Pitkästä aikaa tulee varsinaista ja toivottua sisustusasiaa – vaan annattehan anteeksi puitteet. Teen sisustusblogihistoriaa näyttämällä tammikuussa havuja ja tinkeleitä tulppaanien sijaan.

Jouluisuudesta huolimatta haluan jakaa kuvat päivältä, jolloin joulukotimme kuvattiin lehteen, sillä ajattelin, että teistä voisi olla kiva kurkistaa kulisseihin, ja samalla voin kertoa, mitä muutamia edistysaskeleita kotonamme vuodenvaihteessa tapahtui. (Todettakoon jälleen: deadline on paras muusa.)

Kuvaukset pidettiin päivä Espanjan-matkamme jälkeen, mutta ei tunnelmaan takaisin virittäytyminen kovin vaikeaa ollut, sillä vielä loppiaisena auringon kanssa kilpaa loisti Kanarialla vilkkuvat värivalot ja heiluvat tonttu-ukot.

Oli suuri ilo ja kunnia saada kylään nimenomaan Jonna Kivilahti ja Krista Keltanen, jotka tekivät jutun myös edellisestä kodistamme. Sen lisäksi, että kyseessä on huippuammattilaiset, parivaljakon kanssa on aina niin ihanan rento tunnelma.

Muistatteko vielä vuosia sitten, kun kuvateksteissä saattoi lukea, että lakanat ovat kuvausrekvisiittaa? Tänä päivänä on hirveän vaikea kuvitella tilannetta, jossa Jonna alkaisi lavastaa kotia ulkopuolelta tuodulla rekvisiitalla, vaan kodit saavat olla juuri sellaisia kuin ovat.

Lavastamisesta puheenollen, siitähän on sisustusblogien kohdalla puhuttu vuosia. Parhaiten asian on minusta pukenut sanoiksi ihana Fab Forty Something -blogin Marjukka: kuvien ottaminen on kuin ystävien kylään kutsuminen. Sekä ennen kuvaamista että vieraiden vastaanottamista koti siivotaan, järjestellään ja viimeistellään, esimerkiksi kynttilöin tai kukkakimpuin. Juuri näin yksinkertaista kodin kuvauskuntoon laittaminen minustakin on, on kyse sitten blogista tai lehtikuvauksista. Ei lavasteta, vaan päästetään parhaat puolet esille.

Joskus kuvan ehdoilla on myös sallittua karsia turhia elementtejä. Syöttötuolin siirsin pois pöydän äärestä, koska minusta joulukuvauksissa oli tärkeämpää antaa juhlakattauksen loistaa kuin muistuttaa arkisesta ruokailujärjestyksestä.

Kattaukseemme olen jo vuosia halunnut isot Sarpaneva Steel -katelautaset parin teräsvadin jatkoksi, ja nyt sarja tuli täydenneyttyä. Katelautasia on minusta Suomen markkinoilla harmillisen vähän, mutta onneksi meillä on Iittala, joka pelastaa ajattomalla valikoimallaan. Kattaus on sellainen, jota voi varsin hyvin hyödyntää ympäri vuoden, kun kukat vaihtaa sesonginmukaisiksi ja joulupallot poistaa tai korvaa ajankohtaisilla yksityiskohdilla.

Sarpaneva Steel -katelautaset muodostavat luontevan parin Arabia 24h -astiaston kanssa. Moderniin kattaukseen olen jo pitkään halunnut yhdistää koristereunaiset lautaset ja nyt kuvausten kunniaksi raivasin kaappitilaa kuudelle leipälautaselle. Lautaset ovat Ikea-löytö, Arv-sarjaa. Pystyn tieteellisesti todistamaan, että viikonloppucroissantit maistuvat ranskalaistyyppisistä lautasista tavallista paremmilta. 

Lisäksi kattauksesta löytyy Iittala Artik -aterimet, Hobstar-juomalasit sekä Balmuirilta blogin kautta saadut Piemonte-punaviinilasit, Metallic Ball Candle -kynttilät ja valkoiset pellavaservetit. Lautasliinarenkaat solmin mustasta samettinauhasta.

Kuvausten ansiosta sain myös vihdoin kehystettyä ja kiinnitettyä lastenhuoneen taulun Svenskt Tenn -rusettikoukkujen viereen. Uniikki taulu on meille erityisen rakas, sillä sen on tyttären kummitäti hänelle ristiäislahjaksi kuvittanut.

Makuuhuoneessa saimme niin ikään kultaisen peilin kiinnitettyä seinälle. Moni ihan perustellusti varoitteli peilin tuovan makuuhuoneeseen levottoman tunnelman, ja testasinkin pitkään nojaavan peilin kanssa, häiritseekö heijastuspinta. Meillä peili kohdistuu kuitenkin sellaiseen kohtaan, ettei se heijastu sänkyyn tai ole meille muuten esimerkiksi koonsa puolesta levoton elementti (isoja peiliovia sänkyä vasten en laittaisi minäkään). Minusta peili on lisännyt makuuhuoneen kodikkuutta ja käytännöllisyyttä: viereisestä vaatehuoneesta pääsee näppärästi peilaamaan asun.

Makuuhuoneen tunnelmaa rauhoittaa myös uusi blogin kautta saatu Balmuir-päiväpeitto. Niin paljon kuin huolettoman avonaisista petauksista pidänkin, olen alkanut kaivata viimeistellympää ilmettä – viimeisteltyä, mutta silti rentoa. Siksi pidän niin paljon juuri tästä pellavaisesta päiväpeitosta, joka jatkaa luontevasti lakanoidemme linjaa. Mainio ominaisuus on päiväpeiton kaksipuoleisuus. Sen voi pedata valkoisena tai hiekanvärisenä, tai hyödyntää kaksipuoleisuutta puolipetauksena kääntämällä toisenväristä reunaa näkyviin.

Ensin ajattelin, että petaisin päiväpeiton vain silloin tällöin, mutta ohuen päiväpeiton laittaminen onkin näppärää, kun päiväpeiton vain taittelee jalkopään jakkaroille ja taas aamulla takaisin. Hauskana sattumana yksi eniten arvostamistani sisustusbloggaajista, Coffee table diary, ennusti yhdeksi vuoden 2018 sisustustrendiksi päiväpeiton paluuta. Minusta ennusteessa on perää: pitkän huolettoman kauden jälkeen ilmeestä on luontava haluta taas vaihteeksi vähän skarpimpi.

Mainittakoon lopuksi myös kirjasta, jota en ehtinyt ennen joulua esitellä, mutta josta haluan vaikka näin myöhässä vinkata – tuleehan se joulu ensi vuonnakin. New York Christmas: Recipes and Stories on ihana teos, joka nimensämukaisesti vie tunnelma- ja makumatkalle New Yorkin taianomaiseen jouluun.

Kiitos vielä Jonna ja Krista käynnistä ja kuvauksista! Jännittävää nähdä lopputulos lehdessä vuoden lopussa.