Kirja saatu arvostelukappaleena

Nyt on ilmestynyt kirja, jota olen odottanut kuumeisesti siitä lähtien, kun kuulin Julia Thurénin sitä kirjoittavan, nimittäin Kaikki kuluttamisesta. Enkä pettynyt: tämä kirja on todella kiinnostava, tarpeellinen ja ajankohtainen. Ja hauska! Julialla on taito kirjoittaa paperilla monen mielestä varmasti tylsästä aiheesta (raha, kuluttaminen) erittäin mukaansatempaavasti, itseironisesti ja tarkkanäköisesti.

Haluan nostaa kirjan oikein omana postauksena blogissa esiin, sillä se liittyy minusta vahvasti järjestämiseen. Järjestämistä kirjassa ei käsitellä, mutta itse en osaa ajatella järjestämistä erillisenä tavarasuhteesta. Ja tavarasuhde liittyy mitä oleellisimmin kuluttamiseen.

Vaikka tuorein IPCC-raportti kuristaa varmasti suurimman osan meistä kurkkua, kirja ei ole syyllistävä tai saarnaava. Oikeastaan kirja on omalla tavallaan huojentavakin, sillä se painottaa sitä, miten me emme ole vain yksilöitä, vaan vahvasti oman aikamme ja yhteiskuntamme tuotosta. Kirja auttaa ikään kuin katsomaan koko ilmiötä hieman kauempaa ja laajemmassa kontekstissa.

Tämä on minusta tervettä ja tärkeää. Nimittäin vaikka meistä varmasti jokaisen on syytä katsoa myös yksilönä peiliin (minun ainakin!), en oikein pidä siitäkään, miten pelkästään yksilöä vastuuttavaksi puhe on mennyt. Se ei tunnu reilulta, että tänä päivänä siitäkin tulee huono omatunto, että lapselle ostaa päiväkotilegginssit tarpeeseen pieneksi käyneiden tilalle. (Kivaa päivää maailmantuska jaloissa!)

Tänä päivänä melkein kaikkea kuluttamista varjostaa, ainakin tällaisella anteeksi että olen olemassa -luterilaisella, huono omatunto. Kuluttaa meidän kuitenkin jollain tavalla täytyy, ja harmaan sävyjä on tässäkin asiassa paljon. On turhaa kuluttamista ja on perusteltua kuluttamista, eikä näitä kaikkia voi laittaa samaan kategoriaan.

Pidänkin siitä ajatuksesta, minkä joku on sanonut (en valitettavasti muista kuka), että oikeasti meidän ihmisten ei kuulu alkaa rakastaa tavaraa vähemmän vaan enemmän. Minusta on tärkeää, että se, mitä kulutamme, ei ole yhdentekevää vaan merkityksellistä ja kyllä, kliseisesti ainakin jossain tapauksessa iloa tuottavaa.

En henkilökohtaisesti yhdy siihen, että ilo uudesta ostoksesta katoaa aina välittömästi. Esimerkiksi omassa elämässä nautin yhä suunnattomasti 10 vuotta sitten toteutuneesta tuoliunelmasta ja huomaan, miten upealta ystävä näyttää kaivettuaan kaapistaan jopa sukupolvilta toisille säilyneen aarteen. Kirjassa povataankin uudeksi mittariksi sitä, kuinka vanhoja käytössä olevat tuotteet ovat. Tervetullut ajatus!

Vaan ei ihan yksiselitteinen tämäkään. Otan esimerkiksi mieheni. Hänellä on kerralla käytössä vain vähän vaatteita ja hän käyttää niistä jokaista. Hän kierrättää käytössään samaa muutamaa kauluspaitaa joka viikko, ja kun lopulta paita on tullut satojen kertojen jälkeen tiensä päähän, hän ostaa uuden vastaavan ja käyttää taas sitä jatkuvalla toistolla. Koska jokaisella hänen yksittäisellä vaatteellaan on valtavan suuri käyttöaste, yksikään hänen kauluspaidoistaan ei ole vanha.

Tällaisessa pukeutumista yksinkertaistavassa, vähän jopa stevejobsmaisessa univormupukeutumisessa, vaatteen ikä ei kerro automaattisesti kestävyydestä. Uudempi vaate voi lyhyessä ajassa saada saman verran käyttökertoja kuin vanhempi vaate kymmenessä vuodessa. Rahassa tätä jo pohditaan, cost per use. Mutta entä hiilijalanjälki per käyttökerta?

Arvostavasta kuluttamisesta tuntuu tärkeältä huomioida, kuinka pandemia-aika on opettanut meille, miten paljon merkityksellisempää ihan tavallinen brunssi ravintolassa on, kun se ei ole enää itsestäänselvyys. Tai miten paljon erityisemmältä tuntuu matka, jolle ei ole lähtenyt äkkilähtönä tunnin päähänpistosta, vaan kahden tai kolmen vuoden odottamisen jälkeen. Tai sitten suosikkini, joka ei liity pandemiaan mutta merkityksellisyyteen ylipäätään: miten paljon, ainakin uskon ja toivon, lasten oppivan arvostavan joululahjoja, kun niitä ei ole kymmeniä vaan maltillinen määrä mieluisia.

Erittelin omassa, Kaisa Hutarin kuvittamassa, lastenkirjassani Fiian kimpsut ja kampsut – Kuinka kasvaa kestäväksi kuluttajaksi kuluttamisen tasapainon kolmeen: ympäristöön, rahaan ja mieleen. Olen iloinen, että Kaikki kuluttamisesta -kirjassa otetaan omalla tavallaan samat elementit esiin.

On sanomattakin selvää, että kuluttaminen liittyy tänä päivänä jokaista meistä koskien ympäristöön ja ilmastoon. Niin ikään jokaisen henkilökohtaisessa elämässä kuluttaminen liittyy rahaan. Mutta tässä ei ole vielä kaikki minusta, eikä selvästi Juliastakaan.

Otetaan esimerkiksi kirppistilanne. Second handina voi ostaa tavaroita vastuullisesti ja usein edullisestikin, löytöjä saattaa tehdä jopa 10 sentillä. Tällaisessa kuluttamisessa ei kuormitu luonto eikä lompakko. Mutta entä mieli?

Käytetty edullinenkin tavara on tavaraa, tavaraa, joka saattaa tukkia kaapit ja hankaloittaa arkea. Tavaraa, josta tulee huoltamisineen, säilyttämisineen ja kierrättämisineen taakka ja velvollisuus. Tavaraa, joka ylläpitää ihan samanlaista vaadetta ainaisesta uudistumisesta kuin uusikin ostos.

Tällä en tietenkään puhu tavaran kierrättämistä tai tarpeeseen ostamista vastaan. Mutta minusta kierrättämisessäkin on ongelmansa ja olen tyytyväinen, että kirja nostaa näkökulman esiin, sillä tuntuu, että tänä päivänä second hand on omalla tavallaan kaiken oikeuttava taikasana kuluttamiseen.

Tänä päivänä on ehkä liiankin helppo perustella ostos sillä, että ainahan tämän saa eteenpäin. Olen kuullut monen monta kertaa, miten design-ostostakin perustellaan hyvillä jälleenmyyntimarkkinoilla. Ja se onkin – ilahduttavasti! – totta: laadukas tavara voi kiertää palvelemassa vaikka kuinka montaa käyttäjää.

Mutta carriemaisesti I couldn’t help but wonder: miksi jo ostovaiheessa pidämme päivänselvänä sitä, että tavara ei ole tulossa meille jäädäkseen vaan pelkästään siksi aikaa, kunnes löytyy jotain parempaa?

Vaikka Kaikki kuluttamisesta ei ole järjestyskirja, siinä sivutaan oikeutetusti myös asumista ja minimalismiakin. Oma paradoksini kuluttajana on juuri tämä, minkä mainitsin Kaunis järjestys -podcastissakin. Sovellan omalla tavallani minimalismia (en halua omistaa mitään turhaa), mutta samanaikaisesti en voi parhaalla tahdollakaan sanoa, että olisin materian yläpuolella vaan ärsykeherkkänä esteetikkona päinvastoin.

Minulle ei ole ollenkaan sama, mitä omistan. En halua viittä samaa tuotetta, mutta sen yhden pitää olla juuri eikä melkein. Tämähän on hyvin esinekeskeistä ja olenkin kertonut teille, miten pitkän ajan käytin esimerkiksi (lopulta tuiki tavallisen) sohvapöytämme etsintään.

Inhimillistä ja huojentavaa on se, että jokaisella meistä on omanlaisemme kipupisteet. Yksi on saanut lapsuudenkodista paineen tiettyyn ammattiin vain pitääkseen sukunsa elintason. Toinen kamppailee kompakteissa kaupunkineliöissä sen kanssa, että isovanhemmat tuovat lapsille jatkuvasti turhaa tavaraa. Kolmas miettii, onko sittenkään oma itsensä pukeutuessaan samoihin, tiettyä mielikuvaa edustaviin merkkeihin kuin ystävänsä.

Varmaa on vain se, että jokaisen meistä kuluttaminen on laaja vyyhti kaikkea: taustaa, viiteryhmää, talotasoa, elämässä tapahtuneita käänteitä ja arvoja, jotka voivat muuttua paljonkin ajan saatossa. Juuri siksi on niin kiinnostavaa pysähtyä lukemaan, mikä kaikki meihin oikein vaikuttaa. Tässä Julia on tehnyt valtavasti taustatyötä ja kirjaa kantaa huolellinen taustoitus sekä laaja kattaus asiantuntijoiden näkemyksiä.

Itse ajattelen yhä enenevässä määrin hyvän elämän olevan kohtuullisuutta. Ei totaalikieltäytymistä, mutta harkitsevuutta, nykyisen arvostamista ja tasapainoa. Kirjassa käsitelläänkin ilahduttavasti myös kiitollisuutta.

Kliseistä tai ei, niin sen sijaan, että ajan hengen mukaisesti unelmoimme aina uudesta, koen tärkeäksi pysähtyä miettimään sitä, miten paljon saavutettuja unelmia ympärillä jo on. Maailma ei tule valmiiksi ja varmasti jokaisen meistä elämään tulee uutta, mutta sen ei pitäisi tarkoittaa vanhan unohtamista.

Julia Thurénin uutuus Kaikki kuluttamisesta löytyy kirjakaupoista, kirjastosta (joskin kai pitkällä varausjonolla) sekä äänikirjapalvelusta (ainakin omastani BookBeatista). Niin ikään Julian Melkein kaikki rahasta -podcast jatkuu Ylellä Kaikki kuluttamisesta -kärjellä. Podcastia odotan myös todella paljon!

On upeaa, että tänä syksynä on kiinnostavaa, useita näkökulmia valottavaa keskustelua kuluttamisesta. Teemasta, joka on arjessa niin jokapäiväisesti läsnä ihan lapsuudesta asti, joka vaikuttaa niin paljon meidän elämäämme täyttämällä tarpeita ja luomalla hyvinvointia, mutta myös lisäämällä kierrettä, eriarvoisuutta ja riittämättömyyden tunnetta. Mikä monisyinen, ajankohtainen aihe!

Kiitos Julia, kun kirjoitit tämän kirjan ja herätät ajatuksia sekä keskustelua!