Ajatella, että muutaman päivän päästä on huhtikuu! Ei siltä tunnu, kun katsoo pihamme lumikinoksia, mutta kyllä se kevät sieltä vain lähestyy. Paitsi että teen yleensä pienen vaatehuoneen läpikäymisen keväällä sesongin muutoksen myötä, nyt inventaario on tarpeen myös raskaudenjälkeisistä syistä. Tällä kertaa tosin vaatekaapin läpikäyminen ei tule olemaan yksi selvä sessio, vaan enemmänkin pientä läpikäymistä siellä sun täällä vauvan salliessa.

Rakastan kevään ja syksyn välikausipukeutumista, sitä, että nilkat saa jättää paljaaksi ja jalkaan laittaa ballerinat, kevyet tennarit tai loaferit, mutta kuitenkin niin, että takeillekin on vielä käyttöä.

Vaikka kevät ja hieman jo helpottava epidemiatilannekin innostaisi pitkästä aikaa nauttimaan asujen valinnasta, omalla kohdallani tällä hetkellä haastetta pukeutumiseen tuo koko.

Raskausvatsa on toki odotusaikaan verrattuna laskenut, mutta muuten en ole lähelläkään niin sanottua normaalia kokoani, enkä tule pitkään aikaan olemaankaan.

Nyt synnytyksestä onkin toki vasta noin kuukauden päivät, mutta yleisestikin minulla kestää aina kauan palautua. En ole voittanut sitä arpaa, että imetys karistaisi kilot. Päinvastoin itse asiassa: kroppani pitää kaksin käsin kiinni ravinnosta niin pitkään kuin imetän. (Tätä en ole sepittänyt omasta päästäni, vaan osalla naisista näin vain on.)

Tämä kaikki on ehdottomasti enemmän kuin ok, ja tuttua minulle jo aikaisemmista synnytyksen jälkeisistä ajoista. Olen sinut vauvan myötä eläneen vartaloni kanssa, mutta pukeutumiseen tilanne väistämättä tosiaan vaikuttaa siten, että vain osa vaatteista mahtuu päälleni. Samoin kevään pukeutumiseen vaikuttaa imetys, jonka vuoksi ihan kaikkia vaatteita ei ole käytännöllistä nyt minun käyttää.

Onneksi vaatekaappia ei ole tarpeen päivittää laajasti, vaan enemmänkin yritän pohtia, miten pärjäisin mahdollisimman järkevästi hyödyntämällä nykyisiä vaatteita ja tekemällä tarvittaessa harkittuja täsmätäydennyksiä, joille olisi käyttöä nyt heti, tällä vartalolla ja imettäessä, ja myös jatkossa.

Tässä muistiinpanoja:

Pysyvästi pienten vaatteiden pois kaapista karsiminen

Vaikka jossain vaiheessa palaisinkin niin sanottuun omaan kokooni, on vartaloni pysyvästi kolmen odotusajan ja synnytyksen myötä muuttunut esimerkiksi lantion leveyden osalta. En myöskään enää viihdy kiristävissä vaatteissa. Näin ollen vaatekaapista on tarpeen poistaa pysyvästi pienet ja kireät vaatteet. En usko, että niitä on montaa, mutta jokusia varmasti kuitenkin. Koen aina pientä epäonnistumista vaatteista luopumisen myötä, koska yritän hankkia kaiken mahdollisimman pitkäikäiseen käyttöön. Kuitenkin tässä asiassa on pakko olla itselleen ymmärtäväinen.

A-linjaisten vaatteiden suosiminen

Olen onneksi rakastanut jo vuosia A-linjaisia ja loose fit -leikattuja vaatteita. Nämä rennot, ei-vartalonmyötäiset vaatteet ovat olleet pelastus, sillä ne ovat joustaneet moneen tilanteeseen odotusajasta palautumiseen. Ja niin sanotussa normaalissa koossakin pidän siitä, että vaatteessa on helppo ja mukava olla. Näin ollen tulen jatkossakin suosimaan omaan vartalotyyppiini sopivaa ja omiin mieltymyksiini istuvaa rentoa leikkausta mekoissa ja puseroissa.

Kenkätilanteen pohtiminen

Myös jalan koko muuttuu usein raskauden myötä ja ainakin tällä hetkellä minusta jalkani tuntuu tavallista isommalta – toki kyse voi vielä olla turvotuksestakin. En hätiköi karsimaan kenkiä, jotka saattavat mahtua vielä tilanteen tasaannuttua jatkossa, mutta yritän myös olla itselleni rehellinen. Osa niistä kapeista avokastyyppisistä kengistä, joiden mahtuminen on aikaisemminkin ollut niin ja näin, on saattanut jäädä pysyvästi pieneksi. Yhdet pieneltä tuntuvat lenkkarit ainakin hiersivät jo vaunulenkillä varpaani verille.

Housujen hankkimisen viivästyttäminen

Omistan kirjaimellisesti kahdet housut: todella monta vuotta vanhat Liu Jo -merkin siniset farkut ja Pura Finlandin mustat farkut (saatu aikoinaan PR-lahjana). Molemmat ovat korkeavyötäröisiä ja joustavia. Siniset farkut eivät vielä mahdu ensinkään, mutta mustat saan juuri ja juuri jalkaan. En viitsisi millään ostaa turhaan väliaikaisia housuja, joten yritän pärjätä kevään nykyisillä housuilla sekä mekoilla ja joustavilla midihameilla. Hyvä ratkaisu voisi olla täksi kevääksi rennon joustavat ja liehuvat housut, mutta boomerina en tunne oloani kodikkaaksi juuri muissa kuin pillimallisissa kapenevissa lahkeissa.

Napitettavien vaatteiden hyödyntäminen

En ole hankkinut enää erikseen imetysvaatteita (toppeja ja liivejä lukuun ottamatta), vaan yritän suosia sellaisia ”tavallisia” vaatteita, joissa pystyy imettämään. Näitä ovat ainakin erilaiset napitettavat puserot ja kauluspaidat sekä napilliset mekot. Samoin imettämisessä toimii A-linjaiset puserot, colleget ja neuleet, joista on helppo nostaa paidanhelmaa ylös.

Imetystoppien ja rintaliivien tilanteen tarkistaminen

Vakiovaatteeni kaikkien kolmen lapsen kanssa ovat olleet imetystopit, joita olen hankkinut vakioväreissäni valkoisena, mustana, harmaana ja nudena. Imetysrintaliivit tilasin nyt Lindexiltä, kun löysin yksinkertaisen kauniin mallin valkoisena ja mustana. Vielä liivit eivät ole saapuneet, joten pääsen vasta myöhemmin kertomaan, ovatko ne hyvät.

Äitiysvaatteiden järjestäminen

Äitiyssukkahousuista luovuin jo. (En muuten lopulta onnistunut löytämään yksiäkään erityisen hyviä äitiyssukkahousuja, joten niitä minulla ei ole suositella.) Vakioleggenssejäni, Aim’nin ribattuja, käytän yhä myös äitiysversiona. Tavallisetkin Aim’nin rabetut menevät jo joustavuudessaan jalkaani, mutta äitiysmallissa on toki vielä omaa mukavuuttaan. Lisäksi on kiva, että käytössä on useampi leggaripari, sillä käytän leggareita päivittäin ja tarvitsen vaihtokappaleita pienen puklaajan myötä. Muita äitiysvaatteita minulla ei oikein ollutkaan, joten suurta siivoamista ei vaatekaappi sen osalta vaadi.

Elämäntilanteen muistaminen

Yritän pitää mielessä, että olen äitiyslomalla, en Suitsin corner officella. Kaikki vähänkään liian hieno minun kannattaa unohtaa, vaikka klassisen siististä pukeutumisesta muuten pidänkin. Aion toki yhdistää esimerkiksi kauluspaidat osaksi rentoja asuja, mutta muuten en aio hankkia mitään liian juhlavaa tai esimerkiksi mitään sellaista, jota ei voi vauvan vahingoilta konepestä. Esimerkiksi jos tarvitsen ristiäisiin mekon, aion hankkia sellaisen mekon, joka on tarpeeksi rento käytettäväksi koko sesongin (ja tulevat vuodet muutenkin). Uusia korkokenkiä tai hienompia sandaaleja en aio hankkia. Jos kenkätarve ilmenee, katson kevääksi tennari- tai espadrilles-osaston. Niin vaatteissa kuin kengissä casual on itselläni kevään sana.

Yleisesti olen inspiroitunut keveydestä, vaaleudesta, raikkaudesta ja yksinkertaisuudesta – niin kuin joka kevät. Makuni on vakiintunut ja puen tänäkin keväänä vakiosävyjäni neutraaleja yksivärisinä. Yhä edelleenkään en osaa käyttää kuoseja lukuun ottamatta satunnaisia breton-raitoja, niin kuin tässä muutaman vuoden vanhassa Massimo Dutti -neuleessa.

Se, mikä erityisesti tänä keväänä inspiroi, on vaaleansininen. Olen pitänyt vaaleansinisestä pitkään, mutta tänä keväänä se tuntuu entistä enemmän omalta. Vaaleansininen käy myös kaikkeen, mitä kaapissani valmiiksi on. Siksi, jos jotain täydennystä esimerkiksi mekko- tai puseropuolelle huomaan tarvitsevani, aion todennäköisesti katsoa vaaleansinisiä vaihtoehtoja.

Ennen kaikkea tänä kevään myötä pukeutumiseeni tulee henkinen muutos. Siinä, missä kapselivaatekaappi-ihmisenä olen tottunut heittämään päälle viime hetkellä vain ”jotain” sen kummemmin suunnittelematta, koska kaikki kaapissani käy kaiken kanssa, nyt minun on parempi valita menopäivien vaatteet mieluummin etukäteen. Varmistua siitä, että vaate mahtuu, tuntuu hyvältä, taipuu imettämiseen, että vaate löytää parikseen sopivan ylä- tai alaosan ja kengät.

Kotipäivinä mennään sitten tutuilla leggareilla, ja niitä toki suurin osa arjestamme onkin!