Kaupallinen yhteistyö, Nespresso
Helatorstain huomenta! Kuinka monella kahvilla se teillä käynnistyy?
Itse juon yleensä aamiaisen kanssa yhden lungon, aamiaisen jälkeen espresson, lounaan jälkeen taas espresson tai lungon, joskus viikonloppuisin illallisen jälkeen kofeiinittoman espresson… Tiedän, tämä on aika paljon kahvia päivässä. Ja taisin unohtaa mainita, että välillä espressot ovat tuplia.
Kun meille tuli Nespresso Creatista Plus -kahvikone, siirryin oikeastaan kokonaan kotiloissa Nespressoon, kun sitä ennen keitin ristiin kapseli- ja suodatinkahvia, välillä pikakahviakin. Uusi kahvikone saapui meille juuri kokopäiväiseksi yrittäjäksi jäätyäni. Tästä taitaakin löytyä syy-seuraussuhde.
Olen monta kertaa miettinyt, voinko sallia itselleni näin monta kahvihetkeä kotona päivässä, mutta todennut, että voin – pihistän mieluummin monesta muusta. Kahvi on suurin nautintoni ja pieni satsaus sen eteen, että jaksan ahertaa töiden parissa tai verrattuna siihen, että joisin samat juomat kahvilassa tai vuokratulla työhuoneella. Paljon kapseleita se tosin kerryyttää, todella paljon.
Tihentynyt Nesprosso-kahvin juominen olikin itse asiassa ensimmäinen positiivinen sysäys sille, että päätin alkaa lajittelemaan jätteet huolellisemmin. Mikä saattaa tulla yllätyksenä on se, että Nespresso-kapselit ovat sataprosenttisesti kierrätettäviä kahvinpuruineen, ja että kapselien materiaali alumiini on loputtomiin kierrätettävä materiaali. Ilman tätä tietoa en pystyisi nauttimaan tällaista määrää kahvia ilman huonon omatunnon sivumakua, mutta nyt pystyn, kun vien jokaikisen käytetyn kapselin pienmetallin keräyspisteeseen yhdessä säilyketölkkien kanssa, enkä heitä sekajätteeseen.
Arvostan Nespresson vastuullisuutta muutenkin, sillä Nespresso huomioi kestävän kestävän kehityksen koko arvoketjussa kahviviljelyksiltä tuotantoon, logistiikkaan ja lopulta kahvikapseleiden kierrätykseen. Tästä olen erityisen otettu: Nespresson tavoitteena on tulla lähivuosien aikana 100 % hiilidioksidineutraaliksi yhtiöksi. Nespresso on esimerkiksi istuttanut kahvinviljelysten ympärille miljoonia puita tuottamaan happea.
Toinen minulle tärkeä arvo on paikallisten kahvinviljelijöiden huomioiminen. Nespresso ostaa kahvipavut suoraan pienviljelijöiltä eikä kahvipörssistä, ja maksaa kahvinviljelijöille noin kolmekymmentä prosenttia markkinahintaa paremman hinnan kahvipavuista. Hienointa on, että Nespresson kestävän kehityksen ohjelmassa työskentelee huomattavasti enemmän naisagronomeja kuin alalla keskimäärin. Naisagronomit parantavat sukupuolten välistä tasa-arvoa perinteisesti miesvaltaisella alalla, mikä antaa naisille mahdollisuuden tukea perheitään taloudellisesti ja olla roolimallina yhteisössä ja tyttärilleen. Tällaiset oikeasti rakenteita muuttavat toimet ovat minusta tasa-arvon edistämisessä kaikista tärkeimpiä, ja tuntuvat vielä erityisen merkityksellisiltä äitienpäivän alla.
Palatakseni lajittelemiseen, viimeksi kirjoitin eteisen uudesta kierrätyskalusteesta, joka on tuonut meille hurjasti apua lajitteluun. Tällä hetkellä järjestely on seuraava: kolmeen osioon jaettuun kierrätyskalusteeseen kerään pienmetallit, pahvit ja lasit, eteisen kaappiin paperit ja tyhjät pullot. Harvemmin vietävät tekstiilit kerään lastenhuoneen vaatehuoneeseen, joka toimii meillä yleiskaappina – tai mitä sitä kaunistelemaan, Monica-kaappina (tämä on aihe, johon on palattava myöhemmin). Keittiönkaapin jätevaunuun kerään muovin, biojätteen ja sekäjätteen, vaan muovin ja biojätteen kanssa meillä on ongelma.
Nimittäin mikä ei tullut mieleenikään muuttaessa on se, ettei pientaloalueella ole samanlaisia olosuhteita lajitella kuin kerrostalossa. Ikäni kerrostalossa asuneena etsin hoomoilasena biojäteastiaa (todennäköisesti juuri näin suburban-kotirouvana kylpytakki päällä) rivitalomme pihasta vain todetakseni, ettei sellaista yksinkertaisesti ole.
Ehdotamme tämän kevään yhtiökokouksessa biojätteen hankkimista ja toivon kovasti, että aloite menee läpi. Yritän perustella hankintaa sillä, että kun jätteet lajittelee, tulee sekajätettä enää niin vähän, että sekajätteen noudotiheyden voi puolittaa, mikä kompensoi biojätteen noudosta koituvia kustannuksia. Muuten en tiedä, mihin biojätteen vien, kun ei sille ole astiaa kaupungin lajittelupisteissä. Eikä ole muovillekaan, mikä on minulle tuoreempi sokki. Osaatteko te auttaa tässä: minne voi viedä biojätteen ja muovin, jos ei omassa taloyhtiössä lajittelua ole?
Oma kahvimakuni on jo pitkään ollut tummapaahtoinen, ja tämän vahvisti myös Nespresson sokkotesti. Mikä puolestaan on muuttunut, on maidon rooli. Kuten kaikki muutkin nuoret naiset, aloitin kahvinjuomisen juomalla maitoa kahvilla. Vuosien myötä maidon määrä on vähentynyt ja vähentynyt ja nykyään juon kahvini vähintään yhtä usein mustana kuin maidolla. (Tämä johtuu paitsi muuttuneesta makuaististani ja älyttömän hyvästä kahvista myös siitä, etten tiedä mitään coolimpaa kuin roomalaismies, joka hyppää Vespansa selästä juomaan yhden espresson marmoritiskillä.) Silloin kun käytän kahvissa kotona maitoa, käytän kauramaitoa.
Kahvikapselit säilytän sikin sokin madridlaisen delikaupan kannellisessa pussissa, missä kyllä piilee riski: elämäni suurin pelko ottaa vahingossa aamulla kofeiiniton versio. Iltaisin juon kofeiinittoman Nespresson hyvin mielelläni ja itse asiassa haluankin suositella sitä herkkäunisille ja raskaana oleville: maku on niin hyvä, että siitä eroa ei huomaa, muusta aamun käynnistymisestä vain.
Toivottavasti sunnuntaina saan ja tekin äidit saatte puolisoiden ja lasten keittämät kahvit. Meillä kahveja ei tarjoilla sänkyyn, vaan äitienpäivänäkin aamiainen nautitaan pöydän ääressä. Vielä en tiedä, mitä kotikahvilan menulta tilaan, ehkä Roma-espresson tuplana. Aamiaistoiveeni olen jo päättänyt: se on pitkästä aikaa French toast.
