Terveisiä Tukholmasta! Sain kutsun lähteä pressimatkalle minulle erityisen rakkaan brändin mukana. Kyse on tietenkin Balmuirista ja syy, miksi suuntasimme juuri Tukholmaan on se, Balmuir avasi siellä ensimmäisen oman liikkeensä Suomen ulkopuolella.
Olen tehnyt Balmuirin kanssa vuosia yhteistyötä ja nähnyt, miten brändi on saanut jalansijaa Maison & Objet -messuja myöden. Samoin olen jutellut lukuisia kertoa Balmuirin perustajan Heidi Jaaran kanssa ja kuullut kymmeniä tarinoita kulissien takaa. Kuten arvata sattaa, ei maailman merkittävimmille sisustusmessuille noin vain mennä, eikä Tukholman liikettäkään olisi koskaan syntynyt, ellei matkan varrella olisi tapahtunut niin eriskummallisia sattumuksia, ettei Jaaran yrittäjäpariskunnan muu auttanut kuin ottaa merkit johdatuksena.
Jos minun pitäisi kiteyttää Balmuir kahteen sanaan, se olisi sisukkuus ja rohkeus: avoimuus tarttua uusiin mahdollisuuksiin ja uskaliaisuus ottaa riskejä kerta toisensa jälkeen. Mikään ei ole oululaislähtöiselle perheyritykselle tullut helpolla ja siksi koen entistä suurempaa ylpeyttä, että tällä hetkellä Östermalmin parhailla paikoilla seisoo Balmuir Brand Store Stockholm.
Arvostan myös suuresti ajatusta siitä, että suomalaiset brändit vetävät toisiaan vanavedessään. Niin Helsingissä kuin Tukholmassa liikkeen lattiat ovat Timberwisen parkettia, sohvat Adeaa ja peitteet Joutsenen.
Me olimme liikkeen torstaisissa avajaisissa, kun taas päivää ennen avajaiset lukijoilleen liikkeessä piti ketkäs muut kuin Ebba Kleberg von Sydow ja Emilia de Poret. Kuuntelin Ebban kaksi puheenvuoroa PING Helsingissä ja sain hänestä mielettömän maanläheisen ja karismaattinen kuvan. Kysyn vain, missä oli Säker Stil -podit ja -kirjat silloin, kun yläasteikäisenä hakkasin ruotsin kielen kanssa päätä seinään. Kielitaitoni on yhä tänä päivänä kankeaa kouluruotsitasoa, joten onneksi minulla oli iloisena matkaseurana tulkki, Char and the City.
Ruotsia Balmuir lähtee valoittamaan ennen kaikkea sisustusmallistolla, sillä kuulemma kodin tuotteiden eteen täytyy tehdä enemmän markkinointia, kun taas muoti menee omalla painollaan. Balmuirin voikin nyt bongata niin Elle Decorationista kuin Sköna Hemistä. Minulla ei ole mitään syytä epäillä, etteivätkö nimenomaan tyylikkäät ruotsalaiset ihastuisi tuotteisiin.
Erityisesti arvostan sitä, että Balmuirin tuotteet valmistetaan laadukkaasti luonnonmateriaaleista perheyrityksissä, joissa vaalitaan käsityöperinteitä sekä eettisiä ja ekologisia arvoja. En ole itse ollenkaan IT-laukkuihmisiä, vaan pidän paljon mieluummin asusteita, jotka eivät ole so 2018, vaan joista ei itse asiassa sesonkia tiedäkään. Balmuirilta saamani nudenvärinen Estelle Shopper on juuri tällainen laukku, nyt myös erinomaiseksi ja tilavaksi matkustuslaukuksi todettu.
Arvostan myös sitä, että melkein kaikki Balmuirin tuotteet voi nykyään personoida. Esimerkiksi toisen kuvan passikotelo ja nimilappu ovat syksyn uutuuksia ja tuotteita, jotka travel in style -elämäntapaa romantisoivana toivoin mallistoon. Balmurin henkilökunnan kanssa kannattaa siis avata suunsa.
Balmuir piti meistä matkalla kaiken kaikkiaan valtavan hyvää huolta. Kuvissa näkyvä hotellimme Hotel Drottning Kristina oli minulle ihana uusi tuttavuus: tyyliltään hurmaavan periruotsalainen hotelli keskeisellä sijainnilla mutta rauhaisassa kohdassa, kahden minuutin kävelymatkan päässä Sturegallerianista, jonka lähellä taas Balmuirin liike osoitteessa Grev Turegatan 8 on.
En myöskään pistänyt pahakseni, että hotelli sijaitsi vastapäätä Oscar & Clothildea, joka on yksi suosikkisisustusliikkeistäni Tukholmassa. Hotellista heräiltyämme ehdimmekin tehdä pienen sisustuskierroksen, johon kuului Oscar & Clothilde, viereinen skandinaavisempi Norrgavel, Zara Home, Slettvoll ja NK:n sisustusosasto.
NK:llä on nykyään aivan erityisen hyvä ja laaja klassisen ja New England -henkisen sisustamisen puoli, jossa myydään muun muassa merkkejä Newport, Flamant, Eichholtz, Artwood, Ralph Lauren sekä Chhatwal & Jonsson. Kuulin myös, että Åhlensin kodinosasto olisi ottanut ison harppauksen eteenpäin, mutta valitettavasti sinne emme tällä kertaa ehtineet. Kertokaa, jos teillä on tuoreita kokemuksia!
Toinen must see -juttu pienen sisustuskierroksen lisäksi ennen kotiinpaluuta oli tietenkin soluttautua bongaamaan tyylikkäitä tukholmalaisia Strandvägenin terassilounaalle. Onneksi Helsingissä oli yhtä idyllinen sää, koska muuten sanoisin, että Tukholma-syndrooma on jotain ihan muuta kuin panttivankeihin liittyvää. Alemmuuskompleksia ei kuitenkaan tällä reissulla tarvinnut potea, vaan päinvastoin matkalla sai olla ylpeä suomalainen.
Ensimmäisten kertojen listaan voi lisätä myös sen, että lensimme Arlandan sijaan Brommaan, joka on kenttänä pieni, mutta lähellä keskustaa. Se kannattaa siis pitää vaihtoehtona mielessä, koska Finnair lentää myös sinne.
Tukholman-lennolla ei juuri ehdi kissaa (katt, katten) sanoa, mutta BlueWingsin jutun Frank Martelan onnellisuusajatuksista pysähdyin lukemaan meno- sekä uudestaan paluulennolla. Tämä onkin aihe, joka vaatii ihan oman kirjoituksensa. Till nästa gång!
