Huomasin, että minullahan on kokonaan kesäkuiset ristiäiskuvat jakamatta. Itse tilaisuuden kuvat säästän perhealbumiin, mutta jaan muutamia muita, kun tiedän, että teissä lukijoissa on odottajia ja vasta synnyttäneitä.

Ensinnäkin case ristiäismekko. Pohdin kanssanne, pukisinko pikkusiskolle saman mekon kuin isosiskolle aikanaan vai hankkisinko oman uuden.

”Perinnekastemekko on itsestäänselvä, mutta kasteen jälkeistä juhla-asua mietin. Isosiskolla ristiäisissä päällä ollut mekko olisi jatkuvuuden kannalta kaunis ajatus, ja samoin pidän siitä, ettei uutta tarvitsisi joka tapauksessa mekosta nopeasti ulos kasvavalle vauvalle kahden tunnin tilaisuuden takia ostaa. Mutta alkaako sitten jo tässä iässä se tyypillinen trauma: että pikkusiskolta tukahdutetaan oma identiteetti heti alkumetreillä?”

Päädyin siihen, että kummassakin tapauksessa lapsi saa nimensä ja se on tärkeintä. Jos luontevasti löydän uuden mekon, voin sen ostaa, mutta yhtä lailla voin hyödyntää siskon entistä ja siten rakasta vanhaa. Lopulta löysin ihan samanlaisen pienen valkoisen tyllimekon kuin isosiskolle oli jo hankittuna juhliin, joten päädyin söpöön samisteluun. Nyt säästän molemmille tytöille heidän omat ristiäismekkonsa muistoksi. Koska elimme juhannusta edeltävää aikaa, kukkakimpun lisäksi tilasin pienelle kesäsankarille kukkaseppeleen hurjan taitavalta Johanna Pauliina Designilta.

Tilaisuuden pidimme lähikirkossa, kahvit sen seurakuntatilassa ja tarjoilut tilasimme lähialueen pienimuotoista catering-toimintaa harjoittavalta nuorelta. Toisin sanoen teimme kaikki mahdollisimman helpoksi ja rennoksi (ja siltikin, kyllä sitä metatyötä vaan vastasyntynyttä toisella kädellä hoitaen riitti).

Tilaisuuden somistuksen pidimme hyvin yksinkertaisena: se hoitui valkoisilla kukilla ja Meri Merin vaaleanpunaisilla piparireunaisilla lautasliinoilla. Lisäksi, kun ei muuta somistusta ollut, tietyissä tarjoiluissa pyrin yhtenäiseen linjaan. Kakku oli vaaleanpunainen mansikka-juustokakku, makeiset valkoisia ja vaaleanpunaisia vaahtokarkkeja ja juomat marjaisia: vadelma-mansikka Moomin-pillimehuja ja villivadelmanmakuista Bonaquaa.

Vaikka olen odottanut kovasti syksyä, näitä kuvia katsellessa iski myös kesän loppumisen haikeus. Tänä kesäkuun kastepäivänä kaikki oli vielä edessä, aurinko paistoi niin kauniisti ja juhlien jälkeen ajoimme vielä maalle näkemään muita läheisiä uuden, niin pienen ja niin rakkaan perheenjäsenen kanssa.