Piipahdin eilen uudessa Granitissa Bulevardin ja Erottajan kulmassa.

Luulin, että olen tunkenut itseni jokaiseen Euroopasta löytyvään sisustuskauppaan, mutta Granitissa vierailin itse asiassa ensimmäistä kertaa ikinä vasta nyt kotimaassa. Osasin odottaa mustavalkoista ilotulitusta, harmaan hurmaa ja teollisuustyylin tykitystä. Sitä Granit olikin, mutta mielestäni paljon muutakin.

Valikoima oli laaja. Astioita, mattoja, torkkupeittoja, kynttilöitä ja lyhtyjä, ruukkuja, koreja, riippumattoja ja -tuoleja, herkkuja, keittiötekstiilejä, taiteilija- ja toimistotarvikkeita, muistitauluja, valaisimia. Yllätyin siitä, miten paljon Granitissa oli mujimaisia piirteitä säilytysratkaisuista toilettilaukkuihin.

Putiikissa itselleni kävi vanhanaikaiset: olin niin pökerryksissä kaikista uusista kivoista tuotteista, etten loppujen lopuksi ostanut mitään. Parvekkeelle kaavaillut betoniruukut olisivat olleet tyrkyllä nenäni edessä, mutta mötiköiden kuskaaminen vaatii ihan oman reissunsa.

Ymmärrän hyvin, miksi Granit on aiheuttanut sellaisen hypen sisustajien keskuudessa kun on. Kuvat ovat pikaisia käynnykkäräpsyjä, mutta antanevat kuvan jälleen yhdestä ruotsalaisesta menestyskonseptista.