäkysymyksiä saa totta kai esittää, niin minä ja Little L vastaamme parhaamme mukaan. Tervetuloa minikokoiselle tyylikierrokselle!

1. Millaista tyyliä suosin tyttären pukemisessa?

Suosin tyttären pukemisessa rauhallisia ja yksivärisiä vaatteita, joissa on kuitenkin joku tyttömäinen tai lapsenomainen juju: rusetti, röyhelöä, tylliä, pitsiä, tupsua, peplumhelma, kaulukset, korvat, kasvot tai muuta vastaavaa. Kuoseista puen häntä raitoihin ja silloin tällöin pilkkuihin. Puen tytärtäni hyvin samaan tyyliin kuin itseäni: molempien meistä vaatekaapista löytyy niin raitapaidat, beiget trenssit, farkut kuin harmaat neuletakit, mutta silti mikään miniaikuinen tai pikkutäti en halua tyttäreni olevan, vaan kyllä asusta aina löytyy jotain rentoa ja suloista. Se, että tyttären asut ovat hillittyjä, on meille myös käytännöllisyyskysymys: se, että oikeastaan kaikki vaatteet käyvät keskenään yhteen, helpottaa elämää niin arjessa kuin matkoilla.

2. Mitä värimaailmaa tyttären vaatekaappi edustaa?

Samaa kuin omakin vaatekaappini, mutta hieman hempeämpänä tulkintana – oikeastaan meillä koko perhe pukeutuu klassisiin ja neutraaleihin sävyihin. Tyttären vaatekaapin värit ovat valkoinen, musta, harmaa, hiekka, tummansininen, vaaleansininen, vaaleanpunainen ja denim.

3. Mistä ostan tyttäreni vaatteet?

Ensimmäkseen ketjuista ja parilta muulta merkiltä, kuten Zara, KappAhl Newbie, H&M, Lindex, Next, Pomp de Lux, Name it, Benetton, Gap, La Redoute, Sfera ja Livly. Suurimman osan vaatteista tilaan aikasyistä netistä, mutta toki osan ostan kivijalkakaupoistakin ja matkoilta.

4. Kuinka paljon rahaa lastenvaatteisiin käytän?

Itse en ole lähtenyt lasten merkkivaatteiden huumaan. En osaa kuvitella tappelevani lastenvaatteista (tai mistään muustakaan) kirppiksellä tai maksavani ylihintaa käytetystä Mini Rodinista. Jotkut yksittäiset fiilisvaatteet (vaikka Tukholman-matkamuistona ostetut Livlyt) saavat olla hitusen kalliimpia, mutta yleisesti ottaen puen lapseni hyvin kohtuuhintaisesti ketjuvaatteilla. Olen hyvä alehaukka ja hankin löytöjä etukäteen tulevia sesonkeja varten.

5. Miten suhtaudun lastenvaatteiden kierrättämiseen?

Olen saanut tyttärelle muutaman aivan ihanan vaatteen lähipiiristä second handina, mutta en juurikaan itse metsästä vaatteita käytettyinä. Suosisin totta kai mielelläni käytettyä, mutta omat kokemukseni lastenvaatekirppiksistä ovat aika huonoja. Ensinnäkin se tuntuu neulan etsimiseltä heinäsuosta, että löytäisin yksityishenkilöltä juuri tyttären tarvitseman vaatteen oikealla hetkellä oikeassa tyylissä ja koossa. Toiseksi niillä kerroilla, kun olen käynyt lastenvaatekirppiksillä, olen todennut monet myynnissä olevat vaatteet aika huonokuntoisiksi – en vain halua maksaa nukkavierusta vaatteesta lähes samaa hintaa kuin uudesta. Koska pidän kierrätystä kuitenkin äärimmäisen tärkeänä, pyrin huoltamaan omat vaatteemme niin, että ne palvelisivat vielä seuraaviakin käyttäjiä. Vaikka yksittäisten käytettyjen vaatteiden ostamisen koen turhauttavana, joltain samantyyliseltä perheeltä ostaisin mielelläni kerralla ison vaatepumpsin. Näin tulen itsekin kierrättämään tyttäreni vaatteet joku päivä: myymään kerralla isomman satsin jollekin vanhemmalle, jolla on samanlainen maku.

6. Teenkö koskaan lastenvaatteissa virheostoksia?

Vain kerran ostos on mennyt täysin hukkaan. Ostin odotusaikana tyttärelle kauniin talvihaalarin puoleen hintaan, mutta koko meni ihan mönkään, eikä haalari ollut koskaan sopiva kylmänä kautena. Taas kaikille sisävaatteille on ollut käyttöä enemmin tai myöhemmin. Tänä päivänä virheostoksia tulee vauva-aikaakin vähemmän, kun silmä on harjaantunut katsomaan vaatetta itsessään eikä tuijottamaan pelkkää kokolappua. Muuten koen eri merkkien kokojen olevan aika linjassa, mutta Zaran vaatteet ovat kokoaan pienempiä, eli ne ostan muita isompina. Netistäkään harvoin tulee tehtyä virheostoksia, kun sopimattomat vaatteet voi palauttaa. Vaikeampia löytää ovat minusta kauniit yö- ja UV-asut: niissä ei yleensä kirjavissa väreissä ja hahmoissa säästellä.

7. Kuinka paljon pidän kerralla vaatteita tyttären vaatekaapissa?

Yritän pitää vaatteiden määrän mahdollisimman sopivana. Pyrin siihen, että vaatteita olisi tarpeeksi, jotta pyykkiä ei tarvitsisi joka päivä pestä, mutta että tietyn koon vaatteita ei olisi liikaa, jotta asut eivät jäisi käyttämättä. Näissä kuvissa näkyy kolmenlaisia vaatteita: juuri nyt sopivia, kasvamista odottavia ja juuri pieneksi menneitä. Samalla tulikin tehtyä hyvä kevätsiivous ja siirrettyä pieneksi käyneet vaatteet säilöön. Nyt kaappi tuntuu taas arjessa paljon toimivammalta.

8. Erotanko päiväkotivaatteet muista vapaa-ajan asuista?

Meillä on erikseen tarroilla nimikoidut päiväkotivaatteet. Päiväkotivaatteiden värimaailma noudattaa samaa muun vaatekaapin kanssa, istuvuudelta vaatteissa korostuu mukavuus ja rentous. Yläosat ovat huputtomia collegepaitoja, alaosat verkkareita ja legginsejä. Päiväkotivaatteiksi kelpuutan asuja vähän rennommalla kädellä, mutta en kuitenkaan mitä vain: kyllä nekin vaatekaapin värimaailmaa noudattavat. Reimalta olen onnistunut löytämään laadultaan loistavat, mutta silti meidännäköisemme ulkoiluhaalarit harmaana ja tummansinisenä – vieläpä taas haukkana puoleen hintaan.

9. Miten suhtaudun pukeutumisessa lapsen omaan tahtoon?

Kaksivuotias ei vielä osaa esittää toiveitaan siitä, millaisia vaatteita hän haluaisi, joten tähän asti olen saanut mennä täysin oma makuni mukaan. Sinä päivänä kun tyttärelle tulee oma tahto, tulen puolitiehen vastaan. Suhtaudun pukeutumiseen ranskalaisesti: en anna tyttären tehdä päätöksiä yksinvaltiaana, koska me vanhemmat olemme kuitenkin ne, jotka vaatteet maksavat, pesevät ja sopivaksi katsovat – Frozen-mekossa ei nyt vain mennä päiväkotiin. Mutta totta kai annan lapselleni mahdollisuuden valita vaatteita tietyissä raameissa ja toteuttaa omia haaveitaan: saada sen Muumin yöpaitansa pieleen tai mitä ikinä hän sitten toivookaan.

10. Miten ajattelen yleisesti lasten pukemisesta?

Siitä haluaisin muistuttaa, että me neutraalisti lapsia pukevat emme ole sen kummempia kuin värikkäästi lapsia pukevat: kyllähän värikkäitä kuosivaatteita suosivat vanhemmat ovat ihan yhtä tarkkoja tyylistään. Vaan ei heille mene kukaan sanomaan, että miksi tuo yksivärinen harmaa paita ei kelpaa, onko pakko valita taas retrokuosinen. Minusta jokainen perhe tietää itse parhaiten, millaisissa esteettisessä ympäristössä viihtyy. Meidän perheelle oikea elämäntapa on tässäkin se harmonisempi, ja ehkä epäsuomalaisempi, vaihtoehto. Itse en kuitenkaan ota pukeutumista mitenkään vakavasti. Kun pukea tytär täytyy kuitenkin, niin totta kai teen sen mieluummin kauniisti, mutta rennossa hengessä ja järkevällä budjetilla. Kuten olen ennenkin sanonut, iloisuus ei katso keltaista paitaa, vaan kyllä perheen hyvä ilmapiiri muodostuu jostain aivan muusta. Minusta pukeminen ei kuitenkaan ole vain pinnallista. Pukeutumalla kauniisti vaikka synttäreille lapsi oppii kunnioittamaan muita ja pitämällä huolta vaatteista lapsi harjoittelee samalla tavarataitoja. Se onkin itselleni todella tärkeää, että vaatteita ei käsitellä lumppuina, vaan että niistä pidetään hyvää huolta ja että ne viedään päivän päätteeksi pyykkiin tai paikoilleen.

Kiitos seurasta, huikkaa pieni fashionista!