Makuuhuoneessa näyttää nyt tältä – Ikean valkoinen Sundvik-pinnasänky on solahtanut mukavasti osaksi huonetta. Tosin pinnasängyn laitapehmusteesta minun on kysyttävä: pysyvätkö ne teillä muilla paikoillaan? Varsin liikkuvainen bebe muun muassa twerkkaa iltaisin sängyssään, eivätkä pehmusteet millään muotoa pysy menossa mukana. Koko ajan kuuluu kops, kun pieni käsi, jalka tai pää menee pitkin laitoja.
Liittyen vauvaan, sisustamiseen ja nukkumiseen minulla on yksi asia, jonka tekisin nyt jälkiviisaana toisin. Meillä oli aikaisemmin, silloisessa työhuoneessa, nykyisessä vauvanhuoneessa, ylimääräinen sohvamaiseksi pedattu sänky. Annoin raskausvaiheessa sängyn pois, koska halusin (tietysti, ymmärtäähän sen) sisustaa huoneen vauvaa varten. Vaan eipä bebe huoneessa vietä aikaa vieläkään, ensimmäisistä kuukausista nyt puhumattakaan. Ja arvatkaa, kuinka monta kertaa olisi ollut käyttöä toiselle kunnolliselle aikuisten sängylle erillisessä, ovien taakse sulkeutuvassa huoneessa.
Kuuntelin juuri Noora & Noora -blogin podcastista Noora K.:n sisustussuunnitelmista. Hän aikoo laittaa vauvan huoneeseen normaalin aikuisten sängyn, joka sohvamaisesti pedattuna toimii imetyspaikkana, ja jossa voi tarvittaessa nukkua. Mitä ennakoimista! Juuri näin, Nooraseni, ja muutkin vauvaa odottavat: jos mihinkään kodissa on mahdollista saada tällainen paikka, se kannattaa järkätä. Tässä välissä on syytä muutenkin sanoa, miten valtavan onnellinen olen molempien Noorien vauvauutisista nyt kun myös Noora H. tuli bebbensä kanssa kaapista ulos. Jaamme hyvin samoja ajatuksia vanhemmuudesta aina korvallisten vauvapipojen tärkeydestä kiihkoiluun liittyvään nollatoleranssiin. Yritän myös parhaani mukaan siirtää heille suurta vanhemmuuden viisautta esimerkiksi muistuttamalla lastenvaunujen kahvimukitelineen tärkeydestä.
Sänkyjärjestelyt eivät siis menneet perheessämme aivan putkeen, mutta hei, on tässä kuitenkin jo seitsemän kuukautta pärjätty. Mitä muuta tekisin toisin? En googlaisi asioita sitäkään vähää kun googlasin (raskauden pahin oire nimeltä vainoharha tarttuu nimittäin jo selaimen avatessa). Toiseksi tuntikausia kestävät imetysmaratonit tuhlaantuivat aivan liiaksi puhelimen näpräämiseen, kun kerrankin olisi ollut aikaa lukea. Kolmanneksi kaikessa imetyskeskeisyydessä kukaan ei muistanut sanoa, että sitä pulloakin kannattaa harjoitella sitä päivää varten, kun ehkä joskus mahdollisesti saatat haluta huidella jossain itseksesi.
Kun aina välillä kuulumisia kyselette, muuten täällä menee oikein kivasti. Sisustusbebe oppi juuri ennen 7 kuukauden merkkipaalua konttaamaan sekä istumaan, ja yksi hampaan alkukin on puhjennut (kaikki imettävät saattavat kuvitella, miten tämän pikku legon huomasin). Parasta juuri nyt hänen elämässään on mauista mango sekä leluista Sisustuskoiran ruoka-alusta ja äitinsä aikakauslehtien repiminen. Onnilla taas on, jos ei kissan niin vähintään koiran päivät, kun hän on saanut ruokaharjoittelussa roolin kävelevänä bioastiana. Postauksen teemaa sivuten on muuten yksi asia, jota en ikimaailmassa tekisi toisin, se on Little L itse. Ei mikään prototyyppi, vaan maailman paras tyyppi.
