Kiitos ihanista kommenteistanne joulusisustusspesiaaliin! Pyrin vastaamaan niihin mahdollisimman pian. Tosi kiva kuulla, että joulupostaukset ovat toivottuja, sillä niitä onkin vielä tulossa monta.
Tänään aiheena on joulukodin the juttu, joulukuusi. Viime vuonna meillä ei ollut lainkaan isoa (tai edes keskikokoista) kuusta, mitä harmittelin valtavasti. Toisaalta viime jouluna koko kotimme oli vielä varsin kolkko tuoreen muuton jäljiltä, joten tuskin kuusi olisi tehnyt tyhjästä ja matottomasta tilasta juurikaan sen kodikkaampaa. Voisinkin sanoa, että tämä se ihan oikea ensimmäinen tämän kodin joulu on.
Varsinainen syy, miksi kuusi viime vuonna jätettiin ostamatta, oli vuoden ikää lähestyvä utelias ja vikkeläsorminen vipeltäjä. Onko tilanne nyt sitten tänä vuonna yhtään sen parempi. Vajaa kaksivuotias rakastaa killuttimia kahta kauheammin. Nyt olen kuitenkin päättänyt ottaa joulukuusi taaperoperheessä -haasteen vastaan. Mukaudun vain olosuhteisiin: aidon kuusen sijaan meille tulee kestokuusi.
Ihanneminäni ei tietenkään koskaan ostaisi muovikuusta, vaan hakisi perheensä kanssa aidon tuoksuvan kuusen idyllisesti hankia pitkin. Mutta koska ihanneminä ei joudu imuroimaan koristeiden tutkimisesta tippuvia havuja, eikä miettimään puun kaatumisia, kasteluja ja pistäviä neulasia, hän saa ainakin muutaman vuoden joustaa elämän realiteettien edessä.
Myös tässä asiassa pätee sama mantra, jonka olen sanonut usein: on jäljitelmiä ja on jäljitelmiä.
Halvan ja muovisen näköistä harvaa kuusta en olisi koskaan kelpuuttanut, mutta Stockmannilta löysin niin aidonnäköisen, tuuhean ja tummanvihreän kuusen, että tein samantien kaupat. Kuusi oli arvokas investointi, mutta muutamalle vuodelle jaettuna ei yhtään sen kalliimpi kuin aitokaan. Meidän kuusi on Triumph Tree Forest Frosted, josta laitan toki kuvia myöhemmin. Aattoon asti ei tarvitse odottaa, sillä nautin kestokuusen ominaisuuksista myös laittamalla sen esille paljon tavallista aikaisemmin.
Ja sitten itse koristeisiin. Kuuntelin aikani suuria joulufilosofeja, Noora K.:ta ja Sophie Patersonia ja tulin siihen tulokseen, että joulukuusen koristelussa todellakin enemmän on enemmän. Vaikka olen monessa asiassa skandinaavisen minimalistinen, joulutunnelmassa minua puhuttelee enemmän anglosaksinen kodikkuus. Silti jokaista kodin nurkkaa en halua täyteen koristeita, vaan mieluummin keskityn yhteen katseenvangitsijaan – siis kaikki paukut joulukuuseen.
Joulukoristeiden värimaailma noudattaa samaa tyyliä kuin meillä kotikin: valkoista, mustaa, hiekkaa, hopeaa ja kultaa. Olen hankkinut sekä useamman samanlaisen joulupallon paketteja että yksittäisiä koristeita, jotta kokonaisuudesta tulisi samanaikaisesti edes jossain määrin yhtenäinen, mutta runsas ja hauska. Toistaiseksi koristepallojen kokoelmassa on vähän kaikkea: raitaa, säihkettä, siksakkia, tekstejä, helmiä, ja apua mitä vielä. Paksusta mustasta samettinauhasta sidon kuuseen rusetteja. Ajatus pienistä verhotupsuista kuusessa on minusta tosi hauska, mutta katsotaan, päädynkö sitten kuitenkaan hankkimaan tasseleita.
Oikeasti minulla ei vielä ole harmainta hajuakaan, onko koristeita tarpeeksi, onko kaikkea liikaa vai mitä tästä tulee, mutta senkin takia koristelen kuusen ajoissa, jotta ehdin reagoimaan joko glittervajeeseen tai pelastamaan itseni vuoden kitschein joulukuusi -palkinnolta.
Säihkyvää joulukuun ensimmäistä!
