Kaupallinen yhteistyö, Food Market Herkku ja Asennemedia
Niin kuin tiedätte, minulle keskeisimpiä teemoja tässä elämänvaiheessa, ja siksi myös blogissa, on se, miten saada arjen kuormittavuutta alas ja arjen tasoa ylös. Siis samanaikaisesti – siksi yhtälö ei olekaan ihan yksinkertainen, mutta ei onneksi mahdotonkaan.
Me olemme koti-ihmisiä muutenkin, mutta pienen lapsen kanssa ja pientaloalueella arki kotona korostuu. Ex tempore -illalliset ulkona iltakahdeksalta eivät perheelliseltä onnistu, sillä Onni ei valitettavasti ole vielä osoittanut riittäviä merkkejä vastuullisista lastenvahtitaidoista, eikä pientaloalueelta muutenkaan niin vain kipaista sushilla. Siksi parempaa arkea on ennen kaikkea rakennettava kotiin.
Olen monesti kuvaillut, että olemme valmismakaronilaatikkoa pellavaserviettien kanssa tunnelmavalaistuksessa syövä perhe. Siis tuiki tavallinen lapsiperhe, jolla on välillä täysin voimat, aika ja mielikuvitus vähissä, mutta jolle on erityisen tärkeää pitää kiinni kauniista arjesta ja hyvästä elämästä. Se kun on ainakin meillä yksiä tärkeimpiä onnellisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunteen edistäjiä.
Niin paljon kuin jopa meidän pienestä päiväkotimatkan varrella olevasta lähikaupasta saatavasta Kokkikartanon valmismakaronilaatikosta ja lohikiusauksesta pidänkin, niin ei samaa viitsi ihan koko ajan syödä. Teen totta kai paljon ruokaa myös itse, mutta jokaikiseen viikkoon mahtuu päiviä, kun ei voi, jaksa tai ehdi – kuten nyt taas erityisesti yrittäjän painajaisen, sairastelun aikaan, kun kaikki aikataulut ja suunnitelmat ovat menneet uusiksi. Minusta hyvä valmisruoka (niissä muuten todella on eroja) ei missään nimessä ole häpeä.
Pidän sitä sekä siunauksena että kirouksena, että mahdollisuutemme hakea noutoruokaa pientaloalueella ovat äärimmäisen rajalliset. Pelkään, että jos tarjolla olisi kaiken maailman noutoruoka, sortuisimme hyödyntämään tilannetta liian usein. Toisaalta välillä olisi kyllä oikein kiva asua Fafa’sin naapurissa.
Uudistunut Food Market Herkku vastaa mielestäni ihanasti nykyihmisen tarpeeseen. En varmasti ole ainoa, jolle Herkku on aina ollut viikonloppukauppa. Se on toki sitäkin edelleen, mutta uudistuksessa on panostettu erityisesti koko viikon helpottamiseen palveluin. Fresh Bar -palvelutiskillä on tuoretta smoothiesta paistovalmiisiin kasvissekoituksiin. Keittiömestari Eero Vottosen luomia valmiita annoksia löytyy Meals & Bites -osastolla. Lisäksi tarjolla on monenlaisia nyt niin ajankohtaisia kulhoruokia, sekä niin roomalaista levypitsaa kuin napolilaista kotiuunissa paistettavaa pyöreää pitsaa, unohtamatta juurikin Fafa’sin falafeleja ja tahnoja sekä Beijing 8 -dumplingeja.
Valmiskeitoista meille maanantaisopaksi poimin herkullisen maa-artisokkakeiton. Leipä on Gateaun Herkulle varta vasten tekemä rapeakuorinen Levain3. Jo aikaisemmin, kun kävin nuuskimassa uudistuvaa Herkkua remontin aikana, nappasin mukaan parempaa pöytäoliiviöljyä ja suolaa – niitäkin vaihtoehtoja on Herkussa paljon tavallista enemmän – ja siinä muuten yksi helppo keino tehdä arjen ruokapöydästä pienellä vaivalla kutsuvampi.
Koska tiedän, miten tunteita herättävä kauppa Herkku on, päätin tietoisesti lähteä tutustumaan uudistukseen neutraalein ennakko-odotuksin. Uhkana oli tietysti instituution pilaaminen, mahdollisuutena jotain Suomessa ennen näkemätöntä – minusta lopputulos on ehdottomasti jälkimmäinen.
Tavallisen marketin sijaan Herkussa on ulkomailta tuttua kauppahallimaista fiilistä: ostosten lomassa pystyy pysähtymään Café & Chocoon kahville tai Bistroon syömään. Itse istahdin Bistron penkille syömään Eero Vottosen bouillabaisse-henkistä mainiota kalasoppaa – siinä kohtaa ei nimittäin ollut mikään saatan ostaa ylimääräisen suklaapatukan jos shoppailen nälkäisenä -nälkä, vaan en pääse kassoille asti elävänä jos en nyt heti saa kunnon ruokaa -nälkäkuolema, joten ravintola ruokakaupan sisällä on oikeasti ihana.
Kunnioitettavaa on myös se, että mukana uudistuneessa Herkussa on Satokausikalenterin mukaiset sesongin kasvikset ja hienosti päälaelleen käännetty zero waste -ajattelu. Olemme tottuneet siihen, että kaupan viimeistä päivämäärää lähestyvät ruoat huutavat hihnalla punaisine tarroineen ehkä monia jopa hävettävää pihistelyä. Herkussa taas nämä ruoat laputetaan vihrein zero waste -tarroin, mikä toivottavasti kannustaa yhä useampaa säästämään sekä ympäristöä että lompakkoa niin, että päinvastoin teostaan voi olla ylpeä. Laadukkaan liha- ja kalatarjonnan lisäksi kasvisruoka on muutenkin Herkussa hyvin edustettuna: tajusin ostaneeni kotiin kokonaan sitä, napolilaista pestolla kruunattua margarita-pitsaa myöden.
Yksi kiinnostava keskustelu minusta tässä kaikessa on se, ollaanko esimerkiksi esipilkottujen kasvisten kohdalla menty liian pitkälle. Moni kritisoi nykyajan ihmisten uusavuttomuuta ja toisaalta turhaa pakkausmuovia. Vaan eipä ole tämäkään asia mustavalkoinen. Muovi toki toivottavasti korvaantuu myöhemmin kehityksen myötä ekologisemmilla pakkausmateriaaleilla, mutta silti pakkaus on vain murto-osa ruoan hiilijalanjäljestä: ekologisesti suurin ongelma on aina hävikki. Pakkaus saattaa pitää ruoan tuoreempana paljon pidempään ja uudenlaisten annosten myötä myös sinkkutalouksien on mahdollista ostaa vain se määrä ruokaa, mikä oikeasti tulee syödyksi.
Joku myös joskus huomautti mainiosti (antaisin kreditit, jos muistaisin kenelle), että lihaahan ihmiset ovat vuosia syöneet valmiiksi käsiteltyinä ja viipaloituna, niin mitä eroa siinä on monin verroin ekologisempiin kasviksiin? Toki mitään Jenkeissä nähtyjä valmiiksi kuorittuja appelsiineja en todellakaan ymmärrä, mutta esimerkiksi ostamani valmis sipuli–fenkolisekoitus on ihana heittää sekunnissa päiväkodin jälkeen pannulle. Terveellä viikolla on sitten taas enemmän aikaa ja voimaa pilkkoa.
Ruoan verkkokauppa on meille jatkossakin pelastus isojen tilausten kohdalla: se, että kuski kärrää suoraan kotiovelle rekallisen vaippoja, kauramaitoa ja koiranruokaa, on valtava apu arjessa. Mutta toinen apu on se, että nyt keskustatyöpäivinä pystyy entistä paremmin hakemaan parempaa valmista tai puolivalmista ruokaa myös kaupasta. Minulla itselläni on täysin kahtiajakautunut viha-rakkaussuhde ruokakaupassa käymiseen. Juuri siitä vihaan, että pitää kerätä ne tylsät vaipat ja ne loputtomat maidot ja ne painavat koiranruoat ja koko muu tylsä lista, mutta sitä rakastan – ja teen aina ulkomaillakin – että ruokakauppaan menee fiilistelemään ja hakemaan muutaman mieleisen jutun: nyt yhtä lailla maanantaille kuin lauantaille.
Herkullista (ja helppoa) uutta viikkoa!
