
Jatkan seuraavaksi toisella eniten Instagram Storiesissa kysytyllä kysymyksellä: miten toimia puolipitoisten vaatteiden kanssa? Aikaisempi vastaava paljon kysytty aihe oli lastenvaatteiden kiertokulun ratkaiseminen. Voimme siis todeta, että vaatteet aiheuttavat paljon haasteita arkeen, eikä se ole mikään ihme, kun vaatteita käytetään joka päivä ja tarvitaan eri tarkoituksiin – ja koska me ihmiset olemme, mustapooloista Apple-miestä lukuun ottamatta, tottuneet jatkuvasti vaihtuvien päivän asujen kulttuuriin.

Minun ajatukseni on, että jos et ajattele käyttäväsi vaatetta uudestaan pian, laita se suosiolla suoraan pesuun. Vaatteen ottaminen myöhemmin epämääräisen kasan perukoilta ei ole kovin houkuttelevaa, vaan todennäköisesti pidempään ummehtuneen vaatteen päätyy sitten laittamaan pesuun joka tapauksessa.

Jos taas suunnittelet pitäväsi vaatetta pian uudestaan, esimerkiksi samalla viikolla, löytyisikö sellaisille vaatteille oma paikka? Vaikka oma rekki, johon koota viikon asuja? Tai seinäkoukku tai ovinaulakko? Tai vaatekaapista oma hylly? Tai vaatekaapin rekin, esimerkiksi pukupussilla erotettu, vasen tai oikea pääty? Tai toimisiko jokin merkki henkarissa?

Jos ei puolipitoisille vaatteille ole selkeää paikkaa tai muuta erottelua, ne jäävät helposti kasoiksi tuoleille, mikä tekee sekä kotiin että omaan pukeutumiseen nuhjuisen olon. Siksi yrittäisin ratkaista ensimmäiseksi sen, miten puolipitoiset vaatteet sijoittaa tai merkkaa.

Harvoin pestävät vaatteet, kuten farkut, jakut ja neuleet, suosittelen laittamaan suoraan kaappiin niille kuuluville paikoille mahdollisen tuulettamisen jälkeen. Ja sitten, kun pesun tarpeen huomaan, niin pyykkiin.
Toki, jos puolipitoisen vaatteen laittaa takaisin kaappiin, täytyy vaatteen olla oikeasti raikas. Mitään esimerkiksi vahvasti hajuvedeltä tuoksuvaa en palauttaisi kaappiin, vaan joko veisin pyykkiin tai sitten erilliselle puolipitoisten vaatteiden paikalle rekkiin, koukkuun tai naulakkoon.

Joidenkin mielestä puolipidettyjä vaatteita ei sopisi laittaa takaisin kaappiin ollenkaan, mutta minusta tässä voi hyvin käyttää omaa harkintaa: kyllä joukkoon vaate pari mahtuu, kunhan vaate ei ole tunkkainen tai unohdu kaapin perukoille pitkäksi aikaa. Ovathan jo mainitut harvemmin pestävät farkut ja neuleet puolipidettyjä nekin.

Minulla puserot ovat yleisimpiä puolipidettyjä vaatteita. Esimerkiksi neuleet pesen hyvin harvoin, aluspaidat taas jokaisen käytön jälkeen, mutta puserot ovat jotain siltä väliltä. Tässä elämäntilanteessa, kun en tiedä seuraavasta käyttökerrasta, laitan puseron heti pesuun, mutta jos kävisin toimistotöissä joka päivä, pyrkisin käyttämään samaa paitaa uudestaan samalla viikolla ja sijoittamaan sen kaapissa tiettyyn reunaan tai merkkaamaan henkarin.

Kotivaatteiden kanssa teen niin, että mikäli vaate on vielä käytön jälkeen puhdas ja raikas, laitan sen vain paikoilleen. Kotivaatteilla minulla on niin korkea käyttöaste, ettei mikään jää ummehtumaan perukoille. Esimerkiksi legginssejä voi hyvin pitää montakin kertaa putkeen, ja kyllä sen omasta fiiliksestä huomaa, koska pesun tarve tulee.

Tässäkin asiassa kannattaa mielestäni kääntää katseet myös vaatteiden määrään. Jos vaatteita on järkevä määrä, on niiden hallitseminen puolipitoisuudenkin näkökulmasta paljon helpompaa. Ainakin itsestäni huomaan, että mitä täydempi vaatekaappini on, sitä enemmän myttyjä jalkopään raheille kertyy. Kun taas vaatteiden määrä on maltillinen, tuntuu niiden hallinta kevyemmältä.
Lisää meidän kodin vaatesäilytyksestä voit lukea aikaisemmasta postauksesta, jossa avaan vaatehuoneemme ovet. Onko teillä muita kikkoja puolipitoisten vaatteiden säilytyksen ratkaisemiseen?