Hyvää elokuuta! Mitä teille kuuluu, miten mahdollinen kesäloma meni ja joko arki on alkanut? Meillä on arki alkanut porrastetusti: mies on palannut töihin ja keskimmäinen päiväkotiin. Nuorin harjoittelee kanssani varhaiskasvatuksen aloittamista pehmeällä laskulla ja esikoisella alkaa ensi viikolla koulu.

Lupasin kertoa, kun meillä maaliskuussa kuvattu juttu ilmestyy. Nyt juttu on ilmestynyt ja se löytyy Kodin Kuvalehden tuoreesta numerosta 16 / 2.8.2023. Kerron sivuilla 44–47, miten järjestys näkyy meillä lapsiperheenä arjessa ja millaista tavarakasvatusta suosin.

Usein ehkä vaalean ja järjestellyn kodin ajatellaan jotenkin rajoittavan lapsia – saakohan noilla elääkään?

Ilahduinkin siitä, että toimittaja näki elämämme ulkopuolisena juuri niin kuin sen itse koen. Näin hän meistä kirjoitti:

”Lapsia ei häivytetä elämästä, vaan he saavat leikkiä ja levittää leluja. Vaikka lelut lojuisivat lattialla, saattaa siivous sujua vartissa, kun tavaraa on järkevä määrä ja kaikella on paikkansa.”

Yksi oman vanhemmuuteni tärkeimpiä arvoja on mahdollistaa jälkikasvulle vapaa, lasten omasta mielikuvituksesta kumpuava aikatauluton leikki. Suorastaan hykertelen, kun pienet valittavat tylsyyttään. Nimittäin yleensä, kun vain käännän selkäni, alkaa taustalla rakentua peitoista maja, tyynyistä alus tai lattialle rata yli laavan. Tämä on ehdottomasti lempinäkymäni meillä kotona.

Sitten vain leikin jälkeen tavarat laitetaan paikoilleen. Ei mitään sen kummallisempaa. Sen sijaan, että järjestys ja rajattu tavaramäärä rajoittaisi elämäämme, koen sen meillä lisäävän luovuutta ja tilaisuuksia keksiä itse tekemistä.

Arkeen paluun sesonki on myös hyvä muistutus siitä, että järjestys ei synny itsestään. Meillä kolmen lapsen perheessä lasten vaatteiden, kenkien ja tarpeiden läpikäyminen on rehellisesti sanottuna todella iso, päiviä vievä operaatio, varsinkin, jos käyn vielä läpi lelutkin ja esimerkiksi erottelen puuhakirjoista tehdyt paperiroskiin. Sälää ja silppua riittää!

Mitä säästetään nuoremmille sisaruksille, mitkä menevät eteenpäin myyntiin, mitä uutta tarvitaan päiväkotiin, kouluun ja vapaa-aikaan, sisälle ja ulos, mikä on kenkätilanne, ovatko hanskat tallessa…

Haluan muistuttaa tästä siksi, ettei kukaan saa epärealistista käsitystä siitä, miten järjestys syntyy: se ei synny ajatuksen voimalla eikä ikävä kyllä taikasauvan heilautuksellakaan vaan tuntien ja tuntien sortteeraamisella.

Tässä kohtaa muistelen lämmöllä yläasteaikaista matematiikanopettajaani, joka ystävällisesti muistutti minua inhokkiaiheen kanssa kamppailevana, että matematiikassa ei ole kyse lahjakkuudesta vaan peppulihaksista: pitää jaksaa laskea.

Niin matematiikassa kuin järjestyksessä vaiva palkitaan, sillä operaation jälkeen arki sujuu huomattavasti paremmin. (Lukiossa en ottanut pitkää matikkaa, mutta pääsin sentään pakolliset lyhyen matikan kurssit peppulihaksia käyttämällä ihan kunnialla läpi.) Jos kaipaatte inspiraatiota lasten tavaroiden järjestämiseen, toivottavasti lehtijuttu sitä toisi.

Kiitos kovasti valokuvaaja Ninna Lindström kauniista otoksista ja toimittaja Henna-Kaisa Sivonen omalta tuntuvasta tekstistä. Myös seuraava blogipostaus koskee samaa ajankohtaista teemaa.

Kurahanskojen, leggarien ja vähän rusettienkin keskeltä toivotan kivaa sunnuntaita!