Olen pelännyt kattolamppuja. Mieltänyt ne armottomiksi valonlähteiksi, jotka päälle rävähtäessään sokaisevat kertaheitolla. Siksi meillä on ollut tähän asti vain hellästi sivusta valaisevia lattia- ja pöytälamppuja (eteistä ja vaatehuonetta ei lasketa, niissä kattolamppu oli ainoa vaihtoehto).

Ajatus kattolampusta ja lisävalosta alkoi kuitenkin tuntua aika mukavalta vaihtoehdolta, kun yritin piirtää pohjapiirustusta millimetripaperille eräänä marraskuisena iltana kello kahdeksan.

Tässäkin asiassa oli helppo kääntyä italialaisen laatumuovin pariin. Sain Erottajankadun Kartell Flagstoresta kirkkaan Gé-riippuvalaisimen heti mukaan. Lampun asennus sujui yllättävän mutkattomasti, mutta sähköpiste oli väärässä kohdassa (ei siis ruokapöydän keskellä). Ensin ajattelimme siirtää pistoketta pintavedolla, mutta päädyimme ratkaisuista helpoimpaan: johto saa luvan roikkua rennosti.

Nyt lamppu killuu avokeittiön katossa ja meillä näkee taas. Gé on nappivalinta, koska se on kuin Bourgie, josta haaveilin vuosia, mutta ilman nykymakuuni hieman liian koristeellisia jalkoja.