Olenko se vain minä, vai tuntuuko teistäkin, että tänä vuonna Suomessa halloween näkyi ihan erityisesti? Pitkään asuja ja rekvisiittaa on erikoisliikkeissä nähty, mutta tällaista laajempaa juhlan huomioimista en aikaisemmilta vuosilta muista. Toisaalta ymmärrän amerikkalaisten kaupallisten juhlien rantautumiseen liittyvän kritiikin, mutta silti minusta on pelkästään oikein, että suomalaistakin harmaata syksyä piristetään kaikin mahdollisin keinoin.

Olisin halunnut kotiin maltillista halloween-koristelua, mutta se jäi, kun totesin, että kummityttöni synttäreillä pääsemme joka tapauksessa nauttimaan halloween-tunnelmasta. Nykyään on tälläkin saralla tarjolla kaikkea kivaa, joskin kaikista kivoimpia koristeita täytyy hieman netistä kaivella, sillä marketit tuntuivat menevän aikalailla oranssi muovinen karkkisanko edellä. Meri Meri on yksi sellainen merkki, jolta löytyy aina kivoja lastenjuhlajuttuja, halloweeniinkin. Jos ei muuta, niin ensi vuonna voisi hankkia edes mustat kynttilät. Kurpitsakin olisi joskus kiva itse kaivertaa, mutta olen skeptinen aikaan saamisen suhteen.

Ehkä joku vuosi tulee panostettua varsinaiseen halloween-asuunkin: nyt menin kokomustalla. Paita on Dotsista saatu vekkikankainen Second Female ja hame, josta usein kysytään, vanha Zara. Avecilla taas oli raitamekko, villatakki, korvapanta ja koko kautta, joulu mukaan lukien, varten hankitut glitterballerinat samettirusetilla (kysyn vain, missä kengistä on taas 37 koko, kelpaisi nimittäin itsellenikin).

Kauhuleffoja en enää pysty enkä halua katsoa ollenkaan, mutta tulipa mieleen muutama tosielämän kauhupila. Minulle itselleni on tehty nuorena niin, että lähdin ison talon alakertaan hakemaan siivouskaapista mitä lie vessapaperia, ja tästä siivouskaapista päälleni pimeässä tyhjässä kellarikerroksessa kaatui keppostelijoiden tekemä aikuisen miehen kokoinen hahmo. Sellaista sydänkohtausta en ole sittemmin elämässäni saanut. Muistan myös tutuiltani tarinan, että pariskunnan mies oli mennyt kotiin saavuttuaan sängyn alle, mutta sammuttanut valot ja piilottanut muutenkin kaikki merkit kotona olostaan. Kun tyttöystävä sitten saapui kotiin ja käveli makuuhuoneeseen, tarrasi mies häntä sängyn alta nilkkoihin. Miten te reagoisitte tällaiseen hubbyn pinkku prankiin, lihakirveellä vai lihakirveellä?

Kiitospäivä puolestaan on torstaina 22.11. Sitä ei taideta Suomessa viettää kuin tietysti jenkkiyhteisöissä ja jenkkitaustaisissa perheissä. Kutsukaa hulluksi – tai ainakin liikaa amerikkalaisia sarjoja katsoneeksi – mutta minusta olisi ihana kokeilla tätäkin perinnettä täällä. Enkä nyt tarkoita mitään aamusta asti kokkaamista ja koko suvun kokoontumista (eihän seuraavana päivänä ole vapaatakaan), mutta edes sitä, että oman perheen kesken kattaa kauniisti ja syö kalkkunaa (ei nyt sentään kokonaista), karpalokastiketta, perunamuusia, vihreitä papuja ja sen sellaista. Viettääkö kukaan teistä täällä kiitospäivää?