Toivoitte, että jakaisin, miten muistamme päiväkodin aikuisia tänä jouluna. Meillä on tapana muistaa päiväkodin aikuisia jollain pienellä tervehdyksellä jouluisin ja keväisin. Koska saajia on monta (molemmilla lapsilla opettajat ja hoitajia), lahjat eivät itsessään ole isoja, vaan enemmän tässä on kyse symbolisesta eleestä.

Sen, mitä olen varhaiskasvatuksessa työskentelevien seuraajien kanssa vaihtanut ajatuksia yksityisviesteinä, tärkeimmäksi koetaan juuri kiitoksen sanominen ja vaikka lapsen tekemä kortti. Lahjaa ei odoteta, vaan eniten merkitsee kiitos.

Kiitos ja arvostus on juuri se, mitä ennen kaikkea itsekin haluan joulutervehdyksellä viestiä. Tänä syksynä on ollut paljon ikäviä uutisia varhaiskavatuksen ahdingosta mediassa. Sitä kiitollisempi olen siitä, että tyttöjen päiväkodissa on ainakin meille ulospäin kaikki hyvin, eikä minulla ole valitettavaa kerta kaikkiaan mistään.

Päinvastoin, miten he viikosta toiseen pitävätkin niin hyvää huolta lapsista ja keksivät vielä kaikkea kivaa päälle. Tässä elämäntilanteessa arvostan tätä sanoinkuvailemattoman paljon, itse yrittäjänä, jotta saan työni tehtyä, ja lasten näkökulmasta, kun he saavat varhaiskasvatusta ja mukavaa kaveriseuraa.

Sitten lahjoihin: pyrin suosimaan käyttölahjoja, ettei antamisesta jää saajalleen riesaa, vaan että lahja tavalla tai toisella nautiskellaan ja käytetään pois. Usein annammekin syötävää, juotavaa, servettejä, käsivoidetta tai kynttilöitä.

Syötävissä ja juotavissa pyrin siihen, että tuote sopisi joulunaikaan, mutta ei olisi välttämättä alleviivatun jouluinen. Esimerkiksi glögiä tai konvehtirasiaa kun saattaa tulla pullo- ja rasiatolkulla, ja harvalle ne enää tammikuussa maistuvat. Mieluummin siis jotain muuta, mikä sopii sesonkiin, mutta joka maistuu tarvittaessa muulloinkin kuin joulunpyhinä.

Kaikissa tämäntyyppisissä lahjoissa on toki se, että eihän esimerkiksi allergioita voi tietää. Tätä en kuitenkaan itse sure. Tärkeintä on jälleen ele ja saaja voi tilanteen vaatiessa aina antaa lahjan eteenpäin tai tarjota vieraille.

Tänä vuonna päädyin Havin antiikkikynttilöihin, ne kun kuuluvat käyttötavaroihin ja ovat vielä Avainlippu-tuotteina kotimaiset, Riihimäellä valmistetut. Kortit löysin Søstrene Grenestä. Lisäksi tytöt maalasivat paketteihin kuuset.

Se olikin äidille oikea zen-harjoitus seurata sivusta 2-vuotiaan maalaamista puuttumatta tai neuvomatta. Pieni kun otti ensin väriä ja sitten kastoi pensselin veteen, jolloin kaikki väri liukeni pois. Välissä tietysti hän maalasi poskiakin. Tämänkin takia rakastan varhaiskasvatusta, kun he jaksavat järjestää kädentaitoja pienille höperöille. Askarteluohjaus kun ei ole oma vahvuuteni vanhempana.

Vaikka yritän hoitaa kaiken jouluun liittyvän ajoissa, päiväkodin aikuisten lahjat on se, mikä meillä on usein jäänyt viime tippaan. Tänä vuonna olimme ajoissa valmiina, koska pienempi vaihtoi (päiväkodin sisällä) ryhmää, ja siksi toimitimme kiitokset ajoissa. Yhtä kaikki siksikin herkut, juomat, servetit ja kynttilät ovat hyviä, että niitä saa ihan ruokakaupastakin vaikka viimeisenä päivänä.

Kovasti luvataan harmautta tuleviin päiviin, mutta yritän vielä kuvata ja kirjoittaa teille muutamia joulupostauksia, esimerkiksi meidän jouluruoista ainakin. Mukavaa sunnuntaita!