Hei syyskuu ja arki! Päätin kesällä, lomajoutilaisuuden aiheuttaman raivausinnon iskettyä, että alan kirjoittaa blogissani viikoittain järjestyksestä – ehkä vain järjestyksestä, vaan kauniista järjestyksestä, huomattuani jälleen kerran, millainen intohimo harmonia minulle on. Monet asiat tulevat ja menevät, mutta kauniista järjestyksestä innostun ja inspiroidun vuosi toisensa jälkeen on kyse sitten kodin siistimisestä, toimivasta säilytyslaatikkosarjasta, hyödyllisestä järjestelyoppaasta tai silmiä lepuuttavasta hyllykuvasta.
Minulle järjestämisessä on kyse paitsi toki vapaaehtoisesta intoilusta myös olosuhteista. Lajittelisin piuhat ja vaatehuoltotarvikkeet omiin kauniisiin laatikoihinsa muutenkin, mutta vauhtia antaa elämäntilanne: kun asuu 70 neliön kompaktissa kolmiossa kahden aikuisen, kahden pienen lapsen ja koiran kanssa, on järjestystä pakko hakea ja ylläpitää jokapäiväisen arjen toimivuuden nimissä.
Minulle henkilökohtaisesti ei kuitenkaan ”riitä” se, että tavarat ovat paikoillaan, haluan niiden olevan siellä kauniisti. Siksi suosin esimerkiksi siistejä yhtenäisiä laatikoita ja henkareita, jotka auttavat saavuttamaan harmonian ja hallinnantunteen elämän tärkeimmässä paikassa, omassa kodissa. Ymmärrän täysin, miten jollekin muulle oikeanvärinen tiskirätti on turhamaisuutta, mutta minulle yksityiskohdat muodostavat kokonaisuuden ja kokonaisuudella on suora yhteys mielenrauhaani, siis kaikkeen muuhun kuin pinnalliseen kokemukseen.
Sitä tuntuu tärkeältä painottaa, että järjestelykirjoituksillani haluan pelkästään kannustaa, inspiroida ja antaa vertaistukea, en aiheuttaa minkäänlaista ahdistusta tai alemmuudentunnetta. Olen rämpinyt samat suot ja käynyt läpi samat hermostuttavat tunteet: epätoivon, turhautumisen, ajanpuutteen, ahdistuksen. Mihin tämäkin mahtuu? Miksi olen mennyt tähänkin rahaa laittamaan? Onko minulla velvollisuus tämä säilyttää? Miten ikinä saan valmista? Niin, miten saada valmista, kun heti seuraavalla viikolla on jälleen löydettävä paikka uudelle pieneksi käyneelle haalarille.
Järjestely on taistelu, jonka olen valinnut, asia, jota priorisoin. On tärkeää muistaa, että järjestely ei ole itseisarvo, vaan yksi tie keskittyneempään elämään. Aivan yhtä hyvää ja tasapainoista elämää voi elää toisellakin lailla.
Järjestely ei ole helppo projekti, mutta toisaalta, miksi sen kuuluisi ollakaan. Kaikki asiat, jotka antavat, myös ottavat. Järjestely ei ole helppoa siksikään, että se pakottaa elämän keskeisimpien kysymysten äärelle. Mikä minulle on elämässä tärkeää? Mihin haluan aikani ja rahani käyttää? Millaista elämää haluan elää? Ilmankos päätös siitä, luopuuko vanhasta harrastusvälineestä, voi tuntua elämää suuremmalta. Sinne meni kuntopyörä tai ranskankielenkirjat tai 90-luvun joulukortit – ja samalla pala ihanneminää tai entistä elämää.
Vaikka järjestely on fyysistä, minulle se on ennen kaikkea henkistä: kun järjestelen tavaroita, järjestelen päätäni. Kun purnukat asettuvat paikoilleen, asettuvat ajatuksetkin. Mieli kirkastuu, olo kevenee, luovuus ja energia lähtevät virtaamaan. Erityisen tärkeänä pidän harmoniaa yrittäjyyteni takia. En pysty työskentelemään, kirjoittamaan tai olemaan luova kuormittavassa kodissa.
Tarvitsen harmonista ympäristöä myös ollakseni parempi ja jaksavampi äiti kahdelle pienelle tyttärelleni: uhmakohtaus kun on omalla kokemuksellani huomattavasti helpompi vastaanottaa, kun ympäristö ei enää lisää stressikerrointa. Ja kun ympärillä on kaaos, on se sentään vähän kauniimpi kaaos. Järjestelyyn liittyy minusta myös monia kasvatuksellisia näkökulmia. Rennossa ja rakastavassa kodissamme saavat (minun 30 vuotta vanhat) värikkäät Dublot huojua vaikka missä ja minkälaisina torneina, mutta leikin lomassa koen tärkeäksi opettaa lapsilleni omaisuuden kunnioittamista ja tavarataitoja pienestä pitäen.
Tavaroiden suhteen olen kultaisella keskitiellä kulkija: en minimalisti, mutta vielä vähemmän hamstraaja. Osaan – korjaan, olen opetellut – päästämään irti materiasta, joka ei enää ilahduta tai palvele minua. Samalla hyväksyn itsessäni esteetikon ja nautiskelijan puolen. En voi, tai sen puoleen haluakaan, elää niin kurinalaisesti, etteikö elämään joskus mahtuisi uusia kauniita kynttilänjalkoja tai syksyn ihaninta huivia.
Joku viisas joskus sanoikin, että sen sijaan, että meidän ihmisten pitäisi alkaa rakastaa tavaraa vähemmän, meidän pitäisi alkaa rakastaa tavaraa enemmän. Minusta tässä piilee viisauden siemen. Oikeanlainen tavara voi olla upea voimavara: työhaastattelussa itsevarmuutta antava vaate, sinnikkäästi tavoitellusta saavutuksesta muistuttava palkinto tai arkea merkittävästi helpottava apuväline. Järjestellessä ja karsiessa onkin minusta tärkeämpää keskittyä siihen, mikä jää kuin siihen, mikä lähtee.
Vaikka järjestäminen ensimmäisellä silmäyksellä vaikuttaa tiukkapipoiselta suorittamiselta, minulla perimmäisenä tarkoituksena on mahdollistaa sen kautta leppoisampi vapaa-aika: mitä nopeammin pakolliset työt saa tehtyä, sitä enemmän jää aikaa muuhun. Samoin järjestäminen opettaa minulle täydellisyyden tavoittelun vastapainoksi nöyryyttä. Vasta saman kaapin viidennen kerran järjestettyäni aloin ymmärtää ja hyväksyä, että maailma ei tosiaankaan tule koskaan valmiiksi. Erityisesti pikkulapsiperheessä tarpeet, tilat ja tilanteet muuttuvat jatkuvasti, niin se elämä vain virtaa. Siksi järjestäminen on minulle aina välillä isompi kertaluontoinen projekti, mutta ennen kaikkea jatkuva, päivittäin arjessa tiiviisti läsnä oleva prosessi.
Vielä viimeinen vakiokysymys: Onko meillä aina siistiä? Ei tietenkään ole aina (kysykää vaikka ystäväperheeltä, jonka unohdin olevan tulossa meille kylään). Vaikka sille päälle sattuessani olen tehokas räjäyttämään kaiken kerralla uuteen uskoon, on astian suoraan koneeseen laittaminen vielä yllättävän usein ylitsepääsemätön suoritus minullekin. Jatkuvaa hyvien tapojen omaksumisen harjoittelua ja parhaiden käytäntöjen löytämistä tämä on siis minullekin.
Tervetuloa mukaan kaunis järjestys -postausten pariin! Ideoita muistilistallani on paljon liittyen laajasti järjestykseen, säilytykseen, karsimiseen, alan kirjallisuuteen, kodinhoitoon ja arjenhallintaan, mutta myös toivepostauksia saa totta kai ehdottaa. Olisi kiinnostavaa kuulla, onko teillä meneillään jokin tietty lomanjälkeinen projekti tai ehkä yleistä arjen toimivuuden hakemista näin syksyn virallisesti alkaessa.
PS. Lapsi lähti tänään päiväkotiin glitteritennareissa, koska päiväkotitennareita ei löytynyt kerta kaikkiaan mistään – paitsi lopulta älynväläyksen saatuani hiekkalaatikosta.
