Oletteko jo huomanneet blogimaailman tämänhetkisen kuuman aiheen: keskustelun lentomatkustamisen epäekologisuudesta?
Moni kollega on kirjoittanut pitkiä ja pohdiskelevia postauksia siitä, miksi matkustaa, miten matkustaa ja mitä tunteita ristiriita huonosta omastatunnosta ja halusta nähdä maailmaa herättää. Itse en lähesty aihetta tästä näkökulmasta, vaikka se tärkeä onkin, sillä matkustamiseni on kollegoihin nähden pientä. En lennä työni puolesta enkä kirjoita matkablogia, vaan teen korkeintaan pari ulkomaan reissua vuodessa, useimmin Euroopan-sisäisiä. Paljon se on tässä maailmantilanteessa sekin, mutta näissä matkoissa ei ole mitään analysoitavaa: lennän ulkomaille itsekkäistä syistä nauttimaan lomasta.
Päätin jo viikkoja sitten kesäistä Italian-matkaa varatessa ja ennen keskustelun puhkeamista, että se, mitä alan tehdä, on kompensoida lentoni.
Tästä vuodesta eteenpäin kompensoin kaikki lentoni ja haastan jokaisen lukijani ja kollegani samaan.
En syventynyt kollegoideni pitkiin juttuihin, mutta sivusilmällä huomasin, että lentojen kompensoimisesta puhuttiin vähän, eikä yhdessäkään jutussa ollut ohjeita siihen, miten kompensoiminen käytännössä tapahtuu. Koska tutustuin asiaan omaa kompensaatiota tehdessä, jaan oppini nyt teillekin.
Jos ei lentoyhtiö tarjoa mahdollisuutta, lennot voi kompensoida erillisen palvelun kautta ja kompensoimisen voi tehdä myös jälkikäteen. Kompensoin jälkikäteen alkuvuoden lentomatkamme Espanjaan, jotta olen kompensoinut molemmat tämänvuotiset matkamme vuoden 2018 vastuullisuusteemaa sivuten.
Suosittelen lentopäästöjen kompensoimiseen kahta tahoa vertailtuani kaikkia löytämiäni palveluita. Näistä molemmat ovat Maailman luonnonsäätiö WWF:n suosittelemia Gold Standard -sertifioituja päästövähennysyksiköitä. Molemmissa kompensaation hinta on samaa luokkaa, kun summa osassa palveluista jäi aivan liian matalaksi, noin viidesosaan. Näitä kahta suosittelen myös käyttöliittymän takia: kompensoiminen on todella helppoa ja nopeaa, hinta näkyy euroissa ja summan pääsee välittömästi maksamaan luottokortilla ilman ylimääräisiä välivaiheita. Hommaan menee vähemmän aikaa ja vaivaa kuin nettishoppailuun, joten en tiedä tai osaa tai ehdi ei ainakaan ole enää syy.
Näiden palveluiden kautta kompensoit hetkessä lentopäästösi:
Kolmen hengen suoran lennon kompensaatio Helsingistä Roomaan ja takaisin maksoi 63 euroa Myclimaten kautta, jota tällä kertaa käytin. Atmosfairin hinta olisi ollut hyvin sama 64 euroa.
Mielestäni summa on niin kohtuullinen, että jos on varaa matkustaa, on varaa kompensoidakin.
Sen totta kai ymmärrän, ettei lentojen kompensoiminen ole riittävä ratkaisu kestämättömään tilanteeseen. Moni kritisoi sitä, että lentojen kompensoiminen ei ole mitään muuta kuin helppo tapa ostaa puhdas omatunto jatkaa suhaamista entiseen tapaan. Totta kai keskustelussa on edelleen oltava keskiössä matkustamisen tarpeellisuus itsessään: onko esimerkiksi PR-tilaisuuteen perusteltua lentää päiväksi, voisimmeko pitää entistä enemmän palavereja etäyhteyksien kautta, kuinka itsekkäitä saamme elämyshakuisuuksinemme olla ja niin edelleen.
Minusta joka tapauksessa lentojen kompensoiminen on vähintä, mitä matkustaja voi tehdä, huolimatta siitä, millainen hiilijalanjälki matkustajalla muuten on esimerkiksi lihansyömisen, asumisen tai lisääntymisen suhteen tai huolimatta siitä, miten hän kohteessa paikan päällä elää. Itselläni on ekologisuudessa pitkä lista miinuksia auton omistamisesta sekasyömiseen ja lapsen synnyttämiseen, mutta silti – tai oikeastaan juuri siksi – teen lentämisen suhteen edes tämän pienen teon. Tekniikka & Talous kirjoitti 9.3. näin:
Päästöhyvitys on toistaiseksi merkittävin yksittäinen tulevaisuuden toimenpide lentoliikenteen ilmastotalkoissa. Kompensaatiolla kuitataan lähes puolet lentoliikenteen CO 2 -päästöistä vuoteen 2040 mennessä. Lisäksi lentoyhtiöt ja -teollisuus pyrkivät ratkaisemaan päästöjen kasvun toisen puolikkaan omilla toimilla, kuten lisäämällä uusiutuvien polttoaineiden käyttöä, parantamalla polttoainetehokkuutta ja operoimalla lentoja nykyistä tehokkaammin.
Sen lisäksi, että minusta meidän pitäisi kompensoida itse omat vapaa-ajanmatkamme, voisimme vaatia työnantajia kompensoimaan työmatkamme. Kaikki tämä edesauttaa ympäristöä ja antaa lentoyhtiöille, päättäjille ja yrityksille viestin ja sysäyksen muutokseen. Olen sitä mieltä, että lentäminen on nykyisellään liian edullista, ja että kompensaatio saisi tulla lentolipun hintaan pakolliseksi päälle. Lisäksi lentoyhtiöillä itsellään pitäisi olla vastuu lentopäästöjen kompensoimisesta, eikä pelkästään kuluttajalla.
Kompensaation lisäksi matkustamisessa olisi hyvä suosia suoria lentoja. Kuten Finnairin kestävän kehityksen johtaja Kati Ihamäki Helsingin Sanomien (27.1.) jutussa ristiriidasta toteaa: ”Ihmiset ovat valmiita vaikka tuplaamaan päästöt ja lentämään välilaskun kautta, koska se on suoria lentoja halvempaa. Samalla kysytään, voiko päästöjä kompensoida”.
Suorien lentojen suosiminen päästöjen takia oli ainakin minulle tervetullut näkökulma: taaperon kanssa välilaskut eivät muutenkaan houkuttele, joten voin nyt perustella kalliimpaa hintaa itselleni mukavuuden lisäksi vielä tärkeämmällä näkökulmalla, ympäristöllä.
Tässä vielä lopuksi viesti, jonka Myclimatelta kompensoimisen jälkeen sain:
Thank you for your commitment to climate protection! You contribution goes into myclimate climate protection projects in developing and newly industrialising countries. The projects fullfil the highest standards (CDM, Gold Standard, Plan Vivo) and contribute to the UN’s SDGs. Myclimate projects not only reduce greenhouse gas emissions, but also contribute to the social, ecological and economic development of the region.
Kiitos erityisesti Asennemedia-kollegalleni Aamukahvilla-Henriikalle #kestäväreissu-keskustelun avaamisesta!
Otatteko haasteen lentojen kompensoimisesta vastaan?
