Glorian ruoka & viini -lehden viimeisellä sivulla on tosi kiva palsta, jossa vieraat vastaavat vuorollaan samoihin ruoka-aiheisiin kysymyksiin. Poimin samat kysymykset blogiin ja täydensin vielä juttua loppuun kahdella omalla kysymyksellä. Kuvat ovat kesäiseltä päivältä, jolloin grillasimme juurikin Glorian ruoka & viini -lehdessä olleilla Emmi Nuorgamin ihanilla ja mutkattomilla resepteillä.

Jos avaisit jääkaappini, näkisit äidin tekemää jauhelihakeittoa, lohipastan jämät, erilaisia juustonpuolikkaita ja vadelmia.

Jos nyt saisin syödä mitä tahansa, se olisi spätzle, johon ihastuin Saksassa, mutta jonka vasta nyt yli kymmenen vuoden jälkeen muistin. Kyseessä on ikään kuin saksalainen versio pastasta. Toisaalta näin kesällä maistuu parhaiten kaikki raikas ja tuore, esimerkiksi juurikin kuvassa näkyvä kasvisruoka grillatuin munakoisoin, varhaisperunoin ja yrtti-jugurttikastikkein.

Jos valitsisin maailman parhaan herkun, se olisi kypsentämätön liha ja kala eli tartar-pihvi ja raaka lohi.

Jos jotain inhoan, niin hernekeittoa. Se on kaikkiruokaisen ainoa inhokkiruoka.

Jos jokin jääkaapissani nolostuttaa, se on ketsuppi. Ketsuppi itsessään ei nolota, mutta ehkä paniikinomainen suhtautumiseni ketsuppiin hieman. Alan hyperventiloida, kun näen Heinz-ketsuppipullon pohjan. Se ei todellakaan ole ok, että ketsuppi loppuu.

Jos jotain valitsisin keittiötarvikeliikkeestä, se olisi varmaankin jäätelömuotit. Siis ei jäätelökone, joka varmasti pölyyntyisi kaapin pohjalla, vaan muotit, joihin haluaisin kokeilla erilaisia jugurttipohjaisia helppoja jäädykkeitä marjoilla.

Jos tilaan baarissa juoman, otan yleensä aina viiniä. Eniten mielialaa kohottaa kuohuva, joista pidän kaikista: niin sampanjasta, cavasta kuin proseccosta. Joskus maistuu myös raikas cocktail.

Jos voisin kutsua illalliselle kenet hyvänsä, kutsuisin itseäni fiksumpaa mutta rentoa seuraa juttelemaan hyvästä elämästä. Kutsun saisivat ainakin Saku Tuominen (joka voisi tuoda pastat ja viinit Italiasta tullessaan) ja Maaret Kallio.

Jos voisin poistaa yhden ruokavääryyden, olisi se hävikin hyödyntäminen sekä ekologisesta että sosiaalisesta näkökulmasta. On aivan käsittämättömän turhauttavaa, että tännekin lennätetään niin paljon kasvuvaiheessa energiaa vaatinutta ruokaa – vain päätymään roskiin. Samanaikaisesti ympäri maapalloa nähdään nälkää ja Suomessakin on pelkästään köyhiä lapsia yli 100 000. Ruoan roskiin heittämisen pitäisi olla ravintoloille ja kaupoille laitonta.

Jos meillä jotain on aina jääkaapissa, niin oliiviöljyä, valkosipulia, sitruunaa, parmesania ja turkkijugurttia.

Jos kuvailisin itseäni ruoanlaittajana ja kulinaristina, sanoisin olevani kaikkiruokainen, mutkaton, kärsimätön, suurpiirteinen ja nautiskeleva. Kotona teen vain simppeliä ruokaa: resepti ei saa olla pitkä, raaka-aineet pitää löytyä melkein kaupasta kuin kaupasta ja varsinkin aamiaisen on oltava nopeasti pöydässä. Suurpiirteisen luonteeni takia olen huono leipomaan, sillä sorrun aina soveltamaan reseptiä oman mieleni mukaan, mutta kemialtaan tarkkaan leipomiseen sellainen ei sovi ollenkaan. Vaikka kotona kokkaan simppelisti, ravintoloissa tykkään fiilistellä. Minulle fine dining ei ole mitään niin sanottua piperrystä, vaan suorastaan taidetta. Kaikista eniten minua foodiena määrittää kuitenkin mutkattomuus: olen kotonani niin katukeittiökojulla kuin Michelin-ravintolassa, en laske kaloreita, en onneksi ole allerginen millekään ja olen aina valmis nauttimaan ruoasta.