Glorian ruoka & viini

Paahdettu kukkakaalisalaatti

Homevialaura, paahdettu kukkakaalisalaatti

Aloin himoita paahdettua kukkakaalisalaattia heti, kun näin inspiroivan Coffee table diaryn Gideldan Storyssa Gwyneth Paltrowin Goopin version, jossa paahdettuun kukkakaaliin yhdistetään kikherneitä, Dijon-sinappia ja persiljaa. Ennen kuin omani tehtyä, ilmestyi Glorian ruoka & viini, jossa sielläkin oli vastaavanlainen resepti, paahdettu kukkakaali-fetasalaatti.

Minulla oli jääkaapissa molemmista resepteistä jotain, mutta ei kaikkea kummastakaan, joten päähdyin tapani mukaan sekoittamaan lennosta oman version. Tämä on minulle hyvin tyypillistä: reseptistä saan inspiraation, mutta lopullisen version oikaisen tai sovellan suurpiirteisesti. Niin tai näin, tällainen salaatti on ihanaa yhdellä jos toisellakin tavalla viimeisteltynä.

Homevialaura, paahdettu kukkakaalisalaatti

Omassani paahdoin uunissa kukkakaalit, kikherneet ja edelliseltä aterialta jääneen paketinpuolikkaan punaisia linssejä. Uunissa paahtamisen jälkeen sekoitin joukkoon Dijon-sinapista, oliiviiöljystä ja valkosipulista sekoitetun kastikkeen, suolaa ja pippuria, sitruunanmehua, fetaa, persiljaa ja kapriksia.

Joukkoon sopisi ihan varmasti pähkinät, mantelit, oliivit, aurinkokuivatut tomaatit, granaatinomenansiemenet, pinaatti, couscous tai bulgur… Tällainen on myös loistavaa hävikkiruokaa tyhjentää purkinpohjallisia ja lisäksi tästä on helppo ottaa sivuun vähemmän “eksoottinen” versio lapsille.

Homevialaura, paahdettu kukkakaalisalaatti

Niin ikään salaatti sopii ihanasti vappupöytään perunasalaatin tapaan ja tämän tyyppistä ruokaa syömme ahkerasti läpin kesän al fresco oman pihan yrttejä hyödyntäen. Salaatti on ruokaisa pääruoksi mutta toimii myös lisukkeena – toivottavasti pian grillattavien kaverina.

Kiitos Giselda ja GRV vielä ruokahalun herättämisestä! Karanteeninaikaisia ruokaideoita kun olette kaivanneet, niin halusin laittaa hyvän kiertämään. Mukavaa lauantaita!

Mitä tänään syötäisiin: vegevinkkejä viikolle

Homevialaura, syksyinen kasvisruoka, gnocchivuoka

Vaikka syksyllä on saatava riistakäristystä perunamuusilla ja puolukoilla sekä burgundinpataa, niin yhä enemmän ajattelen syksyä(kin) maittavana kasvisruokasesonkina. On sienet, juurekset, kaalit, omenat, luumut. Rakastan toki myös raa’an raikasta ja rapsakkaa kasvisruokaa, mutta tähän vuodenaikaan muistutan itseäni, miten kasviksista saa yhtälailla lämmittävää lohturuokaa kuin lihastakin. Patoja, pannuja, lasageneja, vuokia, piirakoita, lämpimiä salaatteja, risottoja ja pastoja.

Homevialaura, syksyinen kasvisruoka, Vege-lehti

Rakastan Glorian ruoka ja viini -lehteä ja siksi nappasin lehtihyllystä samojen tekijöiden Vege-lehden, jolle lämmin suositus. Kokkasin siitä hääpäivänämme ihanaa mozzarellaista gnocchivuokaa, ja kokkaan varmasti toistekin. De Ceccon gnoccheihin kannustan muutenkin ehdottomasti tutustumaan: parissa minuutissa parilla eurolla keittyy maistuva, perinteiselle pastalle vähän vaihtelua tuova ruoka vuokana tai muuna variaationa.

Homevialaura, syksyinen kasvisruoka, kattaus

Vaikka pyrimme syömään joka arkipäivä kauniisti serveteillä ja kynttilöillä (maailman paras vaiva–ilosuhde), niin vielä astetta viimeistellympi kattaus viinilasillisella teki muuten ihan tavallisesta keskiviikosta todella erityisen. Näin pienellä vaivalla ja mielentilalla pystyi luomaan ihanan mikroviikonloppuhetken keskelle viikkoa.

Lisäksi olen ehtinyt kokeilla Vege-lehdestä Muhammarapastaa, joka virkistävänä vaihteluna syntyy jännästä triosta: paahdetuista paprikoista, maapähkinävoista ja harissatahnasta. Suositus myös tälle Lähi-idän ja Italian liitolle.

Homevialaura, syksyinen kasvisruoka, Vege-lehti, gnocchivuoka

Muita viimeaikaisia kasvisruokiamme ovat olleet Asennemedia-kollegani Jennin Liemessä-blogin taivaallinen härkislasagne, jota suorastaan käsken teitä kapusta ohimolla kokeilemaan. Resepti on helppo sellaisenaankin, mutta oikaisten vielä helpompi: paahdoin itse tomaattikastikkeen ja härkiksen samassa pannussa, ja lopputulos oli silti kymppi plus.

Homevialaura, syksyinen kasvisruoka, kattaus

Vaihteluksi perinteisille keitoille tein toisen asennemedialaisen Hannamari Rahkosen maailman parasta linssikeittoa. Oma vinkkini on tarjota hyvää tekevä keitto tuoreella limelohkoilla, sillä minusta hapokkuus on tällaisten keittojen tärkeä viimeinen silaus. Niin ikään linsseistä niin ikään kollegani (onni on ruokapulmat ratkaisevat verkosto!) suosittelen Ida 365:n helppoa ja nopeaa linssimuhennosta.

Seuraavaksi tekisi mieli lämmintä bataatti-halloumisalaattia, pitkästä aikaa shaksukaa, chili sin carnea sekä kukkakaalista tikka masalaa (kahteen viimeiseen minulla ei ole tiettyä reseptiä, vaan yhdistelen päässäni useampaa, ja tikka masalan oikaisen ihan valmiskastikkeella). Tänään maanantaina syödään kuitenkin ennen uuden ostamista kaapin jämät pois: Riitan Herkun pinaattilettuja, jotka kuuluvat meidän perheen luottovalmisruokiin, kananmuna- ja salaattilisukkeilla.

Ruokatunnustukseni Glorian ruoka & viinin tapaan

Homevialaura, Glorian ruoka ja viini

Glorian ruoka & viini -lehden viimeisellä sivulla on tosi kiva palsta, jossa vieraat vastaavat vuorollaan samoihin ruoka-aiheisiin kysymyksiin. Poimin samat kysymykset blogiin ja täydensin vielä juttua loppuun kahdella omalla kysymyksellä. Kuvat ovat kesäiseltä päivältä, jolloin grillasimme juurikin Glorian ruoka & viini -lehdessä olleilla Emmi Nuorgamin ihanilla ja mutkattomilla resepteillä.

Jos avaisit jääkaappini, näkisit äidin tekemää jauhelihakeittoa, lohipastan jämät, erilaisia juustonpuolikkaita ja vadelmia.

Homevialaura, Glorian ruoka ja viini

Jos nyt saisin syödä mitä tahansa, se olisi spätzle, johon ihastuin Saksassa, mutta jonka vasta nyt yli kymmenen vuoden jälkeen muistin. Kyseessä on ikään kuin saksalainen versio pastasta. Toisaalta näin kesällä maistuu parhaiten kaikki raikas ja tuore, esimerkiksi juurikin kuvassa näkyvä kasvisruoka grillatuin munakoisoin, varhaisperunoin ja yrtti-jugurttikastikkein.

Jos valitsisin maailman parhaan herkun, se olisi kypsentämätön liha ja kala eli tartar-pihvi ja raaka lohi.

Homevialaura, Glorian ruoka ja viini

Jos jotain inhoan, niin hernekeittoa. Se on kaikkiruokaisen ainoa inhokkiruoka.

Jos jokin jääkaapissani nolostuttaa, se on ketsuppi. Ketsuppi itsessään ei nolota, mutta ehkä paniikinomainen suhtautumiseni ketsuppiin hieman. Alan hyperventiloida, kun näen Heinz-ketsuppipullon pohjan. Se ei todellakaan ole ok, että ketsuppi loppuu.

Jos jotain valitsisin keittiötarvikeliikkeestä, se olisi varmaankin jäätelömuotit. Siis ei jäätelökone, joka varmasti pölyyntyisi kaapin pohjalla, vaan muotit, joihin haluaisin kokeilla erilaisia jugurttipohjaisia helppoja jäädykkeitä marjoilla.

Homevialaura, Glorian ruoka ja viini

Jos tilaan baarissa juoman, otan yleensä aina viiniä. Eniten mielialaa kohottaa kuohuva, joista pidän kaikista: niin sampanjasta, cavasta kuin proseccosta. Joskus maistuu myös raikas cocktail.

Jos voisin kutsua illalliselle kenet hyvänsä, kutsuisin itseäni fiksumpaa mutta rentoa seuraa juttelemaan hyvästä elämästä. Kutsun saisivat ainakin Saku Tuominen (joka voisi tuoda pastat ja viinit Italiasta tullessaan) ja Maaret Kallio.

Jos voisin poistaa yhden ruokavääryyden, olisi se hävikin hyödyntäminen sekä ekologisesta että sosiaalisesta näkökulmasta. On aivan käsittämättömän turhauttavaa, että tännekin lennätetään niin paljon kasvuvaiheessa energiaa vaatinutta ruokaa – vain päätymään roskiin. Samanaikaisesti ympäri maapalloa nähdään nälkää ja Suomessakin on pelkästään köyhiä lapsia yli 100 000. Ruoan roskiin heittämisen pitäisi olla ravintoloille ja kaupoille laitonta.

Homevialaura, Glorian ruoka ja viini

Jos meillä jotain on aina jääkaapissa, niin oliiviöljyä, valkosipulia, sitruunaa, parmesania ja turkkijugurttia.

Jos kuvailisin itseäni ruoanlaittajana ja kulinaristina, sanoisin olevani kaikkiruokainen, mutkaton, kärsimätön, suurpiirteinen ja nautiskeleva. Kotona teen vain simppeliä ruokaa: resepti ei saa olla pitkä, raaka-aineet pitää löytyä melkein kaupasta kuin kaupasta ja varsinkin aamiaisen on oltava nopeasti pöydässä. Suurpiirteisen luonteeni takia olen huono leipomaan, sillä sorrun aina soveltamaan reseptiä oman mieleni mukaan, mutta kemialtaan tarkkaan leipomiseen sellainen ei sovi ollenkaan. Vaikka kotona kokkaan simppelisti, ravintoloissa tykkään fiilistellä. Minulle fine dining ei ole mitään niin sanottua piperrystä, vaan suorastaan taidetta. Kaikista eniten minua foodiena määrittää kuitenkin mutkattomuus: olen kotonani niin katukeittiökojulla kuin Michelin-ravintolassa, en laske kaloreita, en onneksi ole allerginen millekään ja olen aina valmis nauttimaan ruoasta.

Instagram

Copyright © 2020 · Theme by 17th Avenue