Kaupallinen yhteistyö, IKEA ja Asennemedia
Tänään kirjoitan aiheesta, josta olen jo pitkään halunnut kirjoittaa. Nimittäin iltarutiineista ja tiettyjen iltatoimien tärkeydestä kotona.
Minulle on kehittynyt muutama tapa, jolla rentoudun iltaisin – ja siis nimenomaan arki-iltaisin ihan tavallisen päivän päätteeksi. Kyse ei ole mistään maailmaa mullistavasta, vaan pienistä tavoista ja hienosäädöistä, joiden ansiosta niin mielen kuin kropan on paljon helpompi laskeutua levolle.
Tärkein kaikista on valaistus. Viimeistään siinä vaiheessa, kun tytär on mennyt sänkyyn, himmennämme loputkin valot. Meillä on iltaisin päällä vain pari epäsuoraa valonlähdettä, kuten jalkavalaisin olohuoneessa ja lukuvalot makuuhuoneessa.
Himmeän valaistuksen täydennän kynttilöillä, joille meillä on useampia paikkoja ympäri kotia. Tuikut ja kynttiläjalat ovat ikisuosikkeja, mutta pidän myös isommista lyhdyistä: ne ovat ikuiselle takkahaaveilijalle köyhän naisen takka. Tietysti myös erilaiset valosarjat ja -tähdet toimivat tarkoitukseen, varsinkin pienten lasten ja kaappien päälle kiipeävien kissojen kanssa. Pitkäaikaisessa suosikissani POMP-lyhdyssä palaa korkea kultainen VINTER 2018 -pöytäkynttilä, GLITTRIG-lämpökynttiläkupeissa tuikut ja GLITTRIG-kynttilänjaloissa JUBLA-kruunukynttilät. SINNLIG-kynttilä taas tuoksuu vaniljalle.
Seuraava tärkeä tekijä on äänimaailma. Meillä on joko kokonaan hiljaista tai sitten tietynlainen iltaan sopiva musiikki päällä: jazzia tai rauhallista instrumentaalista chill-outia. Ihastuin chill-out -musiikkiin vaihtarivuoteni aikana 2006 Belgiassa, kun notkuimme ystäväni kanssa paikallisten, myöskin hämärästi valaistujen loungebaarien säkkituoleilla, ja pääsen edelleen musiikin myötä tuohon samaan milleniuminjälkeiseen Erasmus-vaihdon ambient-tunnelmaan. (Koko musiikkimakuni on muuten jäänyt ysärin puoliväliin, milleniumille tai Frank Sinatra -henkisesti vielä aikaisemmille vuosikymmenille, joten minulta ei kannata kysyä, kuka tulee ensi vuoden Flow’hun.)
Telkkaria emme koskaan pidä päällä vain päällä pitämisen vuoksi, vaan joko televisio on kiinni tai sieltä keskitytään katsomaan suoratoistona sarjaa. Kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut, minusta televisiolla on turhaan huono maine. Taustahuutajana se ilman muuta kuormittaa ainakin itseäni, mutta ajatuksella katsottu laatusarjan jakso on todella meditatiivinen iltasatu. Silloin en koskaan räplää kännykkää tai multitaskaa, vaan keskityn tunnin ajan vain ja ainoastaan tarinaan.
Viimeistään sängyssä, mutta joskus jo sohvalla, yritän lukea edes sivun pari kirjaa tai lehteä. Harmittaa myöntää, mutta en ole aikoihin löytänyt romaania, josta nauttisin. Kuinka monta palkittua romaania olen kirjastosta kantanut, mutta pettynyt. Sitten, kun löydän tyyliseni kirjan, olen nopea ja innokas lukemaan, mutta kaikissa viime aikoina aloittamissani romaaneissa on jokin tökkinyt. Joko minulla on hyvin omalaatuinen kirjamaku tai sitten olen nykyajan vitsauksen mukaan niin kärsimätön, etten kestä tylsää tarinointia ollenkaan. Onneksi lehtiä ja tietokirjoja on aina luettavana enemmän kuin ehtisi.
Suihkussakin käyn paljon mieluummin iltaisin kuin aamuisin. Aamuisin suihku on minulle sydämen pysäyttävä shokkiherätys, iltaisin taas lempeää lämpöä. Sekä suihkussa että saunassa käymisessä on ihan erilainen fiilis, kun kylppäristä himmentää valot, ja tuo seuraksi kynttilän, miksei orkideankin (vinkkinä: IKEA PHALAENOPSIS -orkideat ovat meillä yksiä pisimpään kestäneitä.) Kuten pari postausta sitten kirjoitin, emme ole saunoneet keväällä ja kesällä oikeastaan ollenkaan, mutta sen sijaan syksyllä ja talvella saunominen on meille todella tärkeä viikottainen rutiini. Samalla pyrin tekemään hius- ja kasvohoitoja. Sekin on minulle luontaisempaa iltaisin kuin päivisin, vaikka kotona työskentelevänä voisin ihan yhtä hyvin liikkua pandana päivisin.
Saunomisen lisäksi olen näin syksyllä kunnostautunut uudestaan kotijumpissa. Tällä hetkellä ehdottomasti eniten pidän nukkumiseen valmistavista joogista, joita löytyy ihan You Tubesta Night-time yoga ja Bed-time yoga -tyyppisillä hauilla. Omalla kohdallani ei niinkään voi puhua urheilusuorituksesta, vaan parinkymmenen minuutin venyttelytyyppisestä rauhoittumisesta läppärillä selkä vääränä vietetyn työpäivän jälkeen.
Myös iltapalasta minulle on jo vuosia sitten kehittynyt rutiini: kuppi teetä ja kaksi näkkileipää, kiitos. (Ja mieliteon mukaan mahdollisesti jotain makeaa.) Muistan lukeneeni Hesarista, että tee ja näkkileipä on nimenomaan ruotsalainen iltapala. Kvällsfika, siis iltakahvittelu, mutta yleensä kahvin sijaan juodaan teetä, ja lapset voivat juoda kaakaota, kuten jutussa kerrotaan. Ilmankos IKEA on tuonut ruokaosastolleen KNÄCKEBRÖD FLERKORN -näkkärin ja OST PRÄST -juuston lisäksi EGENTID-uutuusteet. Koska viikon päästä on marraskuu, saatoin jo hääräillessäni laittaa LUDDE-lampaantaljat ruokapöydän tuoleille.
Ennen kuin kuvittelette, että jokainen iltamme on täysin zen, niin ei ole! Välillä himmennän valot vain ihan siitä syystä, etten näkisi, kuinka paljon tiskiä pöydälle on jäänyt, kun kukaan ei ole jaksanut laittaa asioita ruoan jälkeen koneeseen. Rauhallisen äänimaailman taas rikkoo usein taapero, joka ei niinkään kollegojensa tavoin keksi joka ilta pissahätä- ja janotemppuja, mutta joka laulaa ennen nukahtamistaan tunnin putkeen tuikituikitähtöstä ja muumihumppaa.
Toisin sanoen ehkä kourallinen illoista on sellaisia, jolloin nämä kaikki rauhoittumisen rutiinit toteutuvat, mutta vaikka olosuhteet eivät olisikaan täydelliset – lue: pyykkejä kuivumassa ja ne tiskit tiskit pöydällä ja se muumihumppa taustalla – teen silti aina edes ne oleellisimmat: himmennän valot, sytytän kynttilät ja keitän teetä. Jo pelkkä illuusion luominen auttaa minulla todella paljon rentoutumisessa ja rauhoittumisessa.
