Kauluspaita ja neule saatu PR-lahjana, Gauhar Helsinki
Tervetuloa helmikuu! Toivon kuukaudesta inspiroivaa siirtymää, jonka aikana voi nauttia yhä talvesta, mutta myös astua jo toiselle jalalla kevättä kohti. Vaatekaapista päälle hakeutuu yhä edelleen useimmiten makuupussitakki ja lämmin neule. Kevyemmät puserot odottavat kuitenkin jo vuoroaan.
Sain kotimaiselta lempimerkiltani Gauhar Helsingiltä pari uutuutta, josta mielelläni kerron myös teille, kun usein kysytte luottovaatteiden perään. Gauharin klassinen paitapusero on kaikkien aikojen lempikauluspaitani, ja nyt mallista on tullut valkoisen lisäksi raikkaan vaaleansininen versio.
Paita saa lämpimän suositukseni monesta syystä. Ensinnäkin paita edustaa itselleni mieluisaa A-linjaista leikkausta. Hulmuava paita on sekä armollinen vartalonmuutoksille että rentoudessaan erittäin mukava päällä. Kauluspaita on oikea moniottelija: se sopii myös vauvaa odottavalle, imettäjälle ja synnytyksestä palautuvalle. Se on skarppi töissä mutta tarpeeksi rento myös vapaa-ajalle. Kauluspaidan malli on aika väljä, joten itselläni on tästä koko XS/S.
Niin kuin tiedätte, pukeudun niin kuin sisustan: pitäydyn ainoastaan neutraaleissa väreissä. Kuitenkin vaaleansininen on sellainen väri, jossa valkoisen, mustan, beigen ja harmaan lisäksi viihdyn, ja erityisen raikkaalta vaaleansininen tuntuu keväisin. (Vaaleansinistä meillä ei kotona ole, mutta jos sisustaisin kesämökin, siellä olisi häivähdys sinistä tähän tapaan.)
Tässä päälläni oleva neule Gauharin merinovillainen puhvisvetari. Neule on valmistettu Suomessa. Myös neuleessa on aavistuksen A-linjainen muoto, mutta mitoitus siinä on hieman kauluspaitaa niukempi. Neuleesta minulla on koko M/L. Rakastan neuleen yksinkertaista ilmettä, johon puhvihihat kuitenkin tuovat naisellisuutta.
Mitä sitten muuta tyylirintamalle kuuluu? No ainakin yksi onnenkantamoinen. Vuosia vanhat mustat nilkkurini tulivat jo jokin aika sitten tiensä päähän, mutta käytin jalkineita yhä sinnikkäästi. Olin sekä säästäväinen että laiska. Ajattelin, että mitä pidemmälle saan uusien nilkkurien hankintaa siirrettyä, sitä parempi. En myöskään innostunut lähtemään löytöretkelle.
Sitten piipahdin ihan muissa asioissa Kaaren Sokoksella ja samalla kurkistin kenkäosaston alen. Hyllyltä löytyi yksi kivannäköinen musta nahkanilkkuripari, sattumalta minun koossani. Pidän nilkkurien ulkomuodosta: ne ovat klassiset mutta puolipaksu pohja tuo niihin aavistuksen särmää.
Parasta on kuitenkin se, miltä nilkkurit tuntuvat jalassa. Kyllä on kenkiä ja kenkiä! En ole eläissäni pitänyt jalassa mitään näin mukavaa, vaikka aina suosinkin mielestäni laadukkaita keskihintaisia kenkämerkkejä. Merkki on Rieker, perinteikäs sveitsiläinen nahkakenkiin ja laukkuihin erikoistunut yritys. Nämä ovat pehmeät kuin tossut ja alennuksella hinta jäi reiluun neljäänkymppiin. Jorma Tarjoushaukka tuulettaa! Kyllä joskus kannattaa olla laiska ja vain odottaa, että se oikea pari tippuu taivaasta suoraan nenän eteen.
Kevääseen liittyen trenssi on ollut ostoslistallani jo ainakin kolme vuotta, ja taas nyt huomaan puutteen vaatekaapissani. Kriteerini trenssille ovat seuraavat: neutraali vaalea hiekkainen sävy (ei liian keltainen, ruskea, vihreä tai harmaa) ja keskipitkä pituus (ei nilkkoihin mutta ei lantiollekaan). Trenssi saisi olla klassinen, mutta jotenkin raikas ja moderni. Sopivan simppeli, ei liikaa levottomuutta napeista. Ei kinttana mutta ei oversized-trendiä edustavakaan. Budjettiin parhaiten solahtaa keskihintainen. Ehdoton plussa, tai melkeinpä vaatimus on, että trenssin voisi konepestä. En suunnittele hakevani takki päällä lapsia päiväkodista, mutta vapaa-ajallakin sitä saa helposti kurakengistä kylkeensä pieniä syliin ottaessa.
Etsin sopivaa trenssiä vuosia aktiivisesti niin verkoista kuin kivijaloista, niin uutena kuin käytettynä. Mutta sitä oikeaa ei vain ole tullut vastaan. Nyt mietin, jaksanko nähdä etsimisen vaivaa, varsinkaan, kun en vielä ole niin sanotusti omassa koossa. Voi hyvin olla, että yritän trenssin kanssa samaa taktiikkaa kuin nilkkurien kanssa: kenties luovuttamisen jälkeen se oikea vain tippuu jossain vaiheessa nenän eteen, ainoana kappaleena, alehintaan tai pre loved -versiona. (Sopii toivoa!)
Iloa viikonloppuun!
