Urbaanin legendan mukaan sisustusbloggaajienkin elämään kuuluu joskus jotain muuta kuin tuoksukynttilöitä ja leikkokukkia.
Ehdin riemuita uusista VM Carpet Hattara -nukkamatoista vuorokauden, kunnes maailman huonoin mattokarma iski jälleen. En muista, koska olisin kaatanut mitään tekstiileille, mutta päivän vanhalle mittatilausmatolle heitin maitokahvit. Ei varmasti tarvitse lähteä erikseen avaamaan, kuinka paljon minua harmitti. Historia toisti itseään, sillä yhden edellisen kotimme matoista Sisustuskoira puri rikki vuorokauden jälkeen, vaikka hän ei sitä ennen ollut tuhonnut mitään. Tästä eteenpäin en uskalla julistaa yhtäkään mattokriisiä päättyneeksi, koska mattokarma, se näköjään löytää Google Mapseineen jokaiseen osoitteeseen.
Kahvin kaatumisen jälkeen otin Usain Boltin lähtönopeuttakin rivakamman spurtin siivouskaapille, joten pinttymään tahra ei ainakaan päässyt. Ensimmäiseksi kokeilin maton kahvitahraan Softcare Textile Cleaner -tekstiilipesuainetta, mutta tuotelupauksesta huolimatta aineesta ei ollut mitään iloa, mikä nostatti tuskanhikeä entisestään. Seuraavaksi kokeilin glyseriiniä sisältävää Universal Stonea, jälleen tuloksetta, vaikka muuten kyseessä on ihmeellisen tehokas siivousaine. Tässä vaiheessa olin jo lyödä hanskat tiskiin, mutta vielä kolmannen pesun tein Lidlin parin euron W5-sappisaippualla. Sappisaippua on ainoa, jolla olen nyt muutaman toiston jälkeen saanut kahvitahran vaalenemaan. Kokonaan pois tahra tuskin lähtee, mutta jo vaaleampana se maastoutunee tarpeeksi hyvin eläväiseen pintaan. Kuvan tahra on jo moneen kertaan käsitelty ja vieläpä paksun sappisaippuavaahdon alla, joten se ei anna realistista kuvaa siitä, kuinka yllättävän silmiinpistävä ja ruskea läikkä kahvista jää. Tämä siis varoituksen sanana muillekin käsistään täriseville kofeiiniaddikteille.
Materia on kuitenkin vain materiaa, eikä tämä tule olemaan sisustuksen viimeinen särö. Silti aion pitää jatkossakin kiinni vaaleasta kodista – ja toivottavasti vähän paremmin myös kahvikupinkorvasta. Ja vaikka äidin maitokahvia matto ei kestänyt edes päivää, tärkeintä on tämänkin tapaturman oikeisiin mittasuhteisiin laittanut 70-senttinen kärrääjä. Jos hänellä rullaa hyvin, niin rullaa minullakin.
Sivupöydän uusin teos on Kelly Hoppenin The Art of Interior Design. Neutraalien sävyjen mestari käy läpi oman tyylinsä kulmakiviä, tunnelmanluojia ja eri tiloja. Vaikka omassa kodissa haluan säilyttää valkoisten pintojen skandinaavisen raikkauden, muussa sisustuksessa juuri tämä kodikas klassisuus puhuttelee nyt eniten. Iltalukemiseksi makuuasennossa tästä 328-sivuisesta järkäleestä ei näillä käsilihaksilla ole, mutta villasukissa sohvankulmassa kirjaa on ihana lukea varsinkin kohta, kun jalkalamppu vielä saapuu valaisemaan edelleen pimeitä iltoja. Henkilökohtaisesti rakastan helmikuuta, nythän talvi on parhaimmillaan. Maaliskuun loskista voitaisiinkin sitten suoraan pikakelata kevääseen.
