Kuvassa näette kaksi kierrätysjärjestelmää: kävelevän biojäteastian ja Niimaar Ecosmol -kierrätyskalusteen.

Niimaar on uusi kotimainen kestävän kehityksen design-brändi ja start-up, ja sen Ecosmol-tuote minusta parhaimpia löytöjä pitkään aikaan. Ennen kuin kerron tarkemmin kalusteesta, puran vähän ilmastoahdistusta. Klimatångest on nimittäin rantautunut Ruotsista ainakin tähän osoitteeseen.

Olen ahdistunut ympäristöstä varmasti eniten tyttäreni takia. Mietin, saavatko hän ja hänen lapsensa jatkaa tällä maapallolla elämistä ja millaisissa olosuhteissa.

Kävin tällä viikolla Helsingin Yliopiston Tiedekulman järjestämässä Ympäristöahdistuksen terapiaillassa. Yliopisto-lehden toimittajan Mikko Pelttarin vetämässä tilaisuudessa keskustelemassa oli neljä tutkijaa: ympäristökasvatuksen asiantuntija Essi Aarnio-Linnanvuori, ilmakehätieteiden professori Timo Vesala, historian tutkija Tero Toivanen ja geologi Maija Heikkilä.

Terapiaillassa kun oltiin, tutkijat ensinnäkin antoivat huojentavan synninpäästön: täydellisyyteen ei tarvitse pyrkiä, vaan oleellista on, että kaikki saataisiin tekemään jotain. Toiseksi yhdenkään yksilön ei tule kantaa kohtuuttoman huonoa omaatuntoa, sillä suurin synti ilmastonmuutoksessa on poliittinen haluttomuus reagoida.

Niimaar Ecosmol on minun yksi edes jotain. Juuri Helsingin Sanomissa 16.4. kirjoitettiin, kuinka Suomalaisen roskapussissa jopa 80 prosenttia on tavaraa, jonka voisi kierrättää. Suomi ei saavuta EU:n kierrätystavoitteita ja häpeän myöntää, että olen ollut asiaan osasyyllinen. Niimaar Ecosmol on mainio kierrätysjärjestelmä, jonka sain blogin kautta näkyvyyttä vastaan. Koska ainakaan meidän roskamme eivät eriteltyinä mahdu allaskaapin jätevaunuun, osa on saatava muualle. Nimittäin onhan siinä lajiteltavaa, kun mukaan laskee muovin, metallin, lasin, paperin, pahvin, biojätteen, sekajätteen ja vielä pantilliset pullot, tekstiilin sekä ongelmajätteen.

Kierrätyskaluste on kenenkäs muun kuin Harri Koskisen suunnittelema. Paitsi kierrätyskalusteena laatikkoa voikin ajatella myös säilytyskalusteena ja design-istuimena. Meillä eteisen ja keittiön väliin sijoitetusta kalusteesta tuli heti erinomainen laukun paikka ja eiköhän siinä kohta sidota pieniä kenkiäkin.

Laatikon sisällä olevaa kahta tilanjakajaa voi siirtää oman tarpeen mukaan ja tilanjakajat voi ottaa kokonaan poiskin, jolloin hyödynnettävissä on yksi iso säilytystila. Jos lajittelu myöhemmin vaikka muuttaessa ratkeaa toisin, voi kalusteen hyödyntää arkkuna esimerkiksi kirjoille, leluille tai siivousaineille. Kalusteen koko on leveys 51 cm, syvyys 35 cm ja korkeus 44 cm. Koska Niimaar Ecosmol on puutuote, sen säilyttämistä ulkona sateessa ja auringonvalossa ei suositella.

Niin kuin Koskisen Harrilta olettaa saattaa, kaluste on todella kaunis. Värivaihtoehdot ovat koivu (Classic Birch), musta (Cool Black), saarni (Ash Natural), valkolakattu (Stylish White) ja valkomaalattu (Pure White), joka meillä on. Ilahduttavasti kaluste on valmistettu Suomessa FSC-sertifioidusta koivuvanerista.

Mikäli Niimaar Ecosmol -laatikkoa käyttää kierrätysjärjestelmänä, mukaan kannattaa ostaa kalusteeseen mitoitetut, erityisvahvasta polyesterikankaasta tehdyt kierrätyskassit, joissa kotitalouden kuivat jätteet on kätevä viedä pisteelleen. Kasseja on kolmea kokoa ja ne voi pestä käsin.

Olen äärimmäisen tyytyväinen uudesta kalusteesta, sillä siinä yhdistyy kaikki, mitä arvostan: hyvä design, estetiikka, käytännöllisyys, kestävä ajattelu, hyödyllisyys ja monikäyttöisyys. Isommassa kodissa on enemmän mahdollisuuksia järjestää lajittelu vaikka kaapin sisälle tai kodinhoitohuoneeseen. Sen sijaan meidän kompaktissa kodissa vaihtoehdot ovat vähissä, ja siksi tällainen katseita kestävä ja esille sopiva ratkaisu on kullan arvoinen. Niimaar Ecosmol -kierrätyskalustetta voi ostaa yrityksen omasta verkkokaupasta ja jälleenmyyjiltä.

Niimaaria luotsaa äiti ja kaksi tytärtä: Enni, Sanni ja Aija Karikoski. Niimaarin filosofia on kokonaisvaltaisesti kestävää kehitystä ja zero waste -ajattelua edistävä, ja siksi yritys myy muitakin elämäntapaan sopivia tuotteita ja järjestää tempauksia esimerkiksi roskien keräämiseksi merenrannoilta. Aktiviteettejä voi seurata Facebookissa. Toivon tällä hetkellä Helsingissä, Tukholmassa ja Barcelonassa toimivalle yritykselle kaikkea hyvää ja kansainvälistä menestystä – Maison & Objet -messuilla he ovat jo olleetkin.

Palaan vielä hetkeksi Tiedekulman Ympäristöahdistuksen terapiailtaan. (Sanonpa nyt muistaessani, että Aleksilta Yliopistonkadulle siirtynyt Tiedekulma on ihan mielettömän upea ja jylhä tila kattoikkunoineen, joten suosittelen lämpimästi menemään kaikille avoimeen tilaan kahville, lounaalle tai työskentelemään.)

Mikä tutkijoita poliittisen reagoimattomuuden lisäksi eniten ahdisti on se, että edes Suomen kouluissa ei puhuta ilmastonmuutoksesta, sillä aihe koetaan poliittiseksi, eikä neutraaliksi tosiasiaksi. Jos jopa maassa, jossa opettajat ovat korkeatasoisia ja yliopistokoulutettuja, aihe lakaistaan maton alle, niin mikä onkaan tilanne muualla.

Yksi tutkijoista sanoikin ”ultimateratkaisun” olevan ympäristökasvatus. Ajattelenkin, että lapsen kanssa kierrättämällä ja muita parempia valintoja tekemällä tekee tuplasti hyvää, kun tavasta toivottavasti ja todennäköisesti tule esimerkin voimasta itsestäänselvä seuraavalle sukupolvelle.

Tieto lisää tuskaa, tavataan sanoa, mutta mitä jos tieto lisääkin toivoa ja toimintaa?

Tämän ajatusmallin kääntäminen päälaelleen huojensi sekin omaa ilmastoahdistustani. Tilaisuuden tutkijat sanoivat, että meidän tulisi olla huojentuneita siitä, että nyt sentään valtamerten muovilautoista tiedetään, ja niille voidaan jotain tehdä. Huomaan sen itsestänikin. Tieto on lisännyt motivaationi alkaa elää paremmin: ei täydellisesti, mutta paremmin.

Tutkijoiden mukaan tärkeää on myös laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Vaikka kuinka muovitetun kurkun ostaminen ahdistaakin, ei suomalaisen kurkku ole syy valtamerten jätelautoille. Täällä voi ostaa muovitetun kurkun, kunhan muovin kierrättää – meillä Suomessa siihen järjestelmä on.

Toivottavasti sain annettua yhden inspiroivan ratkaisun lajitteluun ja lievennettyä myös teidän ilmastoahdistustanne, jos sellaisesta kärsitte. Pentti Linkolaksi ei tarvitse ryhtyä, vaan oman osansa voi tehdä muutenkin.