Avainsana: joulu

Mysodalla joulun raikkain janojuoma kraanavedestä (sisältää alekoodin)

5.12.2022

Kaupallinen yhteistyö, Mysoda

Homevialaura, Mysoda Woody, veden hiilihapotuslaite

Toivottavasti teillä on joulukuu alkanut kivasti! Meille olen jo laittanut vähän joulua, kuusenkin, niin kuin yleensä ajoissa laitan. Itselleni valaistu kuusi on kaunein mahdollinen piristäjä loppuvuoteen. Erityisesti pimeät aamut muuttuvat kotona ihan toisenlaisiksi kuusen tuoman tunnelman myötä. Piristys onkin tervetullutta, sillä olemme harjoitelleet pienen kanssa nukkumista unikoululla.

Aamuista puheen ollen voisi kuvitella, että meidän taloudessamme eniten käytetty keittiölaite olisi kahvikone, mutta senkin edelle menee yksi: veden hiilihapotuslaite. Teemme kuplavettä 2–3 pullollista päivässä, ruokajuomaksi ja janoon.

Kuplavesi on lempijuomani, kiinteä osa arkea, mutta myös juhlaa. Jouluun se liittyy aivan erityisesti. Olen jakanut aikaisemminkin tämän tarjoiluehdotuksen, koska näin juomme veden joulupöydässä joka vuosi.

Joulupöydässä vesi pääsee aivan toisenlaiseen arvoonsa, kun sen tarjoilee hiilihapotettuna, jäillä, rosmariininoksalla ja pakastepuolukoiden tai -karpaloiden kanssa – mahdollisesti vielä jalallisesta tai muuten kauniista lasista. Näin vedestä tulee kuin mocktail, sekä kaunis osa kattausta että raikas ja juhlavakin juoda.

(Välivinkki: joskus rosmariinit ovat tuuheita eikä koko ruukullinen kulu kerralla. Loput rosmariininoksat voi pakastaa sellaisenaan ja käyttää myöhemmin.)

Minulle vedellä on joulupöydässä erityisen suuri merkitys siksi, että rakastan yli kaiken kaloja ja mätiä – siis kauden suolaisimpia ruokia, jotka todella pistävät janottamaan. Itselleni vesi ei ole joulupöydän pakollinen paha, vaan sekä aidosti tarpeellinen janojuoma että osa nautintoa.

Koska hiilihapotetun veden kulutus on meillä niin korkeaa kuin on, olen onnellinen, että kuplavettä voi valmistaa itse kotona kraanavedestä. Se, että kantaisimme saman verran muovipulloja kaupasta ei olisi vaihtoehto ekologisuuden, taloudellisuuden, pullojen kaapista vievän tilan eikä raahaamisen puolesta.

Erityinen ilo kuplavettä on sihauttaa kotimaisella Mysodalla. Mysoda-hiilihapotuslaitteet on suunniteltu Suomessa, ja niillä on Design from Finland -merkki. Kaasupullot ovat Avainlippu-tuotteita: hiilidioksidi on suomalaista ja se pullotetaan Helsingissä.

Mysodalla on kolme erilaista hiilihapotuslaitetta: Toby, Ruby ja meillä oleva Woody. Woody on tehty lähes 100 % uusiutuvista raaka-aineista valmistetusta puukomposiitista, suomalaisen metsäteollisuuden ylijäämäraaka-aineista.

Woody ei turhaan ole saanut muotoilusta ja ekologisuudesta arvostettuja Red Dot- sekä iF gold award -palkintoja. Paitsi kestävä, puukomposiitti on materiaalina anti-staattinen. Se ei kerää pölyä eikä mattapinnasta näy sormenjäljet.

Mysoda toimii ilman sähköä, joten laitteen voi vapaasti sijoittaa sellaisiinkin kohtiin keittiötä, jossa pistorasiaa ei ole. Meillä hiilihapotuslaite on keittiön kulmassa muiden pienkoneiden kanssa.

Koska me olemme kuplaveden suurkuluttajia, meillä on monta kaasupulloa, jotka sitten kerralla vaihdamme. Kaasupullojen vaihtaminen onnistuu monessa paikassa, muun muassa ruokakaupoissa. Yksikin kaasupullo riittää normaalikäytössä pitkälle, siitä saa jopa 40 litraa kuplavettä. Laite on helppo ottaa käyttöön: kaasupullo vain laitteen sisälle ja painalluksella vedestä tulee kuplivaa.

Niin kuin arvata saattaa pyrin pitämään keittiömme mahdollisimman väljänä turhasta. Esimerkiksi vedenkeitintä en itse koe tarvitsevani, vaikka teetä joka ilta juonkin, sillä vesi kiehahtaa pikkukattilassa samassa ajassa ja samalla vaivalla.

Sen sijaan hiilihapotuslaite tuo meille päivittäistä iloa. Suomen kraanavesi on tietysti maailman parasta sellaisenaan, mutta itselleni varsinainen nautinto syntyy nimenomaan siitä, että vesi on ”jalostettu” kuplilla, paitsi joulupöydässä myös ihan tavallisena kalapuikkokeskiviikkona. Puhumattakaan siitä, kuinka paljon meillä kuluu kuplavettä kesähelteellä, mutta se on jo toinen tarina.

Suosittelen sydämestäni Suomessa muotoiltuja Mysoda-hiilihapotuslaitteita, joista on iloa jouluun ja sen jälkeen kaikkiin muihinkin päiviin ja sesonkeihin. Puukomposiitista valmistettu Woody-laite löytyy valkoisen lisäksi mustana, harmaana, murretun vihreänä ja vaaleanpunaisena. Laitetilauksiin sisältyy kaasu- ja juomapullo.

Koodilla LAURA saat 25 % alennuksen kaikista Mysoda-tuotteista 15.12. asti verkkokaupassa.

Olette toivoneet postausta myös joulun ruoista. Julkaisen sen ennen joulua. Meillä on vuodesta toiseen sama joulupöytä: klassinen ja sopivasti valmiita hyödyntäen oikaistu.

Seuraavaksi koostan vastauksia kysymyksiinne liittyen perhejouluun, esimerkiksi siihen, millainen lahjapolitiikka meillä on, ja miten rytmitämme aaton.

Tunnelmallista huomista itsenäisyyspäivää!

Shishi-joulumyymälä on avannut jälleen tuoden iloa ja valoa Helsingin keskustaan

3.11.2020

Kaupallinen yhteistyö, Vepsäläinen ja Asennemedia

Homevialaura, Shishi, Vepsäläinen, joulu, joulukoristeet, pop up, Citycenter, Keskuskatu, Helsinki

Iloisia uutisia jouluihmisille: Shishi X Vepsäläinen -pop-up on jälleen tänä vuonna avannut Helsingin Citycenterissä (Keskuskatu 6). Tänä vuonna iloa ja valoa tarvitaan enemmän kuin koskaan, ja iloa ja valoa tämä joulumaailma toivottavasti ohikulkijoille ja joulunodottajille tuo. Vaikka moni asia tuntuu epävarmalta ja onkin sitä, joulua ei onneksi ole peruttu. Se, että Helsingin keskusta saa jälleen valoloistonsa, tuntuu hurjan tärkeältä – paljosta on luovuttu, mutta ei toivosta ja tunnelmasta.

Toivonkin hartaasti, että tänä poikkeusvuonna kaikilla olisi mahdollisimman piristävä joulu kotona. Mahdollisuus hengähtää, iloita, muistaa kaikki hyvä, mitä meillä yhä on, rentoutua ja juhliakin tilanteen sallimalla tavalla. Eniten toivon tietysti jokaiselle mahdollisuutta nähdä läheisiään.

Sain toistamiseen kunnian suunnitella Shishi-joulumyymälän näyteikkunan. Siinä missä viime vuonna inspiraationi oli Pariisin- ja New Yorkin-joulut, tänä vuonna vaalin meidän omaa pohjolaamme. Kontrasteja rakastavana yhdistin näyteikkunassa Lapin mystiikan ja luonnollisen puun kimallukseen. Maanläheisen värimaailman ja luontoaiheisten koristeiden toivon herättävän lämpimän kodikkaita ajatuksia lähijoulusta kotiseudulla. Kuva suunnittelemastani näyteikkunasta on yllä.

Itse myymälän puoli taas säihkyy säihkymistään. Jos nostan tältä vuodelta yhden pääsuuntauksen, sanoisin sen olevan koko neutraalin pehmeä väriskaala sampanjasta kultaan, hopeasta pronssiin ja beigestä vaaleanruskeaan. Perinteistä kultaa ja hopeaa on siis paljon, mutta myös kymmeniä kimaltavia ja huurteisia värisävyjä niiden välistä.

Erityisesti minusta tätä vuotta maustaa lämpimät ja hienovaraiset rusehtavat sävyt. Ja sehän sopii minulle! Ehkä muistattekin, kun kerroin syksyllä, että vaikka tummanruskean paluuseen en henkilökohtaisesti ole valmis, vaaleaan kaakaon- tai maitokahvinruskeaan olen aivan ihastunut.

Ajattelen joulukuusen koristelua monivuotisesti, vuosittaisilla mausteilla. Meillä ajattoman joulun pohja vuodesta toiseen on hopea ja kulta – ja nimenomaan nämä kaksi sekaisin, täydennettynä lumenvalkoisella. Tätä kolmikkoa täydennän tänä vuonna muutamalla yksittäisellä koristeella, pehmeän vaaleanruskealla ja huurteisella taupella. Näin ollen kuusi on ikään kuin perinteikkäästi sama, mutta ei sitten aivan kuitenkaan, vaan maustettu sopimaan uuden kodin aikaisempaa lämpimämpään tunnelmaan. Meidän perheen joulukoristetyyliä voi kurkata esimerkiksi viimevuotisesta Joulukoristeiden säilytys -postauksesta, jossa kerron osana Kaunis järjestys -sarjaa, miten säilytän joulukoristeet.

Minulle tärkeitä joulukoristeita ovat myös matkoilta täydennetyt koristemuistot (viimeksi toissa vuonna Tallinnasta Pähkinänsärkijä) sekä lasten valitsemat koristeet. Viimeksi tosin tunnelma (silloin) kolmevuotiaan joulukoristeenvalitsijan kanssa oli lievästi sanottuna levoton. Olin nimittäin luvannut viedä hänet tyttöjen päivän jäätelöllekin ja jos on yksi asia, jolle glitteri jää toiseksi, niin se on jäätelö. Ensi kerralla etenemme toisin päin: kiireisimmät jäätelöasiat alta pois ja sitten vasta hypistelemään. Käyn lasten kanssa muuten aika vähän ostoksilla, mutta joulukoristeen valitseminen on minusta jotenkin todella sympaattinen perinne, josta toivon heille jäävän lämpimiä muistoja. Toki sitäkään ei tarvitse orjallisesti noudattaa, käy niinä vuosina kuin käy.

Mutta vaikka tässä tuli kerrottua erilaisista neutraaleista myymälän pääsuuntauksena, ja minun omanakin tyylinä, Shishistä hauskan tekee se, että myymälästä jokainen löytää omannäköisensä joulun. Tarjolla on perinteistä punaista, herkkää vaaleanpunaista, eksoottista turkoosia, leikkisää retroa, mystistä violettia, luonnonmukaista olkea. Kiinnitin huomiota myös sinisiin koristeisiin, joista saisi kauniin asetelman itsenäisyyspäivän pöytään. Muutenkin tietysti koristeet sopivat kuusen lisäksi asetelmiin pöydille. Myös linnut ja höyhenet ovat tänä vuonna vahvasti edustettuina.

Omannäköinen joulu onkin sellainen teema, johon aidosti haluan kannustaa. Joulu voi olla niin monenlainen! Enemmänkin kysymys kuuluu, millainen joulu ei voisi olla. Ehdotinkin osana tätä yhteistyötä Instagram-arvontaa, jossa kysyin teiltä, millainen joulutyyli teillä on, ja vastausten perusteella keräsin kolmelle voittajalle voittajien tyylin mukaiset koristesetit. Toivon kovasti, että voittajat ilahtuvat personoiduista palkinnoistaan.

Satoja keskenään ihan erilaisia vastauksia oli ilahduttava lukea. Minulle tuli kuvailuista todella hyvä mieli, koska vaikka tällä some-aikakaudella puhutaan, että kaikilla on kaikki samanlaista, se ei suinkaan vastausten mukaan pidä paikkaansa.

Vastausten mukaan minunkin seuraajissani vietetään ihan kaikenlaisia jouluja vanhanaikaisesta punaisesta minimalistiseen mustavalkoiseen, amerikkalaisesta tyylistä tanskalaiseen ja rustiikkisesta kimaltavaan. Unohtamatta mummulasta inspiraationsa saanutta ”villiä vintagejoulua” tai ”trooppista joulua huurrebanaaneineen ja paratiisilintuineen” tai ”brittihenkistä herraskartanotyylistä joulua”. (Yhdyn muuten viimeiseen. Vaikka meillä on kotona neutraali joulu, rakastaisin päästä viettämään vaikka joulunalusviikolla yön oikein perinteiseen kartanoympäristöön, jossa ei olisi joululautasissa säästelty.)

Shishi X Vepsäläinen -pop-up palvelee Helsingin keskustassa Citycenterissä Keskuskadun puolella. Sen lisäksi tänä vuonna kahdessa muussa Vepsäläisen myymälässä on pienemmät shop-in-shopit: Vepsäläisen päämyymälästä Espoossa Kehä III:lla (Juvankartanontie 11) ja Tampereella kauppakeskus Ratinassa (Vuolteenkatu 1).

Lopuksi haluan vielä mainita minulle todella sydäntä lähellä olevasta asiasta: Shishi X Vepsäläinen -joulumyymälän tuotoista 5 % lahjoitetaan Pelastakaa Lapset ry:n joulukeräykseen. Lahjoitusten turvin ehkäistään syrjäytymistä ja autetaan kotimaan vähävaraisia lapsiperheitä. Toinen, vielä koristeenvalitsemista tärkeämpi perinne meillä onkin, että lapset valitsevat omanikäiselleen lapselle lelun joululahjaksi hyväntekeväisyyskeräykseen. Siinä oikeastaan kaksi tärkeintä sanomaa, jotka toivon jälkikasvulle opettavani: tee omannäköinen paineista vapaa joulu ja muista aina jakaa mahdollisuuksien mukaan omastasi apua tarvitseville.

Toivotan kaikkiin koteihin lämminhenkistä joulukauden avausta!

Kuvat (kolmatta lukuun ottamatta): Lilli Salminen

Kahvituoksuinen suunnitelma joulun rentoutumiseen

21.12.2019

Kaupallinen yhteistyö, Nespresso

Homevialaura, Nespresso, kahvi, joulu, joulukahvi

Hyvää, monelle varmasti ensimmäistä joululoman huomenta!

Vihdoin tuntuu, että toinen villasukka alkaa olla joulun puolella. Toki osa ruoista on vielä hakematta ja pari asiaa hoitamatta, mutta noin pääsääntöisesti alkaa olla sellainen ihanan rento jouluun laskeutunut olo. Ajattelin suosiolla viettää jouluna ihan selkeän loman, ja pitää blogin sekä vanhan hurisevan, myöskin pientä taukoa kaipaavan läppärin, hetken ihan kokonaan kiinni. Luovan tauon jälkeen on taas ihan eri into tarttua uuteen vuoteen.

Oma reseptini joulun rentoutumiseen on tosiaan ennen kaikkea väljä aikataulu (ja koiran ottaminen kainaloon – kukaan ei osaa laiskotella niin kuin meidän Onni). Etenkin pienten lasten kanssa olen realisti. Niin ihana kun aattoon olisi mahduttaa kaikki, esimerkiksi joulukirkon olemme pikkulapsivuosina jättäneet suosiolla väliin: jos sinne haluaisi ainoassa mahdollisessa iltapäivän välissä ehtiä, pitäisi kirkkoon kiirehtiä päiväunet väliin jättäneet kierroksilla käyvät lapset kainalossa. Herran haltuun saisi reissun onnistumisen näkökulmasta ihan uuden merkityksen.

Mieluummin siis rentoilemme kotona, eikä mikään liity omaan kotirentoiluuni enempää kuin hyvä kahvi. Niin kuin Näistä en luovu -postauksessa kerroin, sekä miehelleni että minulle Nespresso on aamuisin paperi-Hesarin kanssa suurin piirtein yhtä oleellinen osa asumista kuin sähkösopimus. Lisäksi nautimme kahvia aamupäivisin, iltapäivisin ja etenkin viikonloppuna usein myös illallisen jälkeen. Kiusaankin miestäni köyhän naisen George Clooneyksi hänen man crushinsa mukaan.

Pidän Nespressosta ennen kaikkea siksi, koska se on espressopohjainen (hyvä suodatinkahvikin on hyvää, mutta itse valitsen aina espressopohjaisen jos mahdollista), ja helppo kerta-annoksina valmistaa juojan oman maun tai sen hetkisen mieliteon mukaan: ristrettona, espressona, lungona tai erilaisina maitokahveina. Itse juon näistä kaikkia paitsi vielä espressoakin lyhyempää ristrettoa minun ei tule tehtyä. Kerta-annoksena kahvi on aina tuoretta ja sitä tulee oikea määrä.

Nespresso onkin ihan täydellinen äitikahvi: ei ehdi etenkään espresso jäähtyä vauvankaan kanssa, ja lisäksi Nespresson kofeiinittomat kapselit ovat oikeasti hyviä. Aamuisin on totta kai saatava tavallista, mutta jos kofeiinikiintiö myöhemmin päivän aikana tuntuu täyttyvän täyttyvän, minulle ei ole ollut mikään ongelma odotus- ja imetysaikana juoda Nespresson kofeiinitonta. Tärkeänä pidän niin ikään kierrätettävyyttä: alumiiniinin voi kierrättää lähes ikuisesti, kun kahvikapselit lajittelee pienmetalliin.

Arkena juon erilaisia tummapaahtoisia kahveja, oikeastaan hyvinkin vaihtelevasti eri makuja. Sesonkeina tykkään kokeilla Limited edition -kausimakuja, kesällä jääkahvia ja jouluna jouluisia kahveja.

Tänä jouluna sesonkiin on tarjolla Variations Nordic -kahvit: mantelikakun makuinen Nordic Almond Cake, lakanmakuinen Nordic Cloudberry ja pohjoismaisen kahvilakulttuurin inspiroima musta kahvi, Nordic Black. Nordic Almond Cake ja Nordic Cloudberry sisältävät kahvin lisäksi vain luonnollisia aromeja. Siitä juuri Nespresson kausimauissa pidän. En ole ollenkaan ylimakeiden siirapilla maustettujen kahvien ystävä, mutta joku ihana vivahde, kuten nyt mantelikakku tai lakka, kahvissa saa jouluna olla. Sitäkin teen joulun alla, että ripotan tavalliseen Nespresso-kupilliseen hieman kanelia tai muskottipähkinää.

Kolmas kiva tapa nauttia jouluna kahvia on jälkiruokakahvina. Caffè affogato on italialainen jälkiruokakahvi, jossa jäätelön päälle kaadetaan espresso. Loistava affogato syntyy Nordic Cloudberry -espressosta ja vaniljajäätelöstä. Me emme koskaan jouluna jaksa tuhteja jälkiruokia, mutta jotain on saatava, ja siihen lakkaisen vaniljainen affogato on mainio.

Meillä on käytössä Original-malliston kahvit ja kahvikone, Creatista Plus, mutta myös uusi Vertuo-mallisto on kiinnostava. Vertuolla onnistuu espressojen ohella monelle ehkä tutumpi isompi kuppi kahvia, ja myös Vertuo-puolella on ihanan kuuloisia kausimakuja: Cinnamon Swirl ja Vanilla Princess Cake. Livenä kahvikoneisiin ja kahvimakuihin voi Helsingissä tutustua Keskuskadun Nespresso Boutiquessa, jonka palvelulle annan hyvinkin aktiivisella asioinnilla lämpimän suosituksen. Juuri viimeksi sain sieltä apua, kun halusin selvittää erään kiitoslahjansaajan suosikkikahvityypin.

Kahvin lisäksi meillä joulun rentoutumisreseptiin kuuluu hyvin oleellisesti musiikki, jota varten olen luonut seitsemän tunnin amerikkalaisen jazzahtavan Christmas with Homevialaura -Spotify-soittolistan. Muistutan soittolistasta aina joka vuosi ja olen saanut lukuisia ihania, minulle paljon merkitseviä viestejä siitä, miten kokoamastani musiikista on tullut monessa kodissa jo osa joulua.

Katseltavien kanssa meillä on vielä suunnitelmat kesken. Olemme sellaisia puolijouluelokuvaihmisiä tasapainoillen kahden välillä: pidämme joka vuosi samojen siirappisten jouluelokuvien katselua rehellisesti sanottuna hieman tylsistyttävänä, mutta emme ole varmoja, mutta tuleeko joulu ilmankaan. Viime vuonna katsoimme pitkästä aikaa The Holidayn uudestaan, niin tänä vuonna vuorossa voisi kai sitten olla Love Actually, tai sitten vain The Crownia lisää, sillä perinteiset puitteet sopivat aina jouluun.

Toisaalta leffateatteriinkin on pitkästä aikaa tullut aika hyvät arvostelut saanut joululeffa, Last Christamas. Vuosien jälkeen minua huokuttelisi myös uusinta Un Conte de Noël – Eräs joulutarina -elokuvasta. Näytä minulle valkokankaalla keitä vain ranskalaisia ruokapöydässä juomassa punaviiniä ja keskustelemassa dramaattisesti, niin liimaudun ruutuun. Koko perheen joululeffat ovat ihania rentouttajia nekin. Viime vuonna katsoimme norjalaisen Lumeton joulu -animaation, jossa oli jotain tosi kivaa latelammasmaista tunnelmaa, enkä ihmettele, vaikka toistaisimme saman tänä vuonna.

Lisäksi ajattelin lukea, kuunnella illalla sängyssä ja koiran kanssa kinkunsulattelulenkeillä äänikirjoja, sekä uppoutua kirjaan, jota olen säästellyt syksyn: Saku Tuomisen Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruoasta. Minulla on sellainen ongelma, että juurikaan voi lukea ruoasta illalla sängyssä, koska koen välitöntä tarvetta nousta jääkaapille, mutta jouluna sohvankulmassa ruoasta voi sen sijaan lukea, koska puolentoista minuutin välein syödään ja juodaan jotain kuitenkin. Kuvissa näkyvä kirja taas on Lisa Nieschlagin New York Christmas.

Lisäksi rentoilureseptiini kuuluu sauna, mutta todennäköisesti, samasta aaton kiireentuntua välttelevästä syystä, jo aatonaattoona. Ja ehkä uudestaan joulupäivänä tai tapaninpäivänä.

Viimeinen minulle oleellinen osa rentoutunutta fiilistä on lupa oikeasti laiskotella. Olen ymmärtänyt, että enemmistö sisustus- ja järjestelyihmisistä suorastaan raivosiivoaa joulun tapanina pois, minkä oikein hyvin ymmärrän, mutta johon minusta ei ole. En halua käyttää vuoden joutilainta aikaa minkäänlaiseen siivoamiseen, vaan alan harkita jonkinlaista ryhtiliikettä aikaisintaan välipäivinä tai vasta uuden vuoden jälkeen.

Uutta vuotta lähestyessä on ihana myös pysähtyä omien fiilisten äärelle menneestä ja tulevasta vuodesta. Odotan oikein sitä, että pääsen keittämään kahvit ja avaamaan kirjaimellisesti uuden kalenterilehden. Mitä tästä vuodesta jäi käteen ja mitä odotan ensi vuodelta -kysymyksiin lupaan palata blogissakin.

Vielä yksi postaus tulee ennen pyhiä, joten vielä en toivota hyvää joulua, mutta kahvintuoksuista joulunalusviikonloppua kyllä!

Mitä odotan joulukuulta

5.12.2019

Näin jonkun kirjoittavan kanavaansa: ”Jee, enää kolme viikkoa jouluun”. Oma ajatukseni oli enemmänkin ”Apua, enää kolme viikkoa jouluun”.

Minusta joulun odottaminen on joulussa ehdottomasti parasta, ja voisin mieluusti ottaa ainakin kaksi viikonloppua lisää joulunalusaikaan ilman minkäänlaista kiirettä kirittää kelloja aattoon. Koska aikaisemmin kirjoitin, mitä odotan syksyltä, toteutan nyt saman jouluisena versiona.

Joulukonserttia

Meillä on ystävän kanssa perinne käydä joulukonsertissa ja se on sellainen perinne, josta on hevillä luovu. Olemme usein olleet UMO Helsinki Jazz Orchestran konsertissa. Tänä vuonna luvassa on Swinging Christmas. Joulu ei minulle tule ilman tätä perinnettä ja parasta ei ole yksin konsertti, vaan koko siihen liittyvä tunnelma. Konsertin jälkeen on taianomaista kävellä kauniisti valaistun kaupungin läpi kotiin.

Perheretkiä

Yksi syy, miksi kaipaisin lisää päiviä joulukuuhun on se, miten paljon kivoja tapahtumia silloin järjestetään ja haluaisin osallistua, no, kaikkiin. Se ei kuitenkaan ole mahdollista, mutta joitain jouluisia retkiä on aina perheen kanssa pakko tehdä. Tänä vuonna suunnittelemme vierailua Porvoon vanhaan kaupunkiin, kahvila N’avettaan Sipooseen ja Lugnet Life & Living -kartanoon Kirkkonummelle. Lisäksi meille on tullut perinne käydä, kiitos yhden teidän vinkistä, Ruiskumestarin talolla Kruununhaassa ihastelemassa vanhan ajan joulua. Vaikka moni muu retki on kiva tehdä päiväsaikaan, Ruiskumestarin talolla on minusta erityisen tunnelmallista käydä, kun hämärä on jo laskeutunut.

Ystävien ja läheisten tapaamista

Toinen syy, miksi kaipaisin lisää päiviä joulukuuhun on se, että ehtisin nähdä enemmän ystäviä. Onneksi aika monta tapaamista on jo saatu lyötyä lukkoon, ja loput toteutuvat sitten spontaanisti viimeisinä päivinä, kun tiputellaan joululahjoja kummilapsille puolin ja toisin. Huomaan muuten, että sellaiset iltamyöhäiset pikkupikkujoulut ovat meillä lähes täysin jääneet ja enemmän ystäviä tapaamme juuri rennosti päivisin ja iltapäivisin glögin äärellä ja yhdessä lasten kanssa. Onneksi Asennemedian pikkujoulut antavat kuitenkin syyn kaivaa esille vähän paljettejakin.

Kaupungilla kiertelyä

Kaikenlaisia ruuhkia pyrin joulun alla välttelemään, mutta jos ei itsellä ole pitkää to do -listaa eikä stressiä, kaupungilla on ihana kiireettömästi pyöriä. Poiketa Tuomaan markkinoille, kahville ja glögille, hakea joulukukkia, piipahtaa pikkuputiikkeihin ja ylipäätään vain kävellä Helsingin vuosi vuodelta kaunistuvia valoja ihaillen etenkin pitkin Espaa ja Torikortteleita. Myös kauppahalleissa on jouluisin erityisen ihana tunnelma. Sanoinko jo, että joulukuu voisi olla vähintään kaksi viikkoa pidempi.

Kuvat: Lilli Salminen

Joulun odottamisesta

13.11.2019

Homevialaura, joulu, joulun odotus, joulukuusi, tekokuusi, kestokuusi

Terveisiä tunnelmoinneista! Throwback-kuvista ei ole kyse, vaan tällainen on näky meillä marraskuussa. Sisältöä ei suositella herkimmille katsojille: meillä on jo joulukuusi.

Laitoin kuusen tavallistakin aikaisemmin töiden takia, mutta rehellisesti sanottuna käytin tekosyyn enemmän kuin mielelläni hyväkseni. Viime vuonna laitoimme kuusen epäsuomalaiseen tapaan jo joulukuun alussa, emmekä kyllästyneet näkyyn lainkaan – päin vastoin.

Aika näyttää, mikä fiilis tänä vuonna miltei kahden kuukauden jälkeen on, mutta uskallan ennustaa, ettemme kyllästy nytkään. Mikään ei ole ihanampaa kuin herätä muuten niin ankeassa ja pimeässä marraskuussa siihen, että kuusi loistaa. Minulle joulukuusi onkin yksi tapa taistella marraskuun mielentilaa vastaan.

Kuusen laittaminen antaa hyvän syyn pohtia ja kirjoittaa joulun odottamisesta ylipäätään. Nimittäin joulun odottamisesta ja joulunalusajasta on tullut minulle entistä tärkeämpää.

Homevialaura, joulu, joulun odotus, joulukuusi, tekokuusi, kestokuusi, havukranssi, joulusukka

Joku sanoisi marraskuussa kuusta koristelevaa jouluhulluksi, mutta minun mielikuvissani jouluhullu on loputtomasti touhottava tonttukappaverhoja ripustava marthastewart, kun itse yritän tehdä kaikki nimenomaan mahdollisimman vähällä touhotuksella rentoutumiseen ja tunnelmointiin keskittyen. Jouluintoilija kyllä olen, jouluttaja, niin kuin sanotaan.

Vaikka ajattelisi, että mitä aikaisemmin joulua laittaa esille, sitä enemmän on hössötystäkin, minun kokemukseni on täysin päinvastoin: mitä aikaisemmin olen alkanut nauttia jouluun liittyvistä asioista, sitä rauhallisempi joulun ajasta on tullut, kun minkään kanssa ei tule kiireen tuntua.

Siis: mitä pidemmälle ajanjaksolle jouluruoista, -musiikista, -lahjoista, -tapahtumista ja muusta nauttimisen jakaa, sitä rauhallisemmin mielin kaikkeen pystyy keskittymään.

Tämä ei kehoitus tai käännytys muille aloittaa joulua ennenaikaisesti. Jos minulla yksi kehotus on niin tämä: vietä joulua ja sen alusaikaa juuri niin kuin haluat (tai ole viettämättä). Se voi tarkoittaa kuusen laittamista aattona tai sitten kahta kuukautta ennen, kunhan teet niin kuin itsestäsi hyvältä tuntuu ulkopuolisten odotuksista piittaamatta. (Ja mihin nyt saatkin kanssa-asujat suostumaan, meillä kaikki on miestä myöten aikaisesta kuusesta innoissaan.)

Homevialaura, joulu, joulun odotus, joulukuusi, tekokuusi, kestokuusi, havukranssi

Odottamiseen liittyy myös pohdintani lapsen joulukalenterista. Viime vuonna ostin Muumien kirjajoulukalenterin, mutta jäin pohtimaan, joko tänä vuonna kokoaisin lapselle kalenterin itse.

Lopulta päätin ottaa haasteen vastaan: joulukalenteri on joululahjani lapselle. Sen sijaan, että ostaisin paketin pari aatoksi, joka on jo valmiiksi muuta ohjelmaa ja annettavaa täynnä, panostan kolmevuotiaan kanssa (siis nimenomaan kolmevuotiaan, tämä kaurissukkahousuinen pyllerö ei vielä kalenterista piittaa) joulun odottamisen pieniin iloihin pitkin kuukautta.

Tähän väliin tekee mieli sanoa, että mikään ei ole sen oikeutetumpaa kuin olla valmiskalenterimutsi – ehkä olen taas sellainen ensi vuonna itsekin.

Oikaisija olen joka tapauksessa. Itse itseäni Glorian kodin Kauneimmat joulukodit -lehden jutussa lainaakseni: ”Paras vinkkini jouluun on höllätä hieman. On ihan sallittua oikaista ruoassa, ulkoistaa siivous, valita kestokuusi ja olla jonottamatta postin joulukorttiruuhkassa”.

Marraskuussa kuusen esille ottavaksi jouluintoilijaksi olenkin aikamoinen jouluhöllääjä. Minulla joulun filosofia piileekin nimenomaan siinä, että karsin kaiken itselleni epämieluisan ja turhan, mutta mieluisista asioista nautin sitäkin pidempään ja sitäkin suuremmalla hartaudella.

Homevialaura, joulu, joulun odotus, havukranssi, joulusukka

Jos joku pohtii samaa, lapselle joulukalenterin toteuttamista, listaan seuraavassa postauskessa sisältöideani. Kalenteriksi hankin joulusukan, jonne uusi yllätys joka joulukuun aamu ilmestyy.

Toinen vinkki liittyy havukransseihin. Kysytte todella usein, mistä simppeleitä havukransseja ilman koristeita saa. Vastaus: meidän vanhoja paksuja vihreitä ei enää mistään, mutta nyt minulla on vinkata toisesta.

Nämä ohuen modernit ja lumisennäköiset kranssit löytyivät Søstrene Grene -liikkeestä Tapiolan Ainoasta kympillä! Kransseissa on vieläpä valot, mutta itse kieputin ne pois. Toimii kauniisti sekä että.

Ilmeisesti tänä vuonna kranssitarjonta on muutenkin aikaisempaa vuosia parempaa. Katsoa kannattaa tarvittaessa ainakin myös Clas Ohlson, Ikea ja Tokmanni. Koristellumpia pitäisi löytyä myös Pentikiltä ja Etolasta.

Nyt jouluvinkkien kuumalta linjalta hyvää päivän jatkoa!

Instagram

Uusimmat postaukset

Tietoa sivustolla käytetyistä evästeistä