Pro bono -yhteistyössä HelsinkiMissio
Lakkiaisviikonloppu on takana – myöhästyneet onnittelut kaikille valmistuneille! Meillä ei tuttavapiiristä valmistunut tänä vuonna kukaan, joten juhlia ei ollut kalenterissa, mutta muuten olimme hengessä mukana. Viime vuonna satuimme sattumalta koulujenpäättymispäivänä Töölöntorille (tietysti syömään aamiaista Tin Tin Tangoon, paras Pariisin-korvike), kun yhtäkkiä töölöläiskerrostalon parvekkeelta mieslaulajien kuoro alkoi laulaa Finlandiaa ja Suvivirttä. Yllätyksellinen elämys on hienoimpia koskaan Helsingissä kokemiani, vieläkin tunnen kylmät väreet. Ensi vuonna yritämme muistaa mennä suunnitelmallisesti paikalle.
Hesarin mukaan valmistuneille hankittiin tänä vuonna jopa 4 miljoonaa ruusua. Perinne yksittäispakatusta, yleensä punaisesta ja kikkaralla kultanauhalla koristellusta ruususta elää vahvana. Perinnettä väheksymättä minusta tässä tavassa on hieman tuulettamista. Näkisin nuorelle ihmiselle annettavan vaihteeksi vaikka herkän vaalean, kukkaan puhkeavan pionin.
Tai miksei kukka voisi olla jotain säilyvämpää, jotain merkityksellisempää?
HelsinkiMission mustavalkoisen paperisen ruusun on suunnitellut Ristomatti Ratia ja se tukee tärkeää työtä yksinäisyyttä vastaan. Suomessa on hurjat 400 000 yksinäisyydestä kärsivää, mikä sydäntäsärkevä luku. Pienellä ruusulla (20 euroa) yksinäinen saa koulutetun tukihenkilön, isolla ruusulla (30 euroa) tapaamisen järjestön ammattiauttajan kanssa. Molempia ruusuja saa ostettua HelsinkiMission verkkokaupasta. Eikä ruusu tietysti käy vain valmistujaisiin, vaan kaikkiin tulevan kesän juhliin ja muihin ympärivuotisiin muistamisiin.
Kun sain yhteydenoton HelsinkiMissiolta, jotain liikahti sisälläni tavallista lujempaa. Ystäväni on tehnyt järjestölle vapaaehtoistyötä ja poden huonoa omaatuntoa omasta osallistumattomuudestani. Siksi omasta ehdotuksestani halusin tehdä juuri Helsinki Missiolle yhteistyön pro bonona ja lahjoittaa järjestölle minunlaiseni panoksen: omaa bloggausaikaani ja oman yleisöni. Toivon sydämeni pohjasta, ettei myötätunto kuulu maailman häviäviin luonnonvaroihin, vaan että pitäisimme entistä parempaa huolta toisistamme. Sen, että välittää, voi sanoa monella tapaa. Erityisen kauniisti sen voi sanoa kuihtumattomin kukkasin.
