Jokin aika sitten aloin kiinnittää blogeissa ja somessa huomiota kiinnostavaan näkyyn. Mistä on tullut kukkameri Suomen talven keskelle?

Selvisi, että kyseessä on Korkeavuorenkadulle avautunut uusi Maison Helsinki -putiikki. Poikkesin paikan päälle laskiaisen tienoilla ja nyt vihdoin jaan lupaamani inspiraation teillekin.

Jo liiketila on sisustuksellisesti mieletön valkoisine lautalattioineen ja isoine ikkunoineen. Tyyli on toki omaani romanttisempi, mutta silti täynnä elementtejä, joista pidän mustavalkoisesta ilmeestä alkaen.

Maison Helsingin valikoimaan kuuluu vaatteita, asusteita, vintage-silmälasikehyksiä, peilejä, maljakoita, verhotupsuja, vaaseja ja ennen kaikkea kukkia – silkkikukkia. Niitä liikkeen omistaja tuo maahan, sillä laadukasta tarjontaa ei aikaisemmin täällä ollut.

Lähestyvä kevät on tuonut mieleeni jokavuotisen parvekepaniikin. Olemme nyt neljä vuotta yrittäneet kasvattaa parvekkeella jos jonkinlaista kasvia: oliivipuuta, yrttejä, hortensiaa, ties mitä. Joka ikinen puska on menetetty tapaus jo parissa viikossa. Ehkä emme istuta ja lannoita oikein. Ehkä lasitettu eteläparvekkeemme on liian kuuma. Ehkä olemme turhan laiskoja sopimaan kukkien kastelusta jokaisen poissaolon ajaksi.

Kevään ensimmäisen kukkakauppareissun ajan touhuun jaksaa vielä uskoa. Ei muuta kuin tennarit jalkaan ja trendikkään urbaanin cityviljelijän mielentila päälle. Ah, sitä mullan tuoksua ja idyllistä fiilistä, kun oman parvekkeen ruukusta saa poimittua basilikat tomaatin ja mozzarellan päälle.

Tätä strömsötä kestää kuitenkin vain kiusallisen lyhyt hetki. Jos haluaisin kasvit koko kesäksi, pitäisi uutta puskaa olla hakemassa kymmenisen kertaa kesässä. Ei kiinnosta edestakaisin ajamisen vaiva, ei uudet epäonnistumisen kokemukset, ei lomabudjetin käyttäminen biojätteeseen.

Viime vuonna päätinkin, että jos jossain asiassa, niin tämän asian suhteen antaisin itselleni luvan luovuttaa. Yksi vaihtoehto olisi unohtaa parvekkeen kukat ja kasvit kokonaan. Toinen vaihtoehto olisi kääntyä tekokasvien puoleen – ajatus, joka yllätti itsenikin.

Tökeröä muovista viherkasvia olisin tuskin huolinut (itse asiassa en edes pidä monista viherkasveista), mutta ajatus palasi mieleeni, kun näin nämä valkoiset vaihtoehdot. Maison Helsingin silkkikukat ovat niin laadukkaita, ettei niitä erota aidoista kuin läheltä.

Jäinkin miettimään kasvien perimmäistä tarkoitusta. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että merkittävä osa kukkien viehätystä on kauneuden katoavaisuus ja luonnon kiertokulku. Kun nuppu ensin puhkeaa kukkaan, ja kun rusehtavat terälehdet lopulta lähes runollisesti varisevat hyvästien merkiksi pois. Toisaalta yhtä paljon ajattelen, että kukkien tarkoitus on ennen kaikkea tuottaa iloa. Onko silloin väliä, mitä kukat tarkalleen ottaen ovat?

Mitä mieltä te olette: onko synti jäljitellä luontoa, vai onko sallittua tuoda kotiin ja pihalle pitkäaikaista kukkaloistoa tällä stressittömällä tavalla?