
Näin arjen myötä myös #kaunisjärjestys-sarja palaa aktiivisemmin blogiin ja myös uuden kodin myötä tulee varmasti käsiteltyä kanssanne paljon sitä, minne ja miten mitäkin tavaraa säilön.
Tähän väliin ajattelin kirjoittaa ajatuksiani muutosta. Meillä on tällä kertaa ihanteellinen tilanne: tuleva koti on jo tyhjillään ja meidän, eikä koti vaadi kuin seinien maalaamisen. Muuttoa voi siis tehdä vähitellen, eikä aikataulullisesti tarvitse stressata sitä, valmistuuko seuraavan kodin remontti siihen mennessä, kun vanha koti pitää luovuttaa, kun remonttia on niin vähän.

Voi hyvin olla, että näin hyvä tilanne ei enää koskaan elämässä toistu, joten nautimme nyt tästä ”helposta” muutosta. Helposta kuitenkin lainausmerkeissä, koska silti muutossa on aina oma hommansa, etenkin pienten lasten pyöriessä jaloissa. (Jos joku muuttofirmassa työskentelevä lukee postausta, minulla olisi tarjolla TET-harjoitteluun hyvin tehokkaasti laatikoita purkava taapero.)

Itse pidän muutoista, koska olemme mieheni kanssa muuttaneet vain (onko se vain, sanoisin, että vain) kahden, viiden ja nyt neljän vuoden välein. Tuleva koti on neljäs yhteisemme, kolmas omistusasunto. Tällä syklillä, tai no vähintään viiden ja neljän vuoden tapauksissa, olenkin aina kaivannut uuden alkua ja puhtaalta pöydältä aloittamista, ja kun muutto on ollut itse toivottu eikä olosuhteiden pakottama, suhtautuu urakkaan ehkä muutenkin myönteisemmin.
En kirjoita yleispätevää listaa siitä, mitä muutossa pitäisi aina huomioda – voisiko sellaista tehdäkään, kun muutot, elämäntilanteet ja muuttajat ovat niin erilaisia! Ennemminkin kirjoitan sellaisia huomioita, joita minulla itselläni on tässä kohtaa tullut ajankohtaisina mieleen järjestyksen ja tavaramäärän näkökulmasta.

Muutto ei ole vain tavaroiden siirtämistä paikasta toiseen
Minusta ja minulle muutto ei ole vain huonekalujen ja tavaroiden siirtämistä paikasta toiseen. Se on myös käännekohta elämässä miettiä, mikä on tärkeää, mihin resursseja haluaa käyttää, millaisessa ympäristössä voi hyvin, mistä olisi hyvä päästää irti ja mitä arkeensa toivoo uudessa elämänvaiheessa lisää. Muutto on myös hyvä ajankohta tehdä pesäeroa ihanneminän ja oikean minän välillä. Jos kuntopyörä tai leipäkone tai kiristävät farkut ovat olleet koskemattomana vanhassa kodissa, miettisin hyvin tarkkaan, veisinkö niitä enää uuteen. On paljon vapauttavampaa hyväksyä, että kyseisiä tavaroita ei nyt vain tullut käytettyä tai harrastusta aloitettua. Vapauttavaa siksi, etteivät kyseiset tavarat enää uudessa kodissa muistuta ”epäonnistumisesta” ja siksi, etteivät ne ihan konkreettisestikaan tuki uuden kodin tiloja. Muutto on siis minusta monella tapaa vanhasta irti päästämistä ja olon keventämistä.
Tarpeettoman tavaran voi myydä – mutta myös antaa
Muutossa on todella paljon hoidettavia asioita ja etenkin omistusasunnon kohdalla, kun puhutaan kuusinumeroisesta hankinnasta, laittaisin asiat mittakaavaan: kuinka paljon aikaa ja vaivaa esimerkiksi muutaman euron myymisiin voi ja kannattaa muuton tuoksinassa laittaa. Arvokkaammat myytävät ja tiukka rahatilanne ovat asia erikseen, mutta pienten summien takia en tekisi normaalissa tilanteessa elämästä liian hankalaa vain sen vuoksi, että kun itse on tavarasta jotain maksanut, täytyy siitä saada edes periaatteen vuoksi jotain takaisinkin. Lahjoittamalla (hyväkuntoista, ei tiensä päähän tullutta!) tavaraa hyväntekeväisyyteen voi säästää tunteja, jos ei kymmeniä tunteja, aikaa sekä hurjasti energiaa ja vaivaa jo muutenkin henkisiä resursseja kuormittavassa tilanteessa. Mikä tärkeintä, samalla tulee tehtyä muille hyvää. Me olemme käyttäneet paljon Punaisen Ristin Konttia.

Iso karsiminen kannattaa aloittaa ajoissa, eikä vasta muuttaessa
Joskus elämä yllättää ja muuttaminen tulee yllätyksenä ja silloin ei tietysti auta kuin toimia sen mukaisesti. Niissä tapauksissa, kun asuntoa alkaa etsiä ajan kanssa, ottaisin alusta asti muuttosuunnitelmat asuntosuunnitelmien rinnalle. Jos tilanne on esimerkiksi se, että isosta autotallillisesta omakotitalosta muuttaa kompaktiin kerrostalokotiin, on sanomattakin selvää, että sellainen muutto ei ilman mittavaa, hyvissä ajoin aloitettavaa karsimisurakkaa ole mahdollinen. Vaikka tilanne ei olisi näin äärimmäinenkään, silti valmistautuisin henkisesti ja fyysisesti muuttoon hyvissä ajoin – jo siis ennen kuin uudesta kodista on välttämättä tietoakaan. Esimerkiksi jos kaapinsiivouspäivänä huomaa maljakon mietityttävän, voi itselleen esittää klassisen tuoko tämä iloa -kysymyksen lisäksi muuttaisinko tämän uuteen kotiin -kysymyksen. Tällä kysymyksellä minusta selkiytyy usein se, onko tavaralla vielä paikka omassa elämässä. Jos ei ole, karsisin maljakon heti siivousurakan aikana enkä vasta myöhemmin muuttokiireissä.
Viimeiset karsinnat voi hyvin tehdä vasta uudessa kodissa
Turhaa tavaraa ei siis kannata uuteen kotiin kantaa, vaan isot karsimiset kannattaa tehdä vanhassa kodissa. Meillä ei tällä kertaa tällaisia isoja karsintoja ole, koska olemme joutuneet tekemään kompakteissa neliöissä karsimista koko ajan, viimeksi keväällä. Silti muutossa aina tulee vaate sieltä, maljakko täältä, kirja tuolta, jota ei enää tarvitse. Kun kyse on yksittäisistä tavaroista, eikä isoista karsimisista tai kategorioista, en murehtisi sitä, muuttaako kyseisiä yksittäisi tavaroita turhaan uuteen kotiin. Itselleni tässä kohtaa sopii katsoa viimeiset karsinnat vasta paikan päällä, kun alan täyttää uuden kodin hyllyjä.

Uudessa kodissa ensimmäiseksi kuntoon säilytystilat
Uuden kodin suunnittelussa voi helposti malttamattomana ja innostuksissaan päätyä siihen, että alkaa miettiä sisustustyynyjä ja kivannäköisiä saippupulloja ennen kuin perille asettunutkaan. Olenkin joutunut myös itselleni tekemään selväksi tämän: ensin arjelle välttämättömät perusasiat kuntoon, sitten vasta yksityiskohtien kimppuun. Jos tarvetta on esimerkiksi uudelle sängylle, se on tietysti korkeimmalla listalla, jotta uudessa kodissa pääsee nukkumaan ja niin edelleen. Meille kiireisimmäksi koen päättää ja tilata säilytyskalusteet. Kun edes osalle tavaroista on paikkansa, tulee uudesta kodista jo melko asuttava, vaikka osa tavaroista jäisikin pidemmäksi aikaa laatikoihin purkamista odottamaan.
Vuokratut vai pahviset muuttolaatikot – puolensa ja puolensa
Vuokratuissa muuttolaatikoissa on se hyvä puoli, että ne tulee oikeasti vuokra-ajan päättymisen takia purettuakin! Toisaalta voi olla erittäin perusteltua hankkia omaksi myös pahvisia muuttolaatikoita ja esimerkiksi isoja säilytyskasseja, joita ei tarvitse samanlaisella aikataululla palauttaa. Kun tavarat on koottu siististi laatikoihin ja päälle vielä kirjattu sisältö, menevät ne hyvin jonkin aikaa jossain kodin kulmassa. Se, ettei kaikki ole päivän päälle, antaa joustavuutta purkamiseen ja vähentää kotiutumisen stressiä. Sen lisäksi, että laatikoihin kannattaa kirjoittaa joka tapauksessa niiden sisältö vaikka maalarinteippiin, voi olla hyvä idea pitää jotain muistilistaa tavarasta myös erikseen vaikka vihossa, että mikä menee minnekin.
Vielä emme tosiaan ole muuttamassa, mutta pieniä eriä tavaroita uuteen kotiin on jo viety ja maalaamisen jälkeen sitten vielä enemmän. Kuulen mielelläni, jos teillä on hyviä käytäntöjä, miten hoitaa (tai miten ei ainakaan hoitaa) muutto hyvin. Mukavaa uutta viikkoa!