Karanteeni-ihmeiden aika ei ole ohi: en olisi ikinä uskonut sanovani tätä, mutta me olemme saaneet seinienmaalausprojektin alkuun! Siis oikeasti alkuun, sillä tavalla vauhtiin, ettei tästä ole enää paluuta.
Mietin ensimmäistä kertaa seinien maalaamista vaalean hiekanharmaiksi eteisen osalta suhteellisen pian muuton jälkeen ja ostin silloin jo testimaalejakin. Se jäi kuitenkin siihen, kunnes ehkä vuosi sitten aloitimme yrittää uudestaan, tällä kertaa ajatuksena maalata koko koti. Pääsimme niinkin pitkälle kuin parin tulitikkuaskin kokoiseen testiläikkään.
Olen ollut niin epäuskoinen tämän projektin toteutumisen kanssa, että en edes maininnut sitä edellisessä kotijutussa, jossa kerroin suunnittelemistamme projekteista (pihalla tulevasta jonkinlaisesta kesäkioskista tai -keittiöstä tytöille). Pääsiäisenä kävi kuitenkin niin, että päätimme aivan ex-tempore, että nyt tätä monivuotista haavetta aletaan toteuttaa monestakin syystä.
Ensinnäkin muuttuneen tilanteen myötä saatamme asua tässä kodissa ajateltua pidempään, minkä takia on kiva piristää kotia pienin muutoksin, eikä tässä nyt muutakaan tekemistä viikonloppuisin ole. Toiseksi koen, että olimme sen itsellemme velkaa, että vihdoin lopetimme vuosien jahkailun ja siirryimme sanoista tekoihin. Lisäksi on kiva päästä testamaan jo täällä sellaisia seiniä, joita olen suunnitellut seuraavaan kotiin. Haaveiden puulattiaksi en voi tässä kodissa muuttua, mutta sisustusaarrekartan seiniksi voin!
Kollegat saavat aina maalaamisen kuulostamaan kovin kevyeltä ja helpolta muutosprojektilta, mutta meillä telaan ja pensseliin tarttumisen kynnys on rehellisesti ollut todella suuri (siis tässä vaiheessa, kun täällä jo asutaan eikä kyse ole muutosta). Ajatuskin kaikesta siitä teippaamisesta, mahdollisista toisista kerroksista, huonekalujen siirtämisistä, jaloissa pyörivästä kahdesta pienestä lapsesta… Kuten sanottu, olemme luovuttaneet ennen kuin olemme aloittaneetkaan.
Eikä tämä nytkään aivan helppoa ja nopeaa ole, mutta etenemme tila ja seinä kerrallaan. Tarkoituksemme on siis maalata koko koti, ei yksittäisiä tehosteseiniä tai huoneita. Tarvittaessa otamme projektiin loppuvaiheeseen apuja, mutta itse teemme mahdollisimman paljon. Taisimme saada positiivista virtaa siitä, että jo yhden ex-tempore päivän jälkeen olohuoneen ja avokeittiön pitkä seinä on valmis.
Vaikka voisi kuvitella, että mieheni huutelisi Karanteeninaikaisten sisustushepulien uhrit ry:n vertaistukea (koska onhan tällaisen projektin aloittaminen kahden pienen lapsen kanssa neljän seinän sisällä aika hullua) niin hänkin hänkin on projektista innoissaan. Kahdelle tietotyöläiselle taitaa olla todella palkitsevaa nähdä konkreettinen kättensä jälki. Emme lakkaa ihastelemasta, miten tyytyväisiä olemme pikkuhiljaa pehmeämmäksi muuttuvaan ilmeeseen. Jo nyt voi sanoa: kyllä kannatti aloittaa ja kyllä kannattaa jatkaa!
Palaan laajempiin kuviin ja tarkempiin tietoihin projektin edetessä, mutta halusin jakaa jo nyt ensimmäiset kuulumiset ja kurkistuskuvat. Ja tietenkin jonkinlainen lumipalloefekti tästä lähtee muutenkin: muutoksen myötä keittiöstä lähti jo tauluseinä. Lämpimämpi ja rauhallisempi ilme, se meillä on toiveissa.
