Ette ehkä usko, mutta ei siitä kovin kauaa ole, kun omasta vaatekaapistanikin löytyi niin turkoosia kuin korallia. Samoin mieheni käytti ennen värejä eteläeurooppalaiseen tyyliin, ja hänet saattoi hyvinkin bongata Italian ja Espanjan veljien tapaan pinkissä pikeessä. Sittemmin molempien meistä vaatekaapit ovat kokeneet väripesun neutraaliksi. Makumme on hitsaantunut kymmenessä vuodessa yhteen tässäkin asiassa, ja jos olisin mies, pukeutuisin oikeastaan juuri niin kuin mieheni pukeutuu.
Mies itse kuvailee tyyliään smart casualiksi, ja tämän allekirjoitan. Juuri klassisen siisti, mutta kuitenkin nuorekkaan rento hänen vaatekaappinsa on. Mieheni on tarkka tyylistään ja keräilee toisinaan asuinspiraatiota Pinterestiin (kuten sanoin, seura tekee kaltaisekseen). Hän silittää itse paitansa, toivoo usein lahjaksi jotain uutta vaatekaappiin ja käsittelee t-paitansa FIFO-logistiikkamenetelmällä: first in, first out.
Silti hän on, miten sen nyt sanoisi, tyypillinen mies. Ajatus shoppailusta saa usein hien pintaan, eikä hän todellakaan tiedä, kuka on Sasu Kauppi ja mitä tekemistä suunnittelijalla on Kanye Westin kanssa. Muoti, trendit ja kukkoilu eivät häntä kiinnosta. Vaimona nyökkäilen, että hyvä niin. Haluan, että mieheni on tyylikäs, mutta en sentään sitä, että hän laittautuisi minua ja pikkuhiljaa prinsessaikää lähestyvää bebeä enemmän.
Mieheni tyylin kulmakiviä ovat ennen kaikkea yksiväriset kauluspaidat, mutta myös klassinen ruutu ja raita toimivat vaihteluna ja bleiserien pareina. Yläosista tärkeimpiä ovat lisäksi merinovillaneuleet, pikeet ja t-paidat – nämäkin mieluiten yksivärisinä laadukkaista materiaaleista ja ilman huutavia logoja. Kesällä mukana on vähän merellisiä mausteita raidoista ankkurikuvioon.
Alaosien kulmakivet ovat tummat farkut ja chinot. Jalassa hänellä on joko nahkakengät tai tennarit, kädessä sadepäivänä pitkä sateenvarjo. Muista asuisteista mainittakoon nahka- ja metallirannekkeiset kellot, nahkavyöt, yksiväriset pipot ja lippikset, nahkaiset salkut ja canvaslaukut sekä villaiset rusetit ja solmiot. Häitämme hän juhli smokissa. Väripalettiin kuuluu musta, harmaa, navy, vaaleansininen ja valkoinen sekä kamelin-, konjakin- ja suklaanruskeat.
Kun pyysin Mr. Homevialauraa listaamaan, mitä hän ei pukisi päälleen, seuraavat tyylit saivat maininnan. Nahka kuuluu vain asusteisiin, ei vaatteisiin. Kauluspaidat hyväksytään vain pitkähihaisina ja t-paidat lyhythihaisina. Shortseissa kiellettyä on reisitaskut ja ylipolvenmitta. Liivit, saketit ja kiiltäväkankaiset solmiot jätetään nekin muille, samoin solmioneulat. (Saatoin itse lisätä viimeisen ja tässä tuleekin hetken tauon jälkeen yksi epäsuosittu mielipide, olkaa hyvät: en voi sietää solmioneuloja.)
Yksi pitkäaikaisista aukoista miehen kaapissa on ollut weekender, mutta ei ole enää. Meille tuli tänä vuonna isänpäivä aikaisin, kun sain miehelle Mukama-verkkokaupasta Qwstion-laukun. Pohjaltaan neliskanttisessa laukussa kaikki pysyy napakassa järjestyksessä ja lisäksi sisällä on reippaasti käteviä taskuja, omansa muun muassa läppärille ja tabletille. Luomupuuvillaisesta canvasista valmistettu ja nahkayksityiskohdin viimeistelty weekender muuntuu kanto- ja olkahihnojen lisäksi repuksi, mikä on hyvä, sillä näen jo sieluni silmin, miten mies tulee jollain reissulla tarvitsemaan vapaita käsiä tyttären jahtaamiseen tai barbikokoelman kantamiseen. Minua ehkä enemmän kuin miestä ilahdutti lisäksi laukun hauskasti ryppyinen mustavalkoinen säilytyspussi.
Isänpäivää, meillä ensimmäistä ja erityisen ikimuistoista sellaista, vietetään tasan kahden viikon päästä sunnuntaina 13.11. Mikäli Mr. Homevialauran tyyli tuntui omalta, kannattaa asuste- ja muita lahjoja kurkata Mukama-verkkokaupasta. Omiin kirjanmerkkeihin tallensin sen jo. Muuten on vaimo hädässä, sillä meillä isänpäivän ja joulun väliin mahtuu vielä herran 34. syntymäpäivä. Toisaalta ketä muuta mieluummin ilahduttaisin kuin ihmistä, joka pitää tyttärestämme parempaa huolta kuin mistään – mitä nyt joskus pukee rusettilegginssit väärin päin.
Weekender-laukku saatu blogin kautta.
