Imetysvaatteista olemme vaihtaneet viestejä kanavassa jos toisessakin, ja imetysasuihin palaan vielä myöhemmin erikseen. Nyt haluan kuitenkin vinkata yhdestä apuvälineestä, jota minulla ei esikoisen kanssa ollut, mutta jonka nyt koen ihan korvaamattomaksi: imetyssuoja.
Esikoisen kanssa käytin samaan tarkoitukseen harsoa. Harsokin ajoi asiansa, mutta oli minusta huomattavasti hankalampi. Harsoa pitää aktiivisesti pitää paikoillaan ja siltikin vilautteluvaara on etenkin yhtään venkoilevamman vauvan kanssa korkea. Sen sijaan imetyssuoja on ikään kuin esiliina, joka vedetään pään yli, ja joka siksi lepää ilman vaivannäköä paikoillaan. Imetyssuojassa on kaarituki, jonka ansiosta vauvan ja äidin välille jää katsekontakti. Sen lisäksi, että koen imettämisen julkisella paikalla itselle mukavammaksi näin, imetyssuoja antaa vauvallekin ruokarauhan ulkomaailman tapahtumilta.
Oman suojani tilasin Etsystä MadPacBabiesilta valkoisella broderie anglaise -kankaalla. Suomalaisista tiedän sellaisen imetyssuojan kuin Söpö, mutta en muita, eli kätevyyteensä nähden imetyssuojia on tarjolla minusta yllättävän vähän.
Samalla voisin vilauttaa (ehe ehe) hoitolaukkuani, koska siitä on tullut storiesissa kyselyitä. Vaikka valtaosa tarvikkeistamme on esikoisen ajoilta, hoitolaukun halusin päivittää vähän käytännöllisemmäksi ja kauniimmaksi. Monihan pärjää vauvan kanssa mainiosti ihan tavallisella laukulla, mutta itse pidän siitä, että laukku on nimenomaan tarkoitukseen suunniteltu – ennen kaikkea siksi, että laukun saa pysymään vaunujen aisassa.
Laukku on espanjalaisen Pasito a Pasiton Biscuit-malli. Olen ollut todella tyytyväinen hoitolaukkuun, sillä se on ryhdikäs ja hyvän kokoinen. Siinä missä edellisessä pussimallisessa hoitolaukussa tavarat pyörivät sikin sokin, tähän laukkuun saa kätevästi pystyviikattua peräkanaa vaipat, harsot, kosteuspyyhkeet ja muut. (Muuten en Konmari-metodia harrasta, mutta tässä kohtaa on todettava, että joskus nopeastikin tarvittavien tavaroiden pakkaaminen vierekkäin eikä päällekkäin on varsin näppärää.)
Kulkupeli meillä on edelleen sama Bugaboo Cameleon3 -yhdistelmävaunut, johon vain ostimme kolmevuotiaalle seisomalaudan (ei näy kuvassa, koska tällä reissulla olimme ilman häntä ja vaunuja on helpompi työntää ilman). Tiedän, että moni äiti suorastaan harrastaa vaunujen vaihtamista, mutta itse olin todella helpottunut, ettei meidän tarvinnut lähteä etsin-ostan-mittautan-kysyn anopilta-YV-AV-rumbiin. Läheisiltä second handinä ostetut Bugikset ovat olleet meidän tarpeisiimme napakympit. Ainoa miinus on se, että vaunukopan kanssa tavaratilaan on ahdas laittaa mitään, mutta koska emme tee isoja ruokakauppareissuja vaunujen kanssa, pärjäämme näin. Lähinnä huomiona teille, jos joku samoja vaunuja miettii.
Totuuden nimissä pelkäsin sitä, tuleeko jokaisesta iltapäivän päiväkotihausta reilu kolmevuotiaan kanssa seisomalaudalla taisto. Yksi käsi vaunuissa ja toinen koiran remmissä kun en enää mitenkään voisi kantaa hermonsa keskelle katua menettänyttä draamakuningatarta. Onneksi päivittäiset päiväkotireissut ovat menneet todella hyvin, mutta täytyy sanoa, että ajatus pidemmistä retkistä julkisilla kulkuvälineillä tai kaupungin vilinässä yksin kaksikon kanssa hikoiluttaa minua yhtä paljon kuin lapset samalla ikäerolla saanutta kollegaani. Jos painit kahden pienen lapsen kuljettamisvaihtoehtojen kanssa, suosittelen lukemaan Juliaihmisen Seuraavat kaksi viikkoa kauhistuttavat minua -postauksen ja kommentit hyvine vinkkeineen.
