Tauluseinä taitaa olla yksi blogini kantavia teemoja. Viime kodissa olin tulla seinähulluksi haastavien epäsymmetristen asettelujen kanssa. Tässä kodissa, läksyni lukeneena, olen suosinut klassista symmetristä asettelua. Se on tyyliltään enemmän minua ja helpompi suunnitellakin. (Ja silti yleensä edelleen viikkojen ellei kuukausien matka ensimmäisestä ideasta viimeiseen poraamiseen.)
Koen, että avokeittiöstämme on koko ajan puuttunut jotain, jopa sen jälkeen, kun ripustin pellavalaskosverhon ikkunaan ja Flos 2097/30 -kruunun kattoon. Koska keittiössä kaikki on valkoista seiniä, lattiaa ja kaapistoja myöden, tila on ikään kuin leijunut ilmassa. (Silti en olisi myöhemminkään valinnut toisenlaista keittiötä, sillä kompaktissa kodissamme haluan maksimoida valon.)
Niinpä tarvitsin jotain – pardon my markopaanasmaisuus – ankkuroimaan kaiken paikoilleen. Pyörittelin ajatusta isosta tauluseinästä jonkun aikaa ja olen todella iloinen, että päätin lopulta ottaa nimenomaan koko seinän haltuun aikaisemman kahden taulun sijaan. Ainakin minusta ruokailutila sai valtavasti ryhtiä ja persoonallisuutta isosta kokonaisuudesta.
Gallerian sisällöksi halusin meille merkityksellisiä mustavalkoisia valokuvia. Suhtaudun pienellä varauksella hääkuvien seinälle ripustamiseen (muistan myös jostain ranskalaisesta tyylioppaasta, että pariisilaisten kodissa sellainen ei tulisi kuuloonkaan ja olen suurin piirtein kaikesta opusten kanssa samaa mieltä), mutta ajattelin, että oikeanlaisilla valinnoilla pystyisin välttämään siirappisen rakkauden alttari -hengen.
Valitsin New Yorkissa otetuista hääkuvistamme enemmän dokumentaarisia kuin poseerauskuvia ja lisäsin mukaan kaupunkikuvia. Samaan tapaan kuin olohuoneen tauluseinä avaa meille ikkunoita Pariisiin, vie ruokailutilan tauluseinä meidät rapakontakaiseen lempikaupunkiin ja muistuttaa tietysti elämämme päivästä.
Kehykset ovat Ikea Marietorp -sarjaa, joka on turvallinen ripustaa matalalle lapsen kanssa, sillä lasi on muovia ja taulu kevyt. Paspikset teetätin mittojen mukaan, kuten olohuoneeseenkin. Kehyksissä oli valmiina omat ohuet paspikset, mutta halusin nimenomaan leveän kehyspahvin korostamaan tauluseinän klassisuutta.
Nyt kun tästä ripustuksesta on selvitty, arvatkaa, sainko jälleen uuden tauluseinäidean eri kohtaan kodissamme. Minne, se selviää myöhemmin, mutta tulevan toteutuksen ennustan näkevän päivävalon aikaisempia nopeammin. Harjoitus tekee mestarin, niin kai tauluseinien kokoamisessakin.
