*Messuille saatu lippu bloggaajapassina

Terveisiä Habitaresta! Koska kollegani jakavat niin paljon hyviä messuosastokoosteita, ajattelin itse kirjoittaa siitä, mitä tunteita Habitare minussa henkilökohtaisesti herätti. Näin ajatukseni juoksi.

1. Habitaren taso on tullut jäädäkseen

Olen todella iloinen, että Habitaren parempi taso on tullut jäädäkseen. Muistan hyvin, miten vielä joitain vuosia sitten hallin parhaalla paikalla messukävijän vastaanotti design-tuolikopiot – siis kopiot punaisin tarjouskyltein, näinkin upean muotoiluperinteen maassa. Siitä lähtien, kun Laura Sarvilinna on toiminut Habitaren luovana johtajana, on messujen taso ollut korkea ja teemat kiinnostavia: tänä vuonna Mindspaces – Mielen tiloja.

2. Inspiroiduin ammatillisesti, olisiko pitänyt myös henkilökohtaisesti?

Kävin tänäkin vuonna Habitaressa ammattilaisaamuna kollegojen kanssa, pääasiassa uusinta muotoilua esittävällä Ahead-alueella kiertäen ja tuttuja tavaten. Niin odotettu kuin tämä kokoontuminen aina onkin, jää toinen roolini, tavallinen kodin sisustaja ja remontoija, helposti paitsioon. Niin – olisiko pitänyt paria lattiaesitettä paremmin haarukoida tulevan kodin valintoja? Toisaalta eipä tässä vielä tiedossa ole kohdettakaan, mutta jos olisi, olisin ehdottomasti mennyt eri päivänä uudestaan messuille ja vaihtanut trendejä analysoivat lasit henkilökohtaisiin missäs täällä olisi kivoja ja käytännöllisiä kodinhoitotilan laattoja -kiikareihin.

3. Kiinnostavinta katsottavaa: brändien kasvutarinat

Habitare on mahtava näyttämö brändeille tulla ulos kaapista uudistuneina, ja tämä on itse asiassa minua henkilökohtaisesti eniten kiinnostava näkökulma – ei siis se, mitä uusia brändejä messuilla on, vaan mitkä brändit luovat nahkansa uudestaan tähän päivään. Vuosia sitten tempun teki Lundia ja tietysti Habitaressa saa aina ihailla Annaleena Hämäläisen uuden sukupolven Hakolaa. Tämän vuoden uudistujana edukseen erottautui Agency Leroyn konseptoima Luhta Home, joka lanseerasi myös uuden tyylikkään tuoksumalliston.

4. Riemastun Alessin paluusta, vaikka 80-luku ei omaan makuun osukaan

Ahead-alueella, esimerkiksi Skannon ja Tarkettin osastoilla, vallitsi vahvasti tämänhetkinen trendi, 80-luvun värit ja muotokieli. Kaarilinjoja ja ovaalin muotoja, pastellista liilaa, mausteisen keltaista, paneelisia pintoja, terrazzo-mosaiikkibatonia, italialaisen perinteen leikkisyyttä ja rohkeutta. Italiasta puheenollen: nyt palaa Alessi. Olen miettinyt usein, miten Alessi on ollut tämän vuosikymmenen passé, mutta nyt ennustan sen nousevan – osuvathan sen 80–90-luvuilla suunnitellut ikonit juuri tämän päivän henkeen. Alessin voi bongata heti messujen sisääntulosta, sillä Alberto Alessi on Habitaren tämän vuoden Kansainvälinen ystävä. Alessi on minulle vähän kuin Kartell, aina jollain tapaa rakas italialainen, on se yleisesti pinnalla tai ei.

5. Alan lämmetä puulle – vihdoinkin!

Niin hauskaa kuin 80-luvun tunnelmiin onkin trendinäkökulmasta piipahtaa, henkilökohtaiseen sisustusmakuuni se ei osu. Jollain tavalla Habitare onkin minulle itsevarmuusharjoite: miten löytää mielenrauha sen suhteen, että pinnalla on niin paljon suuntauksia, joista pitäisi pitää, mutta joita ei kuitenkaan omaan kotiin valitsisi. Vaan jotkut trendit ne uivat minunkin haaveisiin: olen alkanut lämmetä puulle. Seuraavan kodin lattiaksi olen jo pitkään ajatellut vaalean puun sävyä, mutta nyt huomaan katsovani vaaleaa puuta sillä silmällä myös huonekaluissa. Jo oli aikakin, voisi sanoa – rakastanhan pehmeitä sävyjä ja luonnonmateriaaleja. Kuvissa näkyy muuten vanhempieni kodin parketti, jota autoin heitä valitsemaan. Pellavaisen utuinen sävy oli rakkautta ensi silmäyksellä, ja hassua kyllä, en ole koskaan ollut niin varma yhdestäkään omasta remonttipäätöksestä kuin heille olin tästä.

6. Ajattomuuden paradoksi

Kuten sanoin, Habitare on minulle aina paitsi inspiroiva myös ajatuksia herättävä tapahtuma. Mistä pitää oikeasti eikä vain siksi, että siitä pitäisi pitää, ja toisaalta en pääse yli paradoksista: miten ajattomuudesta eniten puhuvat yritykset näyttävät aina kaikista trendikkäimmiltä. Mitä ylipäätään tarkoittaa tämä päivän sana, ajattomuus? Esimerkiksi meidän ruokapöydäntuolit, Charles ja Ray Eamesin 50-luvulla suunnittelemat DSR-klassikot, olivat kymmenisen vuotta sitten hyvin pinnalla, nyt niitä ei näe edelläkävijäsisustajilla ollenkaan. Toisin sanoen vaikka huonekalu olisi ajaton, totuus on se, että ajatonkin huonekalu käy pinnalla vain hetkellisesti. Tämänkin hetken ”ajattomiksi” ristityt trendit ovat kohta so 2019. Eikä siinä ole minusta mitään pahaa, juuri sellaista tyylien kiertokulku on. Mutta onko mikään loppujen lopuksi täysin ajatonta, klassikoistakin toiset näyttävät ajankohtaisemmilta kuin toiset. (PS. Ajattelin ottaa Eames DSR:t myös seuraavaan kotiin, mutta muita pieniä muutoksia varmasti meidänkin seuraavan kodin kalustukseen tulee.)

7. Henkilökohtaisesti eniten kiinnostaa megatrendit ja ilmiöt

Se on tietysti kiinnostavaa, minkäväristä seinämaalia nyt kuuluu olla, mutta itseäni aina eniten kiinnostaa megatrendit ja ilmiöt. Se, mitä esimerkiksi kaupungistuminen ja ilmastonmuutos asumisellemme tekee. Miten suunnitellaan tulevaisuuden keittiöt, joihin ei riitä yksi, vaan tarvitaan kahdeksan lajittelupistettä? Mitä tapahtuu suomalaiselle ison omakotitalon unelmalle? Millaisia monitoimisia kalusteita asumisen tiivistyessä suunnitellaan? Miten älykotiratkaisut tulevat muuttamaan asumistamme? Olen hyödyntänyt harmillisen vähän Habitaren luontoja, ensi vuonna niihin!

8. Empatiaa Habitaressa: koti kuuluu kaikille

Kaiken ihanan hypistelyn keskellä kosketti tämä: maailmassa on ennätyksellinen määrä ihmisiä, jotka ovat joutuneet jättämään pakolaiskriisin myötä kotinsa. Haluankin nostaa esille Habitaren Eettisellä alueelta löytyvän, Suomen Pakolaisavun Empathy Movement -liikkeen ja Tikaun yhteistyön, Koti kuuluu kaikille. Yksi kolmesta henkilökohtaisesta teemastani tälle vuodelle on empatia, ja tietysti ihan erityisesti teema koskettaa minua kodin näkökulmasta. Niin, kuinka moni antaisi kaikkensa saadakseen kodin, ihan miten vain sisustetun kodin – 70 miljoonaa ihmistä. Näiden teemojen äärellä on pohjattoman riittämätön olo, mutta ostin edes Empathy-tuotemalliston kynttilöitä kannustukseksi lahjaksi ja kotiin.

9. Syksy alkaa Habitaresta

En olekaan aikaisemmin ajatellut asiaa, mutta Nooran sanoin: syksy alkaa Habitaresta. Syyskuun alku on vielä kesänjälkeistä käynnistelyä, mutta kuun puolivälissä voi todella alkaa kaivaa esille lyhtyjä ja torkkupeittoja. Oletteko muuten koskaan ajatelleet, millainen olisi tammikuun alun Habitare? Yksi tinkeleistä tyhjäksi raivattu messuhalli, eikö niin. Sille on siis syynsä, miksi messut ovat silloin kuin ovat – ne aloittavat tärkeimmän kotoilusesongin. Ajankohdan vuoksi Habitaressa onkin niin kiva käydä vain käymisen ilosta, ihan vaikka vain hypistelemässä pientä tunnelmallista kivaa esimerkiksi HAVI’S-, Anno-, Gauhar- ja osastoilla.

Mukavaa Habitarea messuille suuntaville!