Kaupallinen yhteistyö, Karl Fazer ja Asennemedia
Hyvää itsenäisyyspäivää jo näin etukäteen! Juhla osuukin tänä vuonna mukavasti perjantaille tarjoamalla ainakin toimistotyöläisille pitkän viikonlopun. Sitä itsenäisyyspäivä on ainakin meille aina ollutkin: paitsi tietysti merkityksellinen ja kunnioitettava juhla myös mukavan leppoisa ylimääräinen hengähdystauko ennen kuin pari viimeistä intensiivisempää joulunalusviikkoa alkaa.
Me vietämme tänä vuonna itsenäisyyspäivän kotona, ja ystävien kanssa on sovittu treffejä lauantaille ja sunnuntaille. Minusta itsenäisyyspäivä onkin, jälleen kerran, pyhä, johon sopii monenlainen vietto. Se on kiva päivä ihan oman perheen kesken, kylään tulevien vieraiden kanssa ja myös isompina juhlina – mikä nyt milloinkin parhaiten sopii. Aloimmekin suunnitella glögiporukalla, että ensi vuonna voisi olla hauskaa järjestää oma vastaanotto ja laittaa parempaa päälle.
Illallisena meillä on usein jotain aika perinteistä, kuten pihvit, paistettuja papuja ja valkosipulikermaperunoita. Lisäksi suosikkiruokiani itsenäisyyspäivänä ovat sapakset, eli suomalaishenkiset tapakset, jotka sopivat myös kivasti nautittavaksi Linnan juhlia katsoessa. Sapaksiin olemme päätymässä tänä vuonna, joskin Hesarin ruokaosiossa näin niin hyvän näköisen tyrnilohipastramireseptin, että päätynemme kokeilemaan myös sitä.
Koska olen sulata pakastekakku ja laita se nätisti tarjolle -tasoinen leipoja, jälkiruokana meillä on aina jotain helppoa, joko esimerkiksi laadukasta kausimakujäätelöä, jotain konditorian tiskiltä tai suklaata – tai oikeastaan ja suklaata. Vaikka varsinaisena jälkiruokana olisi jotain muuta, tarjolla pitää ehdottomasti joka tapauksessa olla suklaata, sillä meillä on aina kotona suklaata arkenakin ja sukkala on myös kolmevuotiaan suurin herkku.
Fazerin suklaa ei esittelyjä kaipaa, mutta rasia sen sijaan kaipaa: tämän vuoden Karl Fazer Collection Art Edition -rasian on suunnittelut kansainvälisesti palkittu muotisuunnittelija Satu Maaranen, jonka uraa ainakin minä olen ylpeydellä ja mielenkiinnolla seurannut, sillä Satu on ihan samanikäinen kuin itse olen, ja olen hänet saanut tavatakin.
Jokainen Satu Maarasen Fazerille suunnittelema rasia on uniikki ja numeroitu – samanlaista ei siis ole toista. Vain rajoitetun ajan myynnissä olevia rasioita yhdistää upea maalauksellinen kädenäjälki: inspiraation suunnitteluun Sadulle antoi mikäs muu kuin valuva suklaa. Minusta rasia on todella kaunis tulkinta sinivalkoisuudesta niin omaan itsenäisyyspäivän juhlapöytään kuin vietäväksi lahjaksi tai tuliaiseksi paitsi itsenäisyyspäivänä myös muutenkin joulun alla ja uudeksivuodeksikin.
Karl Fazer Collection -rasiasta löytyy 16 kohvehtia yhdeksällä eri maulla, ne rakastetuimmat konvehdit: Kaakotryffeli, Fazermint Double Cream, Mantelikinuski, Karpalo, Maraschino, Mantelirouhe, Maitosuklaa, Caramel ja tummasta suklaasta valmistettu Kissankieli. Konvehdit valmistetaan kotimaassa Vaaralan tehtaalla Vantaalla 100 % vastuullisesta kaakaosta. Ennen Satu Maarasta Fazerin pakkauksia ovat kuvittaneet useat suomalaiset taiteilijat, kuten Tove Jansson ja Akseli Gallen-Kallela.
Suklaat ovat nättejä laittaa tarjolle monellakin eri tavalla – näin kauniista rasiasta suoraankin – mutta tähän kattaukseen valitsin tarjoiluastioiksi jalalliset lasit, jotka aterioimisen jälkeen on helppo nostaa loppuillaksi sohvapöydälle.
Muuten itsenäisyyspäivän kattauksessa meillä tärkeimmässä roolissa ovat kotimaista suunnittelua olevat astiat viimeisteltynä tietenkin Aalto-kynttilälyhdyillä ja hieman muillakin pohjoismaisilla yksityiskohdilla. Itsenäisyyspäivän kattaukseen pääsevät myös katelautaset, joita ei ihan milloin tahansa tule katettua, mutta jotka esillä ollessaan tekevät minulle juhlan. Joulukin saa jo kattauksessa näkyä: havun ajattelen olevan hyvinkin suomalainen näky.
Muuten en itsenäisyyspäivää koristele: kattaus ja kynttilät ovat tärkeimmät, sekä sellainen yleinen tunnelma, että koti on pikasiivottu raikkaaksi ja kuusi on jo esillä. Kattaus voisi oikeastaan olla, yksityiskohtia vaihtamalla, yhtä hyvin minkä vuodenajan ja juhlan kattaus tahansa. Siksi niin paljon neutraaleista klassikoista pidänkin. Kun ne kerran hankkiin, on astiasto kaikkeen.
Keväällä luin Hesarista Norjan kansallispäivästä, joka tuntuu täydeltä vastakohdalta meidän omaamme. Norjalaisille toukokuinen itsenäisyyspäivä on iloinen ja kevytmielinen karnevaali, joka reportaasin mukaan muistuttaa enemmänkin meidän vappua: on keväistä paraatia ja lapsilla lupa syödä niin paljon jäätelöä kuin napa vetää. Tuttu juhla on tietenkin myös jenkkien Fourth of July, joka niin ikään tarkoittaa kansalaisilleen rentoa kesäpäivää ja grillijuhlaa.
Ja sitten olemme me suomalaiset, jotka katsomme televisiota sisällä keskellä pimeintä vuodenaikaa. Onhan se hassua, jotenkin niin suomalaista. Kenties meidänkin perinteemme olisi toisenlaisella ajoituksella (ja historialla) erilainen, mutta nyt se on mikä on: karnevaalihengen sijaan enemmänkin harras ja herkistävä.
Arvokkuudesta huolimatta synkkä itsenäisyyspäivän ei minusta tarvitse olla, eikä liian vakavakaan. Sohvankulmassa on hauska bongata suosikkipukuja – etenkin odotan pukuihastelua yhdessä paljetteja arvostavan metrinmittaisen seuralaisen kanssa – ja kahmaista suuhun viides vielä yksi suomalainen suklaa.
