Kaupallinen yhteistyö, Freska
Pidän asumisen ja elämisen ilmiöitä erityisen kiinnostavina ja luen ne aamukahvillani aina, vaikka en kaikkia muita uutisia ehtisikään koluta. Karsiminen ja järjestäminen ovat olleet KonMarin myötä pinnalla jo vuosia. Nyt puheenaiheeksi on noussut palvelut ja se, millainen rooli arjen avulla on ihmisten onnellisuuteen.
Helsingin Sanomien (31.7.2017) jutussa sosiologian professori Terhi-Anna Wilska kertoi, että kolmi-nelikymppisten ikäluokka on tottunut käyttämään palveluja ja arvostaa vapaa-aikaa. Enää ei oleteta, että kaikki pitäisi osata itse, vaan on hyväksyttävää ostaa itseltä puuttuvat taidot ammattilaiselta. Kuulun itse tyypilliseen käyttäjäryhmään, rivi- tai omakotitalossa asuviin lapsiperheisiin.
Viikkoa myöhemmin Helsingin Sanomat (7.8.2017) jatkoi kansainvälisestä tutkimuksesta, jonka mukaan siivoojan palkkaaminen ja noutoruoka tekevät onnelliseksi, ne kun vapauttavat aikaa ja vähentävät stressiä.
Itse pidän erittäin positiivisena kehityksenä sitä, että olemme vapautumassa vanhanaikaisesta luterilaisesta perinteestä, jonka mukaan kaikki, mikä on vähänkään mahdollista tehdä itse, täytyy tehdä itse – on ulkoistamiseen taloudellinen mahdollisuus tai ei. Minusta palveluiden käyttö ei ole pullamössösukupolven viimeinen repsahdus, vaan osoitus positiivista arvoista ja kierteestä: toisen työllistämisestä ja oman vapaa-ajan arvostamisesta materian sijaan.
Meillä on yhteistyön myötä käynyt Freska-siivooja kerran kuussa neljän tunnin ajan. Tämän huolellisen kuukausisiivouksen jälkeen minun on huomattavasti helpompi ylläpitää siisteyttä käyntien välissä, mikä on parantanut elämänlaatua tuntuvasti ja vapauttanut viikonloput kaakelien jynssäämisestä vapaa-aikaan. Tosin huvitun heti jos joku erehtyy minun vierautuneen kotitöistä: imuroin ja pesen lattiat edelleen vähintään joka toinen päivä ja siihen tietysti pyykit, tiskit ja kokkaaminen päälle (asuinalueellamme ei juuri noutoruokaa tunneta, mutta yhdyn muuten väittämään, että onni tosiaan mahtuu sushirasiaan tai pitsalaatikkoon).
Nyt kun suurin osa remonttipölystämme on pöllynnyt, uskalsin ajatella myös ikkunoiden pesua. Omissa käsissäni tämä homma ei olisi valmistunut koskaan, se ei olisi onnistunut kerralla, eikä homma olisi ollut aiheuttamatta jonkin sortin perheriitaa tai hepulia. Sen takia koin järkeväksi ulkoistaa ikkunoiden pesun Freskan ammattilaisille. Syksy on muuten yhtä hyvä aika ikkunanpesulle kuin kevätkin, onhan siitepölykausi päättynyt mutta pakkaset eivät vielä alkaneet.
Mikään itsestäänselvyys siivouspalvelu ei tietenkään ole. Totta kai se on etuoikeus ja kustannus, mutta keskituloisille, joista tässä yhteydessä puhun, se yleensä on vaihtoehto jostain muusta luopumalla. Mikäli siis siivouksen kokee elämänlaatua laskevaksi taakaksi.
Minusta ylipäätään oman elämän äärelle kannattaa oikeasti pysähtyä ja valinnat tiedostaa. Me keskustelemme mieheni kanssa jatkuvasti siitä, mihin käytämme rahaa ja aikaa, ja mihin taas emme. Mikä on meidän perheellemme oikeasti tärkeää ja mikä taas ulkopuolelta saneltuja olettamuksia. Suomalaisen unelman mukaan meidän pitäisi asua isossa, mielellään itse rakennetussa omakotitalossa, ja ajaa perhefarmarilla, mahdollisimman uudella tietenkin. Sen sijaan asumme 70 neliössä ja ajamme samalla kolmiovisella pikkuautolla kuin ennen lastakin. Näin resursseja on jäänyt asumismukavuutta lisäävään remonttiin, viihtyisyyttä kasvattavaan kalustamiseen ja kodista huolehtimiseen.
Helsingin Sanomien (30.7.2017) kolmannen jutun, suuren kotikyselyn, mukaan Suomessa jopa yksinasuvat sinkut haaveilevat meidän perheasuntoamme suuremmasta kodista, keskimäärin 72 neliön kolmiosta. Kyselyn mukaan pienessä asunnossa ei haluaisi asua kukaan.
Mutta ainakin yksi sisustusbloggaaja tässä elämäntilanteessa haluaa. Minusta kompakti asuminen on ihmeellisen aliarvostettua – erityisesti Helsingin neliöhinnoilla se todella vapauttaa resursseja muuhun.
Samainen Helsingin Sanomien kyselytutkimus osoitti, että yleisin kamaluus kotona on sotku. Sosiologi Jenni Berlin huomauttaa, miten vastausten perusteella Suomessa on ihan järjetön tarve kotisiivouspalveluille.
Haluamme siis elää isossa kodissa, siististi.
Ei mikään ihme, että monella tämä unelma jää arjen realismin jalkoihin, kun parhaassa tapauksessa huolta pitäisi pitää vielä kesämökistäkin. Tavoittelemmeko me nykyihmiset liikoja? Itse myönnän rehellisesti, etteivät ruuhkavuosien resurssini riittäisi hirvittävästi enempään tai ainakin silloin onnellisen rento ilmapiiri vaihtuisi kotonamme paineeseen ja kireyteen.
Mitä asialle voisi sitten tehdä? Varteenotettavia vaihtoehtoja ovat ainakin tavaramäärän karsiminen, jolloin kaaos pysyy helpommin hallinnassa, palveluiden hyödyntäminen ja ainakin osan siivouksesta ulkoistaminen sekä tarvittavan neliömäärän kyseenalaistaminen, jolloin siivoamiseen menee vähemmän aikaa ja käyttöön jää enemmän rahaa.
Mitä maailman metropolit edellä, sitä me ehkä perässä: luopuuko Suomi koskaan ison kodin unelmastaan?
